Uskotko ihmisen kykyyn muuttua?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ja tuleeko muutos omasta tahdoalaisesti vai pakotteella?

Otetaan esimerkkinä ihminen joka on koko elämänsä pettänyt parisuhteessa. Onko hän kykenevä ikinä elämään yhden ihmisen kanssa terveessä parisuhteessa palaamatta entisiin kuvioihin, vai jääkö tapa nukkumaan taustalle ja tietyn virikkeen saadessa nousee esiin?

Onko ihmisen mieli tarpeeksi vahva suorittamaan paranemisprosessin itsekseen ilman ulkopuolista apua, vai onko terapia paras ratkaisu muuttamaan epätoivottua käytöstä? Yleensä jos normaalissa elämässä tulee positiivinen muutoksen aiheuttava käännekohta, on sen aiheuttanut toinen ihminen. Eli vain positiivisen kokemuksen kautta on mahdollisuus irtautua negatiivisesta käytöksestä?

Millä tavalla olette päässeet "paheistanne" eroon? Ja en nyt puhu mistään tupakan poltosta ja alkoholin kulutuksesta, vaan lähinnä "psykologisista" paheista?

Mielipiteitä, pohdintaa..

Kommentit (12)

Vierailija

Entäpä jos kyseisen henkilön ns. epätoivottu käytös on fyysisesti hänen keholleen terveellisin käytös.

Pitäisikö hänen jättää tämä kehonsa terveyttä edistävä toiminta ja kuolla sen takia ennen aikojaan?

Savor

;):)

Vierailija

Mikään terapia ei muuta ihmistä, mutta ihmisen valintoihin voi vaikuttaa paljonkin, jos hänen motivaationsa riittää siihen. Perinteiset keppi ja porkkana ovat sopivat välineet vaikuttaa. Kuitenkin ihmisen sisaäsyntyinen halu muuttaa tapojaan on kestävää laatua.
Joskus sattuu joukko sattumuksia, jotka yhdessä herättävät halun muutokseen.
Itse lopetin tupakoinnin,koska olin flunssassa, tupakat olivat loppu ja tupakka maistui sairaana pahalle. Vieroitusoireet peittyivät sairauden kipuihin.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

voi ihminen muuttua, negatiivisissa asioissa pitää vain tehdä töitä muuttumisen eteen. Ei ihminen muutu yhdessä päivässä tai ei edes viikossa.

Kaikki ihmiset eivät vain anna toiselle ihmisille mahdollisuuksia. Ihminen on kuitenkin inhimillinen ja tekee virheitä.

Kysymys kuuluisi paremmin niin että antaako muut mahdolisuutta toiselle ihmisille muuttumiseen elämässä.

Esimerkiksi:
Jos vaikka ajat vahinkossa ihmisen päälle autolla ja ihminen kuolee, niin ei se sinusta tee pahaa ihmistä joka voisi tappaa ihmisiä mielinmäärin.

Vierailija

Onko silti oikeutettua uskoa, että joku voi toistaa tiettyä kaavaa? Tahattomasti tai tahallaan. Kyllähän murhamiehetkin laitettiin mielellään jenkkilässä sähkötuoliin, koska eihän siitä "tavasta" voi parantua.

Mitkä lasketaan erehdyksiksi ja virheiksi? Esimerkiksi kleptomaanin tarve varastaa, eihän se ole virhe eikä erehdys? Uuuuups x 10 000?

Vierailija

Kyllä ihminen voi itseään muuttaa, jos vain tarpeeksi haluaa muuttua. Jos haluaa muuttua, niin muutos tapahtuu helpommin jos löytää itselleen motivaation muuttua. Ilman motivaatiota muutos on vaikeampaa.

Mutta, läheskään kaikki ei näe itsessään mitään mitä pitäisi muuttaa onhan se niin että omia "vikojaan" on vaikea huomata. Vikoja havaitaan muissa mutta ei itsessään

Vierailija

Ihminen voi selvitä mistä tahansa tai muuttua tahdonvoimansa ansiosta.
Jotkut ovat selvinneet lumivyöryistäkin, joista ei fyysisesti olisi pitänyt
selvitä. Nykyään psykologiassa vähän liikaa painotetaan vain ympäristöä
ja perimää, eikä nähdä ihmistä valintoja tekevänä olentona jota hän
kaikesta huolimatta on. Kuka on sitten oikeutettu sanomaan, että jonkun
tulisi muuttua toisenlaiseksi?

Vierailija

Olen huomannut ainakin sellaisen asian että naiset usein muuntautuvat omasta identiteetistään tavatessaan miehen josta pitävät. Vain miellyttääkseen miestä. Mikä on varsin kummallista kun he käyttäytyvät eri misten kanssa kuin kaksi eri ihmistä.

Vierailija

Sitä voi tietysti "muuttua" ja muuttua. Mutta näkisin että aito, perustavanlaatuinen muutos tapahtuu sitä mukaa kun saa tarpeekseen - kun on kärsinyt tarpeeksi. Kun on tarpeeksi monta kertaa törmännyt omatekoiseen umpikujaansa, eli itsepäiseen itseensä jossakin muodossa, kun on tarpeeksi kauan paennut tuota umpikujaa (joka on muuten aina vain yksi 'kapea väylä, joka vie elämään') paennut sitä erinäisiin aktiviteetteihin tai "passiviteetteihin" ja samalla paennut elämää itseään tuntien sen myötä itsensä entistä kuolleemmaksi.

Eli pikkuhiljaa jotain kiteytyy ihmisessä, kun kärsii aikansa, vaikkei edes olisi tajunnut kärsineensä. Jotain vapautuu ja jättää jälkeensä jonkinlaista hiljaisuutta, nöyryyttä - tilaa. Tilaa vapautuu ihmisen sisällä ja ihminen alkaa nähdä asioita puhtaammin, nimittäin sellaisina kuin ne ovat. Useinhan tämä tapahtuu täysin huomaamattomasti, jolloin huomataan vasta jälkeenpäin, että jotain on vain tapahtunut kuin 'tyhjästä käsin' ilman mitään persoonallista pyristelyä.

Itse asiassa ihminen on silloin vapautunut juuri palasesta persoonallista pyristelyään (joka pyrkii tai haluaisi aina muuttaa itseä tai muita) joka puolestaan vapauttaa hänessä palasen todellista olemista, elämänviisautta, rakkautta, myötätuntoa.

Ihminen siis muuttuu sitä mukaa, kun lakkaa juoksemasta itseään pakoon - pakoon jotain epämukavuutta, stressiä joka tulee siitä, kun väärät käsityksen ja käsitteet ovat vastatusten elämän todellisuuden kanssa.

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

kokemusten, ehkä silkan ajankin myötä. Ihminen, jonka kyky empatiaan ja oikeudentunto ovat kehittymättömät ja joka tämän takia on jatkuvasti ristiriidassa ympäristöntä ja sen säännösten kanssa (=ns. psykopaatit), voi hänkin oppia välttämään tietyntyyppistä käyttäytymistä saatuaan palautteena ikäviä rangaistuksia. Kaikki psykopaatit eivät ilmeisesti kuitenkaan opi, ja sitä paitsi oppiminen saattaa olla kovin kapea-alaista, ts. psykopaatti oppii välttämään sitä nimenomaista tilannetta, joka johti psykopaatin saamaan sanktioon mutta ei estä häntä käyttäytymästä myöhemmin hieman eri tavoin piittaamatomasti tai häikäilemättömästi.
Joskus olen kuullut, että psykopaattikin kypsyisi iän myötä, eli esim. psykopatian vuoksi taparikollisuuteen ryhtyneen on mahdollista päästä tästä elämäntyylistä eroon ihan normaalin kypsymisprosessin kautta. Joitakin taparikollisia on uskonto auttanut pääsemään kaidalle tielle ja pysymäänkin sillä ainakin kausittain mutta tässäkin lienee kyse ulkoisesta säätelevästä normistosta eikä ehkä niinkään yksilön sinänsä psyykkisesti muuttumisesta.
Mutta emme ole samoja kuin syntyessämme - kyllä me kehitymme, toivottavasti elämänmittaisen ajan!

Vierailija

Ihminen muuttuu iän myötä fyysisesti ja henkisesti. Asiat saavat erillaisen painoarvon ja kokemus tuo viisautta suhtautua asioihin rauhallisemmin. Omien puutteiden tuomia ongelmia oppii vähentämään tai hyväksyy ne osana itseään.
Maailma ei tunnu vyöryvän päälle samoin kuin nuorena ja sen tarjoama työsarka ei tunnu loputtoman pitkältä. Yltiö-optimistinen intoilu muuttuu harkitsevaksi pähkäilyksi, eivätkä ratkaisut tunnu niin itsestäänselviltä.
Intoilu ja suorituskyky laskevat, jolloin meno on verkkaisempaa.
Eri ikäisiltä ihmisiltä odotetaan myös erilaisia asioita, vaikka intoa olisikin ylittää ikärajoja.

iisakka
Seuraa 
Viestejä848
Liittynyt30.9.2005

Voisitko, sisäänkirjautunut, olla hiukan konkreettisempi. Käytät paljon sanoja joista on vaikea tietää miten kukin ne ymmärtää. Anna jokin esimerkki kuvaamasi kaltaisesta ongelmasta ja siitä yli kasvamisesta.

Vierailija

Kyllä ihminen muuttuu kokemustensa ja elämän tuomien opetusten myötä. Tietysti se vaatii halun avautua itselleen, tutkia sisintänsä ja vetää johtopäätökset, jotka ovat johtaneet ei-toivottuihin asioihin.

Kutsuisinko asiaa vaikkapa sisäiseksi sivistymiseksi.

Turha hötkyily häviää, oppii näkemään elämän tärkeät asiat, jotka vaikeina aikoina unohtuvat. Näes vauhdin kasvaessa näkökenttä kapenee - se pätee myös parisuhteiden ongelmiin.

Kun vauhdista on sivussa ja istuu paikallaan, näkee asiat laajemmin ja jos rohkeutta riittää, voi myöntää olleensa/tehneensä väärin.

Olen itse tehnyt väärin. On asioita, joita kadun todella syvästi. Mutta kun elämässä ei ole pakkia....sanottua sanaa ei saa takaisin.

Uusimmat

Suosituimmat