Naisten ja miesten tarpeet

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Eli kuten jo puhuimme toisessa ketjussa välineiden koosta, joilla ei kokonaisuudessa ole niin kovinkaan suurta merkitystä, jos olisi, niin naisen olisi taloudellisesti halvempaa ostaa sellainen vänkä värinä-vääpeli.

Eli siis naiset kaipaavat turvallisuutta, taloudellista vakautta sekä hellyyttä, huomionosoituksia jne. Yksinkertaisesti naisesta pitää välittää. Jos naisen mielestä nämä asiat ovat kunnossa, niin hän antaa ilomielin tarpeeksi seksiä.
Harvoissa tapauksissa se "vain" unohtuu, mutta siinäkin on varmaan osasyynäviilenneet välit.

Miesten tarpeita voin kuvailla paremmin, koska kuulun itsekin tähän lajiin mahtavaan. Miehet kaipaavat naisilta seksiä - aivan, mutta ei pelkästään masturboimista naisen ruumiilla kuten on sanottu, vaan perusmiehestä tuntuu myös hyvältä saada nainen nauttimaan ja aika moni mies tähän pyrkiikin.

Mies tarvitsee myös kehuja naiselta, koska tämä vahvistaa miehistä itsetuntoa ja mies tuntee olevansa tärkeä. Naisen pitää kuunnella miestä ja vastaavasti toisinpäin. Sekä tukea niin myötä kuin vastoinkäymisissä, kuten jo kirkon alttarilla kehoitetaan. Miehet tarvitsevat myös hieman vapautta ja yksinoloa ja naisten pitäisi hyväksyä tämä. Kaveriporukoissa mies saa olla kaltaistensa parissa ja nainen taasen naisporukassa vahvistamassa sosiaalisia suhteita ja rakentamassa uusia.

Siinä taisi olla kaikki tällä kertaa. Minua mieleltään väkevämpi voi tietenkin lisätä tuohon jotakin. Subjektiivinen näkökulmani näkyy, mutta pyrin kuitenkin olemaan objektiivinen.

Sivut

Kommentit (18)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

tollaisilla ennakkokäsityksillä suhteet ei kestä kuin korkeenataan noin vuoden.

Tietty kaava voi olla, mutta silti yhtä ja oikeaa vastausta ei ole tähänkään.

Se on totta se että jos liikaa vaatimuksia niin on myö tarpeeksi pettymyksiä jos epäonnistuu. Mutta jos onnistuu ja kaikki menee hyvin niin itsearvo nousee aikalailla. Eli riskipeliä tämäkin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Mies kaipaa aktiivista naista.

Muuten miehen jatkuvasti muuntuvat vaatimukset eivät saa vastakaikua ja mies lokeroidaan jälleen suorittajaksi, jonka tulisi tehdä nainen onnelliseksi.

Esimerkkinä sänkyhommat, joissa miehen rooli on yhä useammin suorittaja, päätyöläinen ja vastuussa naisen seksuaalisuudesta.

Lahnaksi sanotaan naista, joka ei seksielämässä tee mitään oman eikä miehen nautinnon eteen, korkeintaan monotonisesti voihkii luullen, ettei mies välitä. Tämä on oikea ongelma.

Aktiiviset naiset antavat tilaa myös miehille, koska he jakavat vastuun. Tämä pätee muuhunkin elämään.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

köyhät ei saa hyviä naisia jotka ajattelee aivoilla. Ne menee niiden rikkaiden kanssa. Jos akka on itse rikas niin voi olla köyhällä miehelläkin tuuria. Jos vain älyä.

Älykkäät ja rikkaat miehet ei tarvitse olla sinkkuja. Sitten myöskään tyhmien ja renttujen ei tarvise olla sinkkuja.

Mutta tavalliset pallinaamat pitää pyydystää ja jopa tapella sopivista naisista.

Sen paremmin ulkonäkö naisella niin sen enempi jonoa. Toistaltaa ei kannata hirveesti kauniita naisia pyydystää.

Naisilla myöskin on mahdollista valita kenet ottaa koska sitä jonoa voi olla. Mutta miehen yleensä on otettava se mitä on tarjolla tai olla ilman naista.

Näin se menee.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
tiäremiäs
köyhät ei saa hyviä naisia jotka ajattelee aivoilla. Ne menee niiden rikkaiden kanssa. Jos akka on itse rikas niin voi olla köyhällä miehelläkin tuuria. Jos vain älyä.

Luepa tiäremiäs sosiologi Mari Käyhkön Siivoojaksi oppimassa. Siinä käydään läpi varsin perusteellisesti, miten yhteiskuntaluokkat pitävät yhä pintansa ja mm. vaikuttavat voimakkaasti siihen millaisten ihmisten miesten kanssa naiset menevät yksiin. Toimii myös toisin päin. Älykäs nainen ei viitsi kauaa tyhmää miestä katsella ja se toimii toiseenkin suuntaan. Kuppikunnat pitävät loistavasti pintansa nykyajan Suomessakin

tiäremiäs
Älykkäät ja rikkaat miehet ei tarvitse olla sinkkuja. Sitten myöskään tyhmien ja renttujen ei tarvise olla sinkkuja.

Mitä olet taas juonut?

tiäremiäs
Mutta tavalliset pallinaamat pitää pyydystää ja jopa tapella sopivista naisista.

Näökulmaa muodostaessa oma yhteiskunnallinen asema aja henkilöhistoria vaikuttaa yllättävän paljon. Perijenkkiläinen "jokainen on oman onnensa seppä" -ideologia tuppaa hämärryttämään niitä taustoja, jotka vaikuttavat kaikkiin tulkintoihin ja ratkaisuihimme.

Usko, jo, ei senssipalstojen käyttämisessä ole mitään häpeällistä. Kokeile jo. Ymmärrän kyllä kohdallasi, että omankaltainen seura voi oikeasti pelottaa.

tiäremiäs
Sen paremmin ulkonäkö naisella niin sen enempi jonoa. Toistaltaa ei kannata hirveesti kauniita naisia pyydystää.

Onko se naisten vika jos hyvännäköisyys vetää puoleen? Samahan pätee miehiinkin, eikä syitä tarvitse kaukaa hakea.

– Kaunista naista tuli ravintolan tanssilattialle hakemaan mies, joka esittäytyi insinööriksi ja kysyi tanssikaverin ammattia. Kun nainen ilmoitti olevansa siivooja, kavaljeeri jätti daamin yksin lattialle.

http://www.palkkatyolainen.fi/pt2006/pt ... 28-t6.html

tiäremiäs
Naisilla myöskin on mahdollista valita kenet ottaa koska sitä jonoa voi olla. Mutta miehen yleensä on otettava se mitä on tarjolla tai olla ilman naista.

Päteekö tämä myös yläkerran asperger-nörttityttöön, joka täyttää kohta 23 eikä ole koskaan edes koskenut kenenkään poikaan? Tytöllä on niin kuollut naama, että tekisi mieli pyyhkiä siihen teräsvillalla eloa.

tiäremiäs
Näin se menee.

Kippis, mitä sitten juotkin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
tiäremiäs
Naisilla myöskin on mahdollista valita kenet ottaa koska sitä jonoa voi olla. Mutta miehen yleensä on otettava se mitä on tarjolla tai olla ilman naista.

Kauniit ihmiset voivat valita, rumat ottavat sen mitä jää ellei sitten ole sosiaalisessa tai ekonomisessa mielessä hyvässä asemassa.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005
Neonomide
tiäremiäs
köyhät ei saa hyviä naisia jotka ajattelee aivoilla. Ne menee niiden rikkaiden kanssa. Jos akka on itse rikas niin voi olla köyhällä miehelläkin tuuria. Jos vain älyä.

Luepa tiäremiäs sosiologi Mari Käyhkön Siivoojaksi oppimassa. Siinä käydään läpi varsin perusteellisesti, miten yhteiskuntaluokkat pitävät yhä pintansa ja mm. vaikuttavat voimakkaasti siihen millaisten ihmisten miesten kanssa naiset menevät yksiin. Toimii myös toisin päin. Älykäs nainen ei viitsi kauaa tyhmää miestä katsella ja se toimii toiseenkin suuntaan. Kuppikunnat pitävät loistavasti pintansa nykyajan Suomessakin.

Allekirjoittamatta itse M. Käyhkön etnografista [size=100:3z06mquh]väitöskirjaa[/size:3z06mquh]* voisin toki jakaa tämän selvittämäsi ajatuksen kumppanin sosiaalisen statuksen merkityksestä kasvuympäristön aiheuttamaan paineeseen yksilölle noin yleisellä tasolla kun kyse on primitiivireaktiosta ihastuminen, joka puolestaan on vain sekä subjektiivinen että emotionaalinen tunne mutta saattaa tilanteesta riippuen aiheuttaa yksilölle henkisesti vaikeita valintoja. Tosin haluaisin sen verran terävöittää, että status parisuhdedynamiikassa on pikemminkin potentiaali kuin jokin staattinen arvo.

Toisin sanoen se mitä yksilö voi toiselle merkitä on huomattavasti oleellisempaa kuin jo olemassa oleva pohja, sikäli kun me harvemmin lyöttäydymme tai haluaisimme lyöttäytyä yhteen henkilön kanssa, jonka kanssa tiedämme etukäteen arjen ainoaksi yllätykseksi tv-uutisten säätiedoituksen. Unohtamatta sitäkään, että arki noin päällisin puolin suhteellisen tasapainoista usein onkin.

* Sikäli kun mielenkiintoni ei nyt jostain syystä riittänyt tutustumaan esittelyä pitemmälle.

EDIT: hieman tarkennusta...

Riittoisampi keskustelukumppani.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
-:)lauri
Allekirjoittamatta itse M. Käyhkön etnografista [size=100:3b7kar30]väitöskirjaa[/size:3b7kar30]* voisin toki jakaa tämän selvittämäsi ajatuksen kumppanin sosiaalisen statuksen merkityksestä kasvuympäristön aiheuttamaan paineeseen yksilölle noin yleisellä tasolla kun kyse on primitiivireaktiosta ihastuminen, joka puolestaan on vain sekä subjektiivinen että emotionaalinen tunne mutta saattaa tilanteesta riippuen aiheuttaa yksilölle henkisesti vaikeita valintoja.

Varmasti saattaa, mutta korrelaatiota mitä ilmeisimmin on. Ihastuminen on yksi tunne, mutta syvemmät yhteiset kiinnostuksen aiheet ratkaisevat paljon useammin kenen kanssa mennään yksiin eikä vain "rakennella pilvilinnoja". Ihminen on parisuhdedynamiikankin suhteen rationaalinen toimija, eikä mikään viettiautomaatti.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Esimerkkinä sänkyhommat, joissa miehen rooli on yhä useammin suorittaja, päätyöläinen ja vastuussa naisen seksuaalisuudesta.

Lahnaksi sanotaan naista, joka ei seksielämässä tee mitään oman eikä miehen nautinnon eteen, korkeintaan monotonisesti voihkii luullen, ettei mies välitä. Tämä on oikea ongelma.

Aktiiviset naiset antavat tilaa myös miehille, koska he jakavat vastuun. Tämä pätee muuhunkin elämään.




Ok. Tunnustaudutko myös tämän kirjoittajaksi:

Neonomide Näkökulmassa
Mies "saa" käytännössä lähes aina, joten tietenkin miehen tulee ottaa myös naisen nautinto huomioon. Tämä tulisi opettaa jo viimeistään ylä-asteilla. Kurkkujen kumittaminen ja graafiset sukuelinten kuvat ovat tähän mennessä seksuaalikasvattajien mielestä riittäneet vallan mainiosti.



Näkökulma Neo=Tiede Neo?

Oli sama kaveri tai ei niin härskiltä kuulostaa. Ettäkö viimeistään yläasteella pitäisi murrosikäisille pojille opettaa se, että he tulevat olemaan osavastuussa toisen sukupuolen nautinnosta?:shock: Eiköhän sen ikäillä pojilla ole aivan tarpeeksi jännitettävää jo omien seksuaalisten paineidensa kanssa, ilman, että opettajatäti tulee kertomaan, kuinka naisen nautinto tulevissa sänkyhommissa huomioidaan. Muutenhan tuo on parisuhteen kannalta ihan jees, eli se, että otetaan huomioon myös toisen tarpeet; kettingit, ruoskat, kaasunaamarit ym. perushommat. Kyllä se tikka sinne pesään löytää ilman holhoustakin.

Ehkä paremminkin tytöille pitäisi opettaa se, että he ovat (myös)ITSE vastuussa omasta seksuaalisesta nautinnostaan ja orgasmeistaan. Tällä tavalla välttyisimme ainakin noilta Neo~:n mainitsemilta lahnoilta(hyi saatana).

Tuolla oli kyllä paljon asiaakin:
Näkökulma

Päätän raporttini Stingerin kauniisiin sanoihin, jotka kuvastavat kohtuu hyvin lahnan syvintä olemusta:

Stinger
Varmaan aika moni nainen sitten sellaisen "reikäkeskeisen" miehen käsissä on suorastaan pakotettu teeskentelemään mukamas nauttivansa aktista saadakseen sen "kidutuksen" loppumaan mahdollisimman nopeasti. Taitavimmat eivät teeskentele pelkästään ääntä käyttäen vaan myös tietyn alueen lihaksien liikkeitäkin nautintoa matkien kontrolloiden.
Vierailija
tiäremiäs

Se on totta se että jos liikaa vaatimuksia niin on myö tarpeeksi pettymyksiä jos epäonnistuu. Mutta jos onnistuu ja kaikki menee hyvin niin itsearvo nousee aikalailla. Eli riskipeliä tämäkin.

"Mieluummin olen naiivi voittaja kuin realistinen häviäjä." -Vesa Keskinen

Sosiologisen tutkimuksen paikka olisi siinä, missä määrin Suomessa edelleen opetetaan, että parempi olla vähän perusnegatiivinen pessimisti ja "tyytyä osaansa" kuin unelmoida ja olla idealistinen esim. parisuhteesta ja yleensä elämästä. TÄSTÄ asenteesta saa alkunsa paljon huonoa ihmisen elämässä, itse ajattelen. Itse en tähän ajatteluun koskaan ole lähtenyt, ja olen kehittänyt ensin itseäni ja sitä kautta myös unelmiani, ja löytänytkin ainakin yhden ihmisen, joka on tarpeeksi lähellä niitä. Kaikki on kiinni siitä, ettei ota mitään suoraan annettuna, arvostaa itseään, uskoo hyvään, ja tähtää yhä uudestaan ylös, oikeastaan kaikessa. Uskon, että riittävällä omalla työllä, uskolla, tuella ja omistautumisella suuretkin unelmat ja tavoitteet, muutokset monilla alueilla, ovat jokaisen saavutettavissa.

On kuitenkin niin, että ehkäpä enemmistö varsinkaan Suomessa ei näin jaksa, voi, tai uskalla ajatella. Luterilainen nöyryys painaa päät ja itsetunnon alas. Tämähän taas on otollista maaperää mm. parisuhde- ja itsetunto-ongelmiin... Jos olet unelmiesi ihmisen kanssa (ts. tiedätte mitä haluatte elämältä idealistisesti mutta realistisesti), ja jos molemmat teette duunia suhteen eteen ja arvostatte itseänne ja toisianne sekä tuette toisianne samalla, niin ei tuloksena ainakaan onneton parisuhde ole.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Narsisti
Ehkä paremminkin tytöille pitäisi opettaa se, että he ovat (myös)ITSE vastuussa omasta seksuaalisesta nautinnostaan ja orgasmeistaan. Tällä tavalla välttyisimme ainakin noilta Neo~:n mainitsemilta lahnoilta(hyi saatana).

Muuten hieno ja terävä pointti, mutta jälleen konteksti unohtuu niin että rahisee. Nämä "mieluummin" ja "paremmin" -määritelmät aina suhteutuvat johonkin laajempaan näkökulmaan. Viittaat sitäpaitsi keskusteluun, joka on käyty kuukausia sitten omanlaisessaan ilmapiirissä. Opin keskustelun aikana ymmärtääkseni paljon enemmän kuin monet keskustelukumppanini.

Tässä keskustelussa oli ideana pohtia miesten ja naisten tarpeita (vaikka aiheen aloitus olikin sanavalinnoiltaan aika huoleton). En aina jaksa leikkiä jeesushumanistia, joka käy läpi asioiden kaikki puolet ja päätyy johonkin viisaalta kuulostavaan mutta helvetin abstraktiin kokonaisratkaisuun, joka kertoo enemmän humanistin sivistyssanakertoimesta kuin siitä, mitä helvettiä käytännöissä tulisi muuttaa. Nyt teen siihen virkistävän poikkeuksen.

Käytännössä tyttöjen omaa roolia seksihommissa ei käydä läpi, koska asia ei kuulu oppimateriaaleihin. Sama pätee poikien roolin suhteen.

Koulujen seksuaalikasvatuksen yksi ongelma on ollut "suljettujen ovien" ideologia, eri kummankin sukupuolen intiimejä asioita on käyty läpi sulkien "väärä" biologinen sukupuoli ovien ulkopuolelle. Tällä on monia seurauksia. Luterilainen seksuaalisuuden demonisointiperinne vaikuttaa nimenomaan tyttöihin, mutta yleinen suhde seksuaalisuuteen on yhä monin tavoin häpeilevä, piilotteleva ja kieltävä. Suuret alueelliset erot seksuaalikasvatuksessa selittyvät yleisen opetussuunnitelman puuttumisesta; koulut saavat yhä ymmärtääkseni päättää itse käyvätkö sen yhden tunnin läpi, jolloin naureskellen (eikä saa nauraa) vedetään kortsuja styroksidildojen päälle ja esitetään 80-luvulla tehtyjä opetusvideoita tai kuvaa yhdynnästä emättimen sisältä. Siinä nykyinen koulujen seksuaaliopetus painopisteineen kaikkineen.

Toinen ongelma on kaikkien implisiittisesti olettama penetraatiokeskeisyys, eli sellainen käsitys, jossa yhdyntä on koko seksin idea, eikä siihen mitään muuta mainitsemisen ja käsittelyn arvoista juuri kuulukaan. Kun esitelmöidään vain sukupuolitaudeista ja ehkäisyvälineistä , on turha odottaa että "kysymyshetken" aikana monikaan oppilas ottaisi mitään noista aiheista radikaalisti eroavaa esiin. Sen vuoksi moni tärkeä elementti, kuten toisen kunnioittaminen, hyvät tavat, kohteliaisuus, ihmissuhdedynamiikka, toisista poikkeavat tarpeet, mieliala, mustasukkaisuus, paha olo jne. jäävät käsittelemättä tai hymähtelyn asteelle.

Nämä ongelmat on otettu useita kertoja esille mm. tyttötutkimuksessa ja koulujen seksuaalikasvatuksesta tehdyistä selvityksistä. Opetuksen sisältö ei yksinkertaisesti anna tarpeeksi eväitä tosielämään. Lisäksi moni opettaja käyttäytyy heteronormatiivisesti (käyttäytyy ennakkoluuloisesti seksuaalista erilaisuutta kohtaan) tai jättää tärkeitä asioita käsittelemättä. Myös kouluterveydenhoitajilla esiintyy vastaavaa asennoitumista.

Narsisti
Tuolla oli kyllä paljon asiaakin:
Näkökulma

Tiedän. Kiitos mainostuksesta.

Narsisti
Päätän raporttini Stingerin kauniisiin sanoihin, jotka kuvastavat kohtuu hyvin lahnan syvintä olemusta:
Stinger
Varmaan aika moni nainen sitten sellaisen "reikäkeskeisen" miehen käsissä on suorastaan pakotettu teeskentelemään mukamas nauttivansa aktista saadakseen sen "kidutuksen" loppumaan mahdollisimman nopeasti. Taitavimmat eivät teeskentele pelkästään ääntä käyttäen vaan myös tietyn alueen lihaksien liikkeitäkin nautintoa matkien kontrolloiden.

Niin. Miehetkin teeskentelevät orgasmeja, mutta periaatteessa kyse on paritteluelinten ja aivojen yhteydestä molemmilla sukupuolilla, ja rehellisyydestä & sen osoittamisen tavoista. Eli siitä, kykeneekö ihminen ottamaan aiheen esille pelkäämättä, että loukkaa toista.

Minusta tuntuu, että jos ollaan tarkkoja, niin nämä "lahnat" ja reikäkeskeiset tyypit, kumpaa sukupuolta sitten ovatkin, uhriutumisellaan samalla ruokkivat seksistisiä stereotypioita kun alkavat syytellä kumppaniaan. Siitä on lyhyt matka koko sukupuolta ja "persoonallisuustyyppiä" koskevaan stereotypisointiin ja ruokatuntien/saunailtojen paskanpuhumisrituaaleihin, jotka tilanteiden perseennuolentaan kiinnittyneen sosiaalisen kontekstinsa vuoksi ovat otollisia paikkoja seksististen asenteiden, käsitysten ja yleistysten viljelemiseen.

Asian ytimen voisi kiteyttää siten, että ihmiset eivät käy tarpeeksi metakeskusteluja omista ja muiden käsityksistä. Nykyajan yliyksilöllisessä ilmapiirissä eri mielipiteet ovat ennalta arvotettuja ja lokeroituja joko hyviksi tai pahoiksi, mikä osaltaan lisää tällaisten sosiaalisten tilanteiden kaavoittuneisuutta ja tehokkuutta. Metakeskusteluja taidokkaasti käymällä keskusteltaisiin itse merkityksistä ja siitä miten ne alkavat elää omaa elämäänsä. Jo sen tajuaminen, että sana ei ikinä viittaa täsmälleen siihin mihin sillää viitataan, auttaisi paljon.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Muuten hieno ja terävä pointti, mutta jälleen konteksti unohtuu niin että rahisee.

Konteksti löytyy kyllä antamastani linkistä. Luin keskusteluanne "Juntin yms." kanssa omiksi tarpeikseni ja ajattelin, että linkki riittää muille.

edit: Kommentteja taas "iltajumpan" jälkeen...

Vierailija

Tarvitaan kaksi toisiinsa kiintynyttä ihmistä. Turvallinen ja kiireetön ympäristö. Alun kiihkeään hyväilyn, suutelun ja yhdynnän jälkeen niin monta lisää että molemmat tyydyttyvät. Lepohetket ja suvannot voi täyttää juttelulla ja hyväilyillä. Täytyy olla iholla mahdollisimman kauan. Seisaaltaan jaksaa yleensä paremmin kuin maaten.
Miestä tyydyttää parhaiten keskustelussa yleensä se kun nainen on kiinnostunut miehen tekemisistä ja naista hänen olemuksensa ihailu.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
tietää
Miestä tyydyttää parhaiten keskustelussa yleensä se kun nainen on kiinnostunut miehen tekemisistä ja naista hänen olemuksensa ihailu.

Olet varmaan osaltaan oikeassa, mutta mitä tarkoitat tarkemmin tällä "olemuksen ihailulla"? Kuulostaa narsistiselta. Miesten tarpeesta jutella tämän tekemisistä olet varmasti oikeassa, miehet puhuvat kyllä ihmissuhteista, mutta tietävät tämän naisen kulttuuriseksi "vyöhykkeeksi", eivätkä halua sen tähden ottaa suuria riskejä.

Jännä ongelma tässä on se, miksi kysyminen ei aina tule kysymykseen. Toisen pitäisi ainakin osittain tietää mitä toinen haluaa. Eikös aika monet määrittele hyvää suhdetta toisen sukupuolen edustajaan sen perusteella, miten hyvin tämä osaa "lukea toista"? Aihe on hyvin mielenkiintoinen.

"Naisten kesken" -näkökulmasta on paha sanoa paljoakaan, mutta miesten kanssa keskustellessa tuo "arvailuperspektiivi" jää kokemukseni mukaan varsin huomaamattomaksi, koska kommunikaation oletetaan hyvin pitkälti pohjautuvan retoriikalle. En nyt siis kiistä ilmeiden ja ruumiinliikkeiden, taukojen jne. olennaista merkitystä, vaan sitä etteivät ne tunnu useinkaan olevan pääosassa. Joskus on myös edullisempaa, että toisen sanomiset otetaan kirjaimellisesti, eikä aleta psykologisoida, mitä "tämä ihminen todellisuudessa on" tai edes sitä, "mitä tämä todellisuudessa tarkoitti". Näin yksinkertaisesti siksi, että luottamus synnyttää luottamusta. Rehellisyyttä taas syntyy kun toiselle voi puhua asioista, joista olisikin epävarma.

GradStudent
Sosiologisen tutkimuksen paikka olisi siinä, missä määrin Suomessa edelleen opetetaan, että parempi olla vähän perusnegatiivinen pessimisti ja "tyytyä osaansa" kuin unelmoida ja olla idealistinen esim. parisuhteesta ja yleensä elämästä.

Arvaas mitä? Tätä on tutkittu aika paljon, koska se on niin olennainen osa "kansallisluonnetta" ja käytäntöjä, joiden ympärille arki muovautuu. Eikä välttämättä aina pahakaan asia, koska sellaista käytöstä myös osaltaan odotetaan. Kunnioituksen "kaavassa" on kulttuurista riippuvaisia vaihteluita, eikä ihmistä ole helppoa erottaa siitä kulttuurista, missä hän elää, on varttunut ja jonka "sääntöjen" ja normien mukaan joutuu pelaamaan. Lisäksi yksilöillä on monia ennakko-oletuksia, jotka perustuvat rakenteisiin, joita hän ei välttämättä ymmärrä. Niitä vain toistetaan, koska se nähdään helpoimpana tapana selviytyä tilanteista.

Yksilöt performoivat, mitä sitten tekevätkin. Juuri siksi ihmisen luonne ei välttämättä kerro persoonallisuudesta paljoakaan. Luonnehan on vain se persoonallisuuden osa, jota ihminen performoi ympärilleen, muille ihmisille. Tähän taas vaikuttaa niin moni asia, että luopuisin mielelläni kokonaan koko "persoonallisuusmääritelmistä". Ihmiselle tulisi antaa autonomia, mutta myös rohkaista kelaamaan omaksumiaan käsityksiä muista ja itsestään.

Tuo "osaan tyytyminen" oli myös hyvä huomio. Luterilais/protestanttinen työetiikka ja paikalliset perinteet ja puhetavat eivät suinkaan ole mitään keskenään ristiriidattomia/loogisia kommunikaatiokoodistoja, vaan käyvät jatkuvaa dialogia ja uudelleentulkintaa ihmisen käytännöissä. Niitä pohtimalla vain saa usein lähtökohdan ihmisten retoriikkaan.

GradStudent
TÄSTÄ asenteesta saa alkunsa paljon huonoa ihmisen elämässä, itse ajattelen. Itse en tähän ajatteluun koskaan ole lähtenyt, ja olen kehittänyt ensin itseäni ja sitä kautta myös unelmiani, ja löytänytkin ainakin yhden ihmisen, joka on tarpeeksi lähellä niitä.

Tähän asenteeseen vaikuttavat hyvin monet asiat, joihin yksilö ei voi mitenkään vaikuttaa. Tämä unohtuu hyvin monilta kaikessa individualismin huumassa. Tässä on myös yksi syy, miksi olen allergisoitunut yleistyksille, olivatpa ne miten seksikkään ja ytimekkään kuuloisia tahansa. Aidosti osuvia kaneetteja ei lauo kuka tahansa, mutta vaikutusta niillä yleensä on enemmän kuin sivun pituisilla jaaritteluilla (tunnustan), jotka oikeasti purkavat asioita eivätkä vain toista niitä. Koenkin "jaarittelun", asioiden tarkoituksellisen pyörittelyn, paljon paremmaksi tavaksi käydä keskusteluja. Niin näkee myös oman panoksensa maailmaan, kun ei vain toista yleisiä näkökantoja koska niin "kannattaa tehdä".

Itse olen saanut kannustusta, mutten myöhemmin niinkään suoraa ohjausta. Jos jokin on ärsyttänyt, niin se että muiden perheiden kakaroiden kehuminen on ollut OK, mutta minusta omat vanhempani ovat kertoneet pääasiassa vain tosiasioita. Joskus jopa vähätelleet (mutta en ole ollut kuulemassa). Tottakai minua on kiinnostanut, mitä vanhempani ovat kertoneet muille minusta. Ei sillä että itsetuntoni riippuisi siitä, mutta haluan tietää missä suunnilleen mennään. Paskanpuhuminen kun ei anna realistista kuvaa ihmisistä ja on paljon haitallisempaa kuin henkilön kehuminen.

Se on satuttanut osaltaan, mutta toisaalta ehkä opettanut tietynlaista rehellisyyttä. Kun ei valehtele muille jostain toisesta, voi kertoa muille asioita ja samalla luottaa siihen että tämä saa vaikutelman, että henkilö välittää. Tämä on minusta juoruilun ja toisesta ihmisistä puhumisen olennainen, mutta vaikeasti käytännössä toteutettava ero.

On olemassa välkkymäisyyden muoto, jota voisi kutsua "neropattiudeksi". Muiden homehtuneet näkemykset eivät ole lähtökohta, vaan yleensäkin yhdenmukaisuus. Kun kaikki ovat samaa mieltä eikä soraääniä jostain syystä esiinny, ajattelu sammuu pian kuin saunalyhty. Joskus jopa oman maailmankuvan vastainen kommentti, eräänlainen marttyrius, voi pelastaa keskustelun. Tämä on minusta oikeaa riskinottoa, jota ei arvosteta tarpeeksi. haluamme niin kovasti muodostaa muista keskustelijoista koherenttia ja kompaktia kuvaa, ettemme kykene näkemään asiaa avatarin takaa.

GradStudent
Kaikki on kiinni siitä, ettei ota mitään suoraan annettuna, arvostaa itseään, uskoo hyvään, ja tähtää yhä uudestaan ylös, oikeastaan kaikessa. Uskon, että riittävällä omalla työllä, uskolla, tuella ja omistautumisella suuretkin unelmat ja tavoitteet, muutokset monilla alueilla, ovat jokaisen saavutettavissa.

"Tunne vahvuutesi ja heikkoutesi eri muodoissaan". Sosiaalisilla seksikkyysstandardeilla olen mielestäni aika toimimaton yhdistelmä: olen sosiaalinen, hyvin ulospäinsuuntautunut ja empaattinen seuran vaatimusten ja tunnelman mukaan, mutta toisaalta hyvin itsetietoinen omista kyvyisitäni, välkkyydestäni ja terävähuomioisuudestani. Itsekehussa en näekään useimmiten mitään pahaa, vaan siinä, miten tämä joko tulkitaan yksiselitteisen negatiivisesti tai yksilö korostaa itseään välinpitämättömästi siten, että sen motiivina on itseluottamuksen sijaan selkeä korottaminen muiden yläpuolelle. Se, että on jossain asiassa mielestään hyvä, ei koskaan tarkoita sitä, että muiden tulisi automaattisesti loukkaantua tästä tai kokea alemmuudentuntoa. Minusta toisen itseluottamuksen viattomaksi tarkoitetuista osoituksista provosoituminen jos mikä, on varma merkki heikosta itseluottamuksesta ja halusta itse korostaa omaa moraalisuutta.

Tosiasiassa kyse on ilmapiiristä. Liikeneuvotteluissa yms. pieni egonpumppaus muutenkin kuin viileän ironisesti voi mennä hyvin läpi, mutta tasapäistävässä ihmisryhmässä käytös voidaan tulkita hyvin negatiivisesti. Itse rehellisesti sanoen koen, että "lesopäät" todella saavat asioita aikaan ja siksi heillä on varaa, halua ja itseluottamusta tuoda itseään esille. Mutta kuten sanottua, tyyliä tässäkin. Harva asia nimittäin kyrmii yhtä paljon kuin itseä kehuva tyyppi, joka sivulauseessa sanoo jonkun itseä huonomman. Olipa konteksti lähes mikä tahansa. Itse tilanne ei kyrmi, vaan se, miten asiat ovat näiden kahden henkilön välillä menneet tuollaiselle selkäänpuukottamisen tasolle.

Näiden "lesopäiden" tunnustukseksi täytyy myös sanoa, että heiltä useammin kuulee myös kannustavia ja ymmärtäviä kommentteja, kai osittain siksi että he tulevat toimeen itsensä kanssa ja näkevät paljon muutakin sanoiksi muuttamisen arvoista kuin vain sitä, mitä itsessä on kritisoitavaa. Lisäksi tehokkaat "lesopäät" ovat yleensä oppineet tuomaan itseä esille loukkaamatta tarkoituksellisesti toisia, koska he yhä kykenevät kehumaan itseään muille. Ihmisillä kun on taipumusta muuttaa käyttäytymistään nimenomaan sen mukaan, millainen kuva tästä ympäristöön välittyy. Juuri siksi kulttuurilla, sosiaalisella ilmapiirillä ja käsityksillä on paljon vaikutusta siihen, millaisena ihminen näkee itsensä. Tämä on itsestäänelvää, mutta se on helppo unohtaa merkitysten täyttämän todellisuuden kompleksiessa valtameressä.

Kuten Nietzsche kuvaa moraalipohdinnoissaan: "herramoraalin" omaavissa kulttuureissa ihmiset ovat itse määritelleet hyvän ja arvostaneet vahvuutta, jaloutta jne., ilman että hyveet olisi määritelty määrittelemällä ensin paheet, kuten juutalaiskristillisessä perinteessä. Mursuviiksen ideat on helppo tulkita väärin (tai yleensäkin tulkita miten huvittaa), kuten Natsi-Saksa ideologian tietyt elementit osoittavat.

GradStudent
On kuitenkin niin, että ehkäpä enemmistö varsinkaan Suomessa ei näin jaksa, voi, tai uskalla ajatella. Luterilainen nöyryys painaa päät ja itsetunnon alas. Tämähän taas on otollista maaperää mm. parisuhde- ja itsetunto-ongelmiin... Jos olet unelmiesi ihmisen kanssa (ts. tiedätte mitä haluatte elämältä idealistisesti mutta realistisesti), ja jos molemmat teette duunia suhteen eteen ja arvostatte itseänne ja toisianne sekä tuette toisianne samalla, niin ei tuloksena ainakaan onneton parisuhde ole.

Tartuit äärettömän tärkeään, mutta hankalasti sisäistettävään kysymykseen. Kullakin aikakaudella on omat puhetapansa, joilla luodaan ideaaleja ja jäsennetään maailmaa. Eli joko puhutaan paskaa tai kiteytetään jotain. Kaikki tietenkin sosiaalista performanssia näytelmässä, jossa oma itse on yksi näyttelijöistä, jolle esiinnytään.

Meillä yhä yleistyvät "jokainen on oman onnensa seppä" ja "jokaisen tulisi olla omat itsensä ja vähät välittää muiden mielipiteistä" muotoutuvat omanlaisiksi imperatiiveiksi, joita seuraamalla ihmisen tulisi löytää jotain arvokasta. Tosiasiassahan kyse on yhä ideaaleista ja yleistyksistä, jotka muokkaavat toistettuina käsittämiämme arvoja ja eettisiä käsityksiä.

Saan kylmiä väristyksiä aina, kun joku heittää ilmaan jotain tärkeää ja monisyistä ongelmaa käsiteltäessä näitä nykydiskurssin liturgian mukaisia "lentäviä lauseita". Ongelma kiteytyy siinä, että niitä käyttämällä saa tunnustusta, vaikka kyse on samasta harjoitteesta, jota papukaijat ovat tehneet jo vuosimiljoonien ajan spontaanisti. Matkimisesta.

Kyse on siis siitä, että ulkoa pääosin tulevat asiat halutaan identifioida omiksi, koska yksilöllä on oltava "oma tahto". Nurinkurista, mutta samalla välttämätöntä, koska kulttuurimme toimii sillä dynamiikalla millä toimii. Meidän tulisi vain ymmärtää sitä, ottaa se huomioon ja sitten sivistää muita sillä, mitä mielestämme olemme oppineet. Oppimisprosessi on myös aina sosiaalinen, eikä ole olemassa yhtä keskustelemisen tai vaikuttamisen kaavaa, jolla asioita voi edistää joka tilanteessa, Ihmistä, jota ei muuten voi kunnioittaa, ei yleensä kuunnella olipa joskus tällä miten hyvää sanottavaa tahansa. Hyvillä mielipiteillä jotka sanoo väärä suu, voi olla jopa regressiivinen vaikutus. Kuuntelijat voivat entisestään vaipua suojamuuriensa taakse, jättäen käsitellyn aiheen kokonaan pohtimatta.

Kyse on nähdäkseni siitä, että meiltä puuttuu positiivisia tapoja osoittaa kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Koulujen formaali ja pedanttinen tapaopetus on mielestäni tästä yksi hyvä esimerkki: täytyy sanoa aina "anteeksi", eikä samaa voi kuitata eleillä, sanomalla "sorry" tai muilla saman asian ajavilla välittämisen koodeilla. Kaavoittuneisuus ei lopulta siis tapa ainoastaan luovuutta, vaan myös kykyä kunnioittaa toisia. Näen vahvasti, että ihminen joka ei kunnioita toisia, ei välitä kummemmin juuri itsestäänkään. Vähintäänkin kyseessä on henkinen laiskuus. Kun päälle kuorrutetaan "minä vain olen tällainen" -marsipaania, case is closed. Sellaisiako meistä tulee, kun puhumme "omana itsenä olemisen" tärkeydestä?

Tämän tähden siis tavalla, jolla asiat ilmaistaan, on olennainen merkitys. Tämä on nähdäkseni yksi syy, miksi sosiaalisesti välkyt ihmiset menestyvät. He näkevät kokonaisuuden silmänräpäyksessä ja pystyvät joustamaan valtavasti. Tästä johtuen en esimerkiksi katso hyvällä, jos toisista ihmisistä levitetään selän takana silkkaa paskaa ja heitä vähätellään ilman vakaata harkintaa. Oletus, että sellainen kasvattaa muita, on jälkeenjääneen logiikkaa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide

Toinen ongelma on kaikkien implisiittisesti olettama penetraatiokeskeisyys, eli sellainen käsitys, jossa yhdyntä on koko seksin idea, eikä siihen mitään muuta mainitsemisen ja käsittelyn arvoista juuri kuulukaan. Kun esitelmöidään vain sukupuolitaudeista ja ehkäisyvälineistä , on turha odottaa että "kysymyshetken" aikana monikaan oppilas ottaisi mitään noista aiheista radikaalisti eroavaa esiin. Sen vuoksi moni tärkeä elementti, kuten toisen kunnioittaminen, hyvät tavat, kohteliaisuus, ihmissuhdedynamiikka, toisista poikkeavat tarpeet, mieliala, mustasukkaisuus, paha olo jne. jäävät käsittelemättä tai hymähtelyn asteelle.




Nyt olet asian ytimessä. Koko laajempi konteksti unohtuu ja samalla ylläpidetään seksistisiä käsistyksiä, joista tulee itseään ruokkiva kehä: "mies plaa plaa ja nainen plaa plaa" siirtyy ennakko-odotuksiin sukupuolesta. Jos jotain radikaalia muuta tapahtuu, niin hämmennys on suuri, jos sorrutaan kaavamaisuuksiin opetuksessa. Kyllä asioista pitäisi puhua laajemmin ja humaanimmin kuin teknis-biologisesti. Uskon, että nuoret kyllä kuuntelisivat. Lisäksi juuri tästä johtunee fallosentrisyys l. miehen dominointi. Insituutiot ylläpitävät "mies toimija, nainen passiivinen" -ajattelua, kun rohkeammin nauttivat ja aktiivisemmat naiset jotka rikkovat tätä stereotyyppiä mikrotasolla voivat paremmin seksuaalisesti, mutu. En toki ole kannattamassa sukupuoliroolien täyttä kumoamista, ainoastaan vastustan kaavamaisuutta silloinkin, jos oma hyvä olo, esim. naisen orgasmi yhdynnässä, olisi saavutettavissa muuttamalla käytöstä, esim. olemalla aktiivinen. Samoin kääntäen mies ei huitaisisi kirveellä, jos voisi purkaa ja käsitellä tunteitaan. Yhteiskunnan täytyy sallia poikkeamat sukupuolikaavoista juuri näissä mikrotason asioissa.

Neonomide
Minusta tuntuu, että jos ollaan tarkkoja, niin nämä "lahnat" ja reikäkeskeiset tyypit, kumpaa sukupuolta sitten ovatkin, uhriutumisellaan samalla ruokkivat seksistisiä stereotypioita kun alkavat syytellä kumppaniaan. Siitä on lyhyt matka koko sukupuolta ja "persoonallisuustyyppiä" koskevaan stereotypisointiin ja ruokatuntien/saunailtojen paskanpuhumisrituaaleihin, jotka tilanteiden perseennuolentaan kiinnittyneen sosiaalisen kontekstinsa vuoksi ovat otollisia paikkoja seksististen asenteiden, käsitysten ja yleistysten viljelemiseen.



Aivan näin, ja jälleen oma mutuni on, että naisten parissa tämä negatiivisuuden levittäminen on vielä yleisempää, koska edelleen naisille yleisesti on luontevampi puhua näistä asioista. Mielestäni todella "munaa" on niillä miehillä, jotka eivät koe ongelmallisena käsitellä myös ko. asioita esim. hyvän ystävän kanssa, koska he eivät kumarra mitään skriptattua roolia orjallisen tarkasti, tietoisesti tai tiedostamattaan. Näistä diskursseistahan kuitenkin sloganit kuten "Kaikki miehet haluaa vain seksiä" ovat peräisin. Induktion logiikka on ihan jees, mutta ei koskaan pitäisi yleistää yhdestä havainnosta. Ja miksi pahan puhuminen olisi parempi vaihtoehto kuin asioista avoimesti puhuminen kumppanille? Vasta se on, normatiivisesti, tosi läheisyyttä, kun toisen kanssa voi käsitellä kaikki asiat dialogisesti ja hyvässä hengessä.

Mutta, ainahan on heitä, jotka myös ovat ottaneet kumppanin ilman taitoja olla kumppanin kanssa, lähinnä konformisuuden paineen vuoksi...

Neonomide
Asian voisi kiteyttää siten, että ihmiset eivät käy tarpeeksi metakeskusteluja omista ja muiden käsityksistä. Nykyajan yliyksilöllisessä ilmapiirissä eri mielipiteet ovat ennalta arvotettuja ja lokeroituja joko hyviksi tai pahoiksi, mikä osaltaan lisää tällaisten sosiaalisten tilanteiden kaavoittuneisuutta ja tehokkuutta. Metakeskusteluja taidokkaasti käymällä keskusteltaisiin itse merkityksistä ja siitä miten ne alkavat elää omaa elämäänsä. Jo sen tajuaminen, että sana ei ikinä viittaa täsmälleen siihin mihin sillää viitataan, auttaisi paljon.

Aivan, olen huomannut saman. Ongelma on paha ja laajalle levinnyt ainakin Suomessa. Tietty kriittisyys ja pohdiskelu omilla aivoilla on katoamassa... Jäädään kaavojen vangiksi eri elämän alueilla, pukeutumisesta sukupuolikäsityksiin ja seksiin. Ei näin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat