Ääretön tila

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ääretön tila käsitteenä sallii maailmankaikeuden, jonka jokaisen atomin ydin on meidän näkyvän maailmankaikkeuden kokoinen.

Tämän ihminen voi ymmärtää.

Ihminen ymmärtää myös tiheys käsitteen.

Ja näin voimme ymmärtää, että tämän kokoluokan ihmisen on erittäin vaikea ymmärtää, miten paljon energiaa voikaan olla käpertyneenä hänen atomiensa ytimiin ja miten kauan hän ja kaikki muutkin hänen näkyvän maailmankaikkeutensa kappaleet voivatkaan laajentua kiihtyvällä vauhdilla, kun atomien ytimen erittäin tiheään käpertynyt energia avautuu/palaa/lajenee/räjähtää auki vähemmän tiheäksi energiaksi ja aina tietysti eniten pinnaltaan, joka saa itselleen enemmän tilaa sektorin laajentumisen takia kuin keskustassa oleva energia, joka pysyy siellä vieri vieressä kuumana/tiheänä, sopimatta avautumaan juurikaan vähemmän tiheäksi.

Varsinkin kun hän ja kaikki muukin aine hänen näkyvässä maailmankaikkeudessaan työntyy kiihtyvällä vauhdilla poispäin yhdestä pisteestä joka on todella kaukana hänen näkyvän maailmankaikkeutensa ulkopuolella, koska sieltä päin työntyy tiheämpää energiaa, joka avautuessaan samalla energia-aaltoina joka suuntaan ja näin myös eteenpäin, saa edellä menevän energian vauhdin kiihtymään entisestään, koska perästä tuleva energia saa edellä menevän energian palamaan/räjähtämään aina vain nopeammin jne.

Savor

;):)

Kaikki on todellakin HYVIN suhteellista.

Savor

;):)

Kommentit (7)

Vierailija

Mitäpä jos kaikkeudessa kaikki ei laajene ja käperry, vaan kutistuu kokon ajan hidastuvalla vauhdilla kutistaen atomeitamme kokon ajan tiheämmiksi energiapisteiksi.

Jonain tulevana hetkenä kaikki on puristunut pieneksi energia kimpuksi joka on hidastunut jo niin paljon, että valokin kulkee siellä madellen ja pimeys liikkuu laajeten valoisuuden kutistuessa.

Vierailija

Entäpä laajenevan tilan käsite?

Tai kaareutuvan tilan käsite?

Näitä käsitteitä kyllä käytetään eri teorioissa, mutta samalla myönnetään, ettei ihminen pysty niitä ymmärtämään.

Toki, jos tällainen tila sijaitsee jossakin taustatilassa, niin ettei taustatila laajene tai kaareudu, niin silloin tuossa taustatilassa oleva "tila" pystyy laajenemaan, mutta silloinkin niin että se laajenee jo olevaan tilaan ja muuttuu samalla vähemmän tiheäksi.

Silloin tuo "tila" on esim. meidän näkyvän maailmankaikkeuden energiaa ja se laajenee atomien ytimistä ulospäin, eikä niinkään jossakin kaukana supergalaksijoukkojen välisessä tilassa, jossa oleva energia kylläkin avautuu samalla menetelmällä siellä liikkuvista energiakeskittymistä/fotoneista energia-aaltoina, jotka saavat edellä menevät energiakeskittymät/fotonit liikkumaan aina vain nopeammalla vauhdilla.

Savor

;):)

Vierailija
risat
Mitäpä jos kaikkeudessa kaikki ei laajene ja käperry, vaan kutistuu kokon ajan hidastuvalla vauhdilla kutistaen atomeitamme kokon ajan tiheämmiksi energiapisteiksi.

Jonain tulevana hetkenä kaikki on puristunut pieneksi energia kimpuksi joka on hidastunut jo niin paljon, että valokin kulkee siellä madellen ja pimeys liikkuu laajeten valoisuuden kutistuessa.

Jossakin vaiheessahan minulla oli supistuvan aineen maailmankaikkeusajatus ja siinä mallissa kaikki energia liikkui kohti yhtä pistettä, samalla kun avautui vähemmän tiheäksi energiaksi.

Siinä mallissa atomien ytimistä avautuvat energia-aallot avautuivat poispäin atomista ja sillä energialla itse avautuva energia-aalto kääntyi takaisin atomin ytimeen.

Hylkäsin tuon mallin jossakin vaiheessa, koska etenin kohti yksinkertaisempaa mallia.

Savor

;):)

esim. valokaan ei käänny takaisin päin, vaan jatkaa matkaansa, kunnes on avautunut kokonaan tai tempautuu jonkun tarpeeksi tiheän energia-aallon mukaan, lisäten itsellään tuon aallon energiaa. Tokihan valo voi vängätä liikeradallaan sivuun päin, jos kyseisen fotonin/energiakeskittymän toiselle puolelle tulee enemmän energiaa, jolloin tuon sivun voimakkaampi laajeneminen saa fotonin liikeradan muuttumaan.
Samoinhan voidaan ohjata esim. avaruusalusta radallaan.

Savor

;):)

Vierailija

Niin, muistan jonkun todenneen, ettei atomin ytimen kokoinen jutska pysty palamaan/räjähtämään/laajenemaan yhtään, koska on niin pieni.

Valaiseekohan tämä aihe yhtään sitä SUHTEELLISUUTTA, joka maailmankaikkeudessamme vallitsee?

Savor

;):)

Vierailija

[size=75:v863mrzu]Lähde: http://www.space.com/scienceastronomy/astronomy/spongy_universe_010522-1...

Käsittääkseni viimeisimmissä tietokonelaskennoissa varhaisen maailmankaikkeuden sisälmys olisi todennäköisesti saattanut muodostua ylläolevan kaltaiseksi. Sinertävät alueet ovat vähän materiaa sisältäviä ja keltaiseen päin mentäessä enemmän. Keltaiset alueet ovat galaksien kokoluokkaa vastaavia. Varhaiset galaksi olisivat tämän tutkimuksen mukaan muodostaneet keskenään seittimäisiä "rakenteita". Maailmankaikkeuden materia tuohon aikaan oli siis melkein pelkästään vetyä ja heliumia, vasta paljon myöhemmin merkittävässä määrin myös muita alkuaineiksia.

Perusteena tälle grafiikalle on mm. taustasäteilyn epätasainen jakauma, jonka on sanottu olevan "valokuva" maailmankaikkeuden materian epäjärjestyksessä sen syntymän hetkellä.

Koska kuva on vain muutaman sekunnin ikäisestä maailmankaikkeudesta, nykytietotekniikalla on mahdotonta laskea järjellisessä ajassa vaikkapa edes miljardin vuoden vanhan maailmankaikkeuden simuloitua universumin mallinnosta. Eli tuosta on todella hankalaa sanoa päätyisikö tuosta rakenteesta nykyiseen olemassaolevaan universumin rakenteeseen.

Vierailija

Taustasäteilyähän on sekä yleisesti punasiirtyneenä ja yleisesti sinisiirtyneenä?

Ajatukseni mukaan esim. fotonitkin ovat kolmiulotteisesti laajenevia energiakeskittymiä, joista avautuu energia-aaltoja.

Ja kun fotoneja liikkuu sekä meistä poispäin, että meitä kohti, niin silloinhan fotoneista avautuvat energia-aallot olisivat sekä hurjasti punasiirtyneitä tai hurjasti sinisiirtyneitä, jos niitä siis pystyttäisiin havaitsemaan ja tietysti sen mukaan, onko kyseinen energia-aalto peräisin fotonista, joka liikkuu meitä kohti vai meistä poispäin.

Savor

;):)

Toisaalta meidän näkyvän maailmankaikkeuden galaksien keskustojen jättimäiset mustat aukot ovat aina avautuneet energia-aaltoina ja näin ovat tietysti tehneet näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolellakin olevien galaksien keskustojen jättimäiset mustat aukot, jolloin meille tulee hurjasti yleisesti punasiirtyneitä energia-aaltoja.

Vaan mistäs se hurjasti sinisiirtynyt taustasäteily silloin tulisi?

No näkyvää maailmankaikkeutta kohtihan tulee tasaisesti vähemmän tiheäksi energiaksi avautuneita energia-aaltoja, joissa aikoinaan olleet galaksien keskustojen mustat aukot ovat avautuneet energia-aaltoina joka suuntaan.

Mutta silloinhan sitä havaittaisiin tulevan vain sieltä päin, johon olemme itse menossa.

Jonkun kohteen pitäisi liikkua meitä kohti huimaa vauhtoia ja avautua energia-aaltoina ja tähän en tähän hätään keksi muita kohteita kuin näkyvässä maailmankaikkeudessa liikkuvat fotonit.

Paitsi ehkäpä, jos ajatellaan niin kaukaa...

Eli kun näkyvä maailmankaikkeus työntyy poispäin yhdestä pisteestä, jossa on jättimäinen energiakeskittymä, joka itse liikkuu myös tilassa, niin silloinhan suhteessa tuohon jättimäiseen energiakeskittymään, on olemassa toisia jättimäisiä energiakeskittymiä, jotka voivat liikkua huimalla vauhdilla kohti tuota keskittymää josta me avauduimme.

Ja näin hurjasti sinisiirtynyt taustasäteily voisi olla peräisin tuosta toisesta jättimäisestä energiakeskittymästä, joka liikkuu huimaa vauhtia kohti tuota jättimäistä energiakeskittymää, josta meidän näkyvä maailmankaikkeus ja paljon enemmänkin on aikoinaan avautunut.

Savor

;):)

Uusimmat

Suosituimmat