Vihaamisen tarve?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen usein ihmetellyt, kuinka joillakin ihmisillä näyttää olevan suoranainen tarve vihata toisia; kuka vihaa suomenruotsalaisia tai ruotsalaisia, kuka somaleja tai muslimeja, kuka naisia, kuka vasemmistoa, kuka oikeistoa jne. (Enkä tarkoita tässä mitään ääriryhmien inhoamista tai "tavallista" ennakkoluuloa, vaan kuluttavaa, jatkuvaa vihaamista.) Jotenkin kaikki käännetään ko. ryhmän syyksi – tuntui se muista miten kaukaa haetulta tahansa ja väitteiden tueksi esitetään täysin perusteettomia ja usein järjenvastaisia väitteitä. Minusta tällaista on aika vaikea käsittää.

Mistä tällainen tarve vihata tulee ja mitä he siitä saavat? Mikä saa vihan kasvamaan niin voimakkaaksi, että jopa muuten fiksu ihminen unohtaa kaiken rationaalisuuden? Luulisi, että tällainen hillitsemätön viha on erittäin kuluttavaa – kuka jaksaa elää jatkuvan vihan tunteen vallassa? Joillekin vihasta näyttää kuitenkin muodostuneen suoranainen pakkomielle ja elämäntapa.

Erityisesti tällaisilla keskustelupalstoilla se tulee monesti esiin. En tiedä johtuuko se siitä, että ihmiset voivat paljastaa täällä oikeat mielipiteensä kasvottomasti tai siitä, että jotkut haluavat provosoida toisia tai hetken vihanpuuskassa kirjoitetusta harkitsemattomasta mielipiteestä (mitä tietenkin sattuu joskus varmaan kaikille ja on ihan inhimillistä). Luultavasti kyse on vähän kaikesta. Joka tapauksessa… Mitä mieltä muut ovat?

Kommentit (12)

Vierailija

Viha on tunne, johon jää helposti koukkuun. Ihminen kokee aina vihansa oikeutetuksi, vaikka näin ei olisikaan.

Viha kuluttaa sitä, joka tuntee sitä, ei sitä joka on kohde.

Loptio
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt12.4.2005
Marié
Olen usein ihmetellyt, kuinka joillakin ihmisillä näyttää olevan suoranainen tarve vihata toisia; kuka vihaa suomenruotsalaisia tai ruotsalaisia, kuka somaleja tai muslimeja, kuka naisia, kuka vasemmistoa, kuka oikeistoa jne.

Vihaamisen tarve juontaa käytännössä aina henkilön itsensä alisuoriutumiseen omassa mielessään, useimmiten tiedostamatta. Tätä alisuoriutumista, olkoonkin se jokin oma persoonallisuuden vajaavaisuus, kyvyttömyys, pelko, tiedon tai taidon puute, tms., projisoidaan pois itsestä sellaiseen kohderyhmään, joka henkilön itsensä kannalta tuottaa suotuisimman kompensaation tälle omalle ongelmalleen ja ongelmahan liittyy oman itsensä, minuutensa ymmärtämiseen ja hyväksymiseen ja mahdolliseen kehittämiseen.

Koulukirjaesimerkkinä toimikoot skinheadit, joilla yhteiskunnassa tarvittavien toimintamallien ja sosiaalisen kyvyn puutteen korvaa yhteisen vihan kohde, erilaisen ihonvärin omaavat; tästä syntyy se sosiaalinen yhteisö ja sen tuottama yhteenkuuluvuuden tunne, jota ihminen sosiaalisena olentona aina kaipaa. Samanlaista kyvyttömyyden kompensaatiota on löydettävissä myös monista uskonnollisista yhteisöistä, joissa - skinheadien lailla - löydetään samalla tavalla vaillinaiseksi koetusta minästä kärsivä joukko, aivan riippumatta siitä, onko ongelma todellinen vai kuviteltu.

Erillisenä ajatuksena pois tavallisesta ympäristöstä lukisin tilanteen, jossa harjoitetaan aivopesua, kuten esim. lapsen kasvattaminen vihaamaan.

Marié
Erityisesti tällaisilla keskustelupalstoilla se tulee monesti esiin.

Ei oikeastaan tule. Netissä ihminen saattaa aika ajoin toimia varsin eri tavoin kuin todellisessa elämässään, koska anonymiteetti suojaa. Jos ei joudu vastuuseen teoistaan, saattaa tehdä sellaisia asioita, joita ei muutoin tekisi. Aika harva meistä omaa niin korkean moraalin, että koskaan, missään olosuhteissa ei tilaisuuden tullessa toimisi omaa arvomaailmaansa vastaan kiinnijäämisen ja rangaistuksen aiheuttaman epämiellyttävyyden jäädessä toimintakriteereistä pois.

Netissä keskusteltaessa on myös väärinkäsitysten mahdollisuus huomattavasti suurempi kuin kasvotusten keskusteltaessa. Tämä johtaa myös usein melkoisiin fleimeihin, vaikka mitään varsinaista vihaamisen tarvetta ei siinä puretakaan, ja netissä myöskin propagoidaan runsaasti, joka sinällään on hedelmätöntä.

Jokainen vihastuu silloin tällöin joistain asioista, mutta tämä on erotettava vihaamisen tarpeesta.

Vierailija

Marié

Tällä foorumilla jopa väitetään että vihaaminen on sama kuin rakkaus. Aika hurja mielipide.

Minä en kuitenkaan oleta että esim. tällä foorumilla niin kovin vihataan muita ihmisiä tai ihmisryhmiä. Se taitaa olla niin että eräät ottavat kaiken vihaksi, jos joku kritisoi jotakin tai joitakin. Kritiikki ei ole sama kuin viha.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005

Viha on ihan normaali ilmiö, se tulee kun kokee vääryyttä tai tulee muuten loukatuksi.

Vihaa kokevalla ihmisellä ei tarvitse olla mielenhäiriötä tai persoonallisuushäiriötä tai yleensä mitään vikaa.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Vierailija
installer
Viha on ihan normaali ilmiö, se tulee kun kokee vääryyttä tai tulee muuten loukatuksi.

Vihaa kokevalla ihmisellä ei tarvitse olla mielenhäiriötä tai persoonallisuushäiriötä tai yleensä mitään vikaa.


Näinhän se on. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmeessä vihaa pidetään niin sairaana ja luonnottomana.

Vierailija
Marié
Mistä tällainen tarve vihata tulee?

Freukkareita lainatakseni "Kaikki tarvii jonkun itseänsä huonomman, joko köyhemmän tai heikomman tai mutakuonomman."

Vierailija
Massi^-
Näinhän se on. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmeessä vihaa pidetään niin sairaana ja luonnottomana.

Ei VIHA itsessään ole sairautta tai sairasta eikä luonnotonta, mutta se tapa tai käyttäymismalli voi taasen olla kuinka yksilö vihan tunteensa käy läpi/prosessoi/ käsittelee.

Näistä saamme lukea päivittäin iltapäivälehtien palstoilta niiden revitellessä markkinaosuuttaan, vrt. esim. tapaus Jämsän kaupunginjohtaja/JussiParviaisen uhrikokemuksen synnyttämät vihan tunteet ex-puolisoaan kohtaan etc... Rakkaudesta on vain pieni askel vasempaan niin ollaan VIHAisia

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Tyhmät ihmiset oppii vihaamaan ilman syytä, koska eivät osaa käsitellä asioita vaan roikkuvat muiden mielipiteissä. Kyllähän jokainen on huomannut kunka asiat muuttuu kuin kulkeutuvat toisilta ihmisiltä toisille. Totuus voi jäädä matkasta pois.

Jos vaikka vihaa suomeruotsalaisia, niin onko itse vihaaja itse käynyt toteamassa kunka on asiat, vai onko kuullut muilta vain huhuja?. Kun tarpeeksi kuulee asioita jota ei epäile tai osaa käsitellä niin rupeaa uskomaan .

Vierailija

viha tunteena on hirvittävän kuluttava. jos ihminen vihaa jotakin tai joitakin, häneltä kuluu rutkasti energiaa sen tunteen ylläpitämiseen. jos hän taas rakastaa tai pitää jostakin, häneltä jää energiaa muuhunkin, mahdollisesti.
viha on musta tunne. vihasta ei koskaan millääntavalla voi saada tyydytystä, katharsista tai miten sitä nimitettäisiin. tykkäämisen kans on asia ihan toinen.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005
tiäremiäs
Tyhmät ihmiset oppii vihaamaan ilman syytä, koska eivät osaa käsitellä asioita vaan roikkuvat muiden mielipiteissä. Kyllähän jokainen on huomannut kunka asiat muuttuu kuin kulkeutuvat toisilta ihmisiltä toisille. Totuus voi jäädä matkasta pois.

Erittäin lihava pointti. *kippis*

Ananda
Näistä saamme lukea päivittäin iltapäivälehtien palstoilta niiden revitellessä markkinaosuuttaan, vrt. esim. tapaus Jämsän kaupunginjohtaja/JussiParviaisen uhrikokemuksen synnyttämät vihan tunteet ex-puolisoaan kohtaan etc... Rakkaudesta on vain pieni askel vasempaan niin ollaan VIHAisia

Siteeraan jälleen vapaasti Krishnamurtia (joo, olen fani):
viha ja mielihyvä ovat ehdollistuneisuutta. Kun sanon rakastavani vaimoani, rakastan oikeasti sitä miten hän pyykkää, tekee ruokaa, tyydyttää seksuaaliset, emotionaaliset ja muut tarpeeni, mutta kun hän ei enää rakastakaan minua, tunnen mielipahaa häntä kohtaan, vihaan häntä.

Loptio
Koulukirjaesimerkkinä toimikoot skinheadit, joilla yhteiskunnassa tarvittavien toimintamallien ja sosiaalisen kyvyn puutteen korvaa yhteisen vihan kohde, erilaisen ihonvärin omaavat; tästä syntyy se sosiaalinen yhteisö ja sen tuottama yhteenkuuluvuuden tunne, jota ihminen sosiaalisena olentona aina kaipaa. Samanlaista kyvyttömyyden kompensaatiota on löydettävissä myös monista uskonnollisista yhteisöistä, joissa - skinheadien lailla - löydetään samalla tavalla vaillinaiseksi koetusta minästä kärsivä joukko, aivan riippumatta siitä, onko ongelma todellinen vai kuviteltu.

Kulttuuriantropologit ovat jo vuosikymmeniä kirjoittaneet toiseuden rakentamisesta ja tämän prosessin tärkeydestä yksilöllisen ja ryhmäidentiteetin rakentumisessa. Tällä ei välttämättä ole yksilöllisten primitiivireaktioiden rakentumisen kannalta olennaista merkitystä, mutta se tarjoaa helpon ja huolettoman tavan "parantaa" maailmaa. Vastapuoleen assosioidaan kaikki paha ja omiin arvoihin kaikki hyvä ja edistys. Kun muutkin ovat samaa mieltä, on kritiikiltä helppo suojautua kollektiivisen "muurin" taakse. Kyseessä on psykologinen defenssimekanismia, jolla minuutta suojataan kritiikiltä (ja yhteisön sanktioilta). Toiseuden rakentumisesta:

"Sosiaalinen ihminen nauttii yhteenkuuluvuudesta toisen ihmisen kanssa. Henkilön oma identiteettihän pohjautuu samuuksiin ja eroihin suhteessa toisiin henkilöihin. Koska yhdessä viihdytään, halutaan yhteisö pitää koossa. Positiivista ryhmähenkeä ruokitaan osoittamalla omassa ryhmässä olevia hyviä piirteitä. Jo siitä, että ’meihin’ kuuluvilla osoitetaan olevan tiettyjä myönteisiä piirteitä, seuraa aavistus, ettei kaikilla ole näitä mainitsemisen arvoisia ominaisuuksia. Mahdollisesti jopa ei kellään muilla kuin ’meillä’. (Lamminmäki-Kärkkäinen 1999, 33–39.)"
---
"Omaan yhteisöön kuulumattomia asioita aletaan usein vastaavasti vähätellä. Ulkopuolelle jäämisen houkuttelevuutta pyritään vähentämään, ettei ryhmä hajoaisi. Yllättävän usein kollektiivinen itsensä tunnistaminen perustuu siihen, mitä kaikkea ’me’ emme ole. Toisille tuotettu identiteetti, toiseus, tulee näin epämiellyttävämmäksi kuin oma identiteetti. Ulkopuolisuuden kielteiseksi leimaaminen liittyy yleensä kollektiivisen identiteetin ylläpitoon. (Hall 1992) Niinpä olemme oppineet tulkitsemaan toiseuden kielteisiä sävyjä sisältäväksi käsitteeksi. Siksi saatamme säikähtää kun huomaamme, että emme kuulu johonkin joukkoon. Vaistomaisesti tiedämme, että meihin ulkopuolisina liitetään jotain kielteistä. (Lamminmäki-Kärkkäinen 1999, 33–49, 2000, 39.)"

Friedrich Nietzsche kirjoitti teoksessaan On The Genealogy of Morals "orjamoraalista" ja "herramoraalista". Mursuviiksen mukaan:
"For the noble societies, good is defined in terms of a reflexive mentality, that is, a noble man asserts his own goodness on the basis of his own authority. "Bad" is defined as the opposite of the good. In contrast the priestly societies, out of ressentiment, "evil" is defined first, and good is defined as the opposite of the evil."

Eli hyvän määrittely onnistuu määrittelemällä ensin paha ja hakemalla vastakohtia pahalle. Teos hyökkää näin ansiokkaasti erinoten juutalais-kristillisen moraalisen perinteen kimppuun. Mutta enpä spoilaa enempää...

Loptio
Netissä ihminen saattaa aika ajoin toimia varsin eri tavoin kuin todellisessa elämässään, koska anonymiteetti suojaa. Jos ei joudu vastuuseen teoistaan, saattaa tehdä sellaisia asioita, joita ei muutoin tekisi. Aika harva meistä omaa niin korkean moraalin, että koskaan, missään olosuhteissa ei tilaisuuden tullessa toimisi omaa arvomaailmaansa vastaan kiinnijäämisen ja rangaistuksen aiheuttaman epämiellyttävyyden jäädessä toimintakriteereistä pois.

Armeijakoulutusta on verrattu vastuullisuuden delegoimisen takia taantumiseksi pikkukakaran tasolle: kun voi syyttää muita (esimiehiä) ja olosuhteita (yhteiskunnallista poikkeustilaa), sotilas voi tehdä (ja myös tekee) asioita joista ei uneksikaan siviilissä. Siinäpä jälleen yksi syy tukea pasifismia.

Krishnamurti kerran sanoi puheessaan "do not accept or condemn it, just see it. Then it goes away.". Jokaisella meistä on pää täynnä erilaisia lokeroita ja kategorisointeja, mikäon välttämätöntä, koska sillä tavoin jäsennämme asioita ja ymmärrämme maailmaa. Kansanomaisesti voitaisiin puhua rauhassa hiffailusta ilman hutkimista, mutta K tarkoitti omien kirjoittamattomien ja sosiaalisesti (tai muulla tavoin) hyödyllisten mielen liikkeiden tunnistamista, jolloin oikeastaan tutkitaan mielen itsensä dynamiikkaa eikä vain mielivaltaisesti ladota omia oletuksia kerta toisensa jälkeen samalla kaavalla tiskiin. Kyse on siis kaavoittumisesta, mitä ruokitaan kuin lihavaa vauvaa, kunnes tämä parkuu ihmisen pään sisällä yhä lujempaa.

Ananda
Massi^-
Näinhän se on. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmeessä vihaa pidetään niin sairaana ja luonnottomana.

Ei VIHA itsessään ole sairautta tai sairasta eikä luonnotonta, mutta se tapa tai käyttäymismalli voi taasen olla kuinka yksilö vihan tunteensa käy läpi/prosessoi/ käsittelee.

Tämä "prosessointi" jää valitettavan monilla silkaksi itsestäänselvyyksillä pelailevaksi psykologisoinniksi ja jopa (hedelmättömäksi) itseruoskimiseksi, mihin naistenlehtien artikkelit juuri yleensä tähtäävätkin. Kun yksilö asetetaan omien reaktioidensa mitaksi, on helppoa tasapäistää myös koetut loukkaukset ja mm. sivuuttaa kaikki olennaiset kysymyset, kuten henkilöhistoria, yhteiskuntaluokka, etnisyys, you name it. Ei siihen hienosyisiä psykoanalyyttisia teorioita tarvita, kun tunnustetaan että viha on monisyinen ilmiö, opittu ratkaisumalli tietynlaisiin epämiellyttävinä koettuihin asioihin.

Vihasta tai aggressiosta ei siis tule rakentavaa energiaa, vaan persoonien arvottamisen väline. Kun ihminen jälleen asetetaan psykologiamuottiin, hänen oman minuutensa rakenteen tarkastelu jää yksilöön fiksoituneen retoriikan tasolle. Kuten aiemmin totesin, sosiologiassa on havaittu että ilmapiiri, jossa pyritään tavalla tai toisella "saamaan selville mitä henkilö X todellisuudessa on" kuluttaa ihmisiä ja ruokkii epäluottamusta ja itsen esittämistä positiivisessa valossa silloinkin kun se olisi vaikeaa tai epäjohdonmukaista.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Krishnamurti kerran sanoi puheessaan "do not accept or condemn it, just see it. Then it goes away."

Niin tämä on juuri sitä samaa Jiddumaista mielen ehdollistumien lävitse katsomista jota aiemmin yritin jossain toisessa ketjussa herroille Joensuuhun (ilmeisen epäonnistuneesti) viestittää, koskien esim. loukkaamista/loukkaantumista ja yleisemminkin Gandhin ja Krissun ajatuksia. Kuten Jiddu eläissään sanoi, kun ihminen tulee aidosti tietoiseksi itsestään, mielensä todellisesta luonteesta - ajatustensa liikkeistä, hän alkaa havaita jakaumaa ajattelijan ja ajatusten, luokkausten ja loukatun, tarkkailijan ja tarkkailtavan, kokijan ja kokemusten välillä, ja siten ymmärtää lopulta myös olla samaistumatta mihinkään niistä. "Just see it.. then it goes away.."

Jatkat edelleen "Jokaisella meistä on pää täynnä erilaisia lokeroita ja kategorisointeja, mikä on välttämätöntä..." - Puppua ainakin siltä osin ettei niissä todellakaan ole mitään "välttämätöntä". Siis mikäli Krishnamurtilaisittain todellisuuden rakennetta tarkastellaan, - ei kirkkaana tiedostava vapaa ihmismieli tarvitse mitään em. kaltaisia asioita, päinvastoin. Ei vapaus ilmene reaktioissa eikä liioin kategorioissa tai lokeroissa tai edes 'vapaudessa' näiden välillä. Ihminen saattaa ehkä kuvitella olevansa vapaa, kun hänellä on älynsä rakentamat horjuvat logiikan korttitalot, ja menneisyytensä varjot ja käsitteet, teoreemat ja kategoriat - vaihtoehdot, 'lokerot' kutsu miten haluat. Mutta Jiddu korosti todellisen mielen vapauden olevan vain aitoa ja suuntaamatonta tarkkailemista, jolloin siihen ei liity rangaistuksia, ei loukkauksia, ei pelkoa eikä palkkioita. Ts. Krissu sanoi ettei puhtaalla, "deeply and clearly" oivaltaneella luonnolla ole lainkaan minkäänlaisia vaikuttimia. Joten ei ihminen todellakaan tarvitse näitä lokeroita 'eikä kaavoja', kuten myös itsekkin sittemmin kirjoitat/siteeraat mutta kuitenkin ristiriitaisesti muuhun tekstiisi nähden.

Kirjoitat myös että "Kun yksilö asetetaan omien reaktioidensa mitaksi, on helppoa tasapäistää myös koetut loukkaukset ja mm. sivuuttaa kaikki olennaiset kysymykset, kuten henkilöhistoria, yhteiskuntaluokka, etnisyys, you name it."

Henkilöhistoria, yhteiskuntaluokka , etnisyys,.. = "olennaiset kysymykset" - ns.Krishnamurtilaiselle ei näissä em. ole mitään olennaista, enkä jaksa tässä edes tälläistä itsestäänselvyyttä sen enempää perustella. Jokainen Krishnamurtinsa lukenut kyllä ymmärtää.

Samoin kuten loukkauksetkin, nuo pienen ja harhailevan ihmismielen ehdollistumat eivät tule koskaan koskettamaan syvällisesti koko sydämellänsä oivaltanutta - puhdasta luontoa. Niin kuin jokainen loukkauskin on lopulta vain kuin pilveen ammuttu nuoli - ei se osu mihinkään, ei liioin tavoita mitään, ei päädy mihinkään. "Just see it when it comes.. and goes away .." Ei kirkas, havaitseva tietoisuus kumartele mihinkään yhteiskuntaluokkiin, ei ihon pigmenttiin, ei liioin etnisiin luokkiin. Ei sellainen mieli provosoidu kun sitä (yritetään) provosoidaan.

Alkuperäinen kysymys kuului - "Vihaamisen tarve? Mistä tämä tarve tulee ja mitä he sillä saavat"

Siteeraan minä vuorostani tähän Jiddua: "Kysymällä tuota osoitatte että ette koskaan edes haluakaan tietää"

Vierailija

Neonomide:

Pitääkö sitä armeijavastaisuutta työntää joka paikkaan?

Jossakin mielessä olet oikeassa tuosta taantumisesta, mutta se on vain väliaikaista ja yksilön selviytymisen kannalta jopa välttämätön reaktio. Jos vastuullisuutta ei pysty edes osin siirtämään, sekoaa pää sodassa.

Uusimmat

Suosituimmat