Seuraa 
Viestejä45973

Luin taannoin mielenkiintoisen faktasisällön lehtikuusesta. Kuulemma se on käypää rakennusmateriaalia ja eräät hirsimökit ovat kestäneet hyvin yli 300 vuotta. Puuta ei ole käsitelty millään lisäaineella. Tämä voisi olla hyvä materiaali rakentaa esim. sähkötolppia pohjoisessa, missä muuten tarvittaisiin kallista erikoisterästä, joka kestäisi kovimmatkin pakkaset.
Lehtikuusta sahattiin yleensä talvella, koska silloin vesi oli varastoitunut siihen ja esti jollain tavalla puun mätänemisen.

Onko lehtikuusi muuten suhteessa kestävämpi kuin tammi?

Kommentit (17)

o_turunen
Seuraa 
Viestejä14900

Englannista löytyy 1200- ja 1300-luvulla rakennettuja linnoja, joissa on
ulkoikkunoiden yläpienana tammesta tehty palkki kannattamassa yläpuolista
seinämuurausta. Ovat edelleen aivan käyttökelpoisia, joskaan eivät ehkä
ulkonäöltään uuden veroisia. Myös viime vuosituhannen puolivälistä tai
alkupuolelta on säilynyt asuinrakennuksia, joissa on tammesta tehtyjä
kantavia ristikkorakenteita.
En ole kuullut vastaavan ikäisistä lehtikuusirakenteista, mutta tuo saattaa johtua
a) siitä, että niitä ei ole säilynyt
b) siitä, että lehtikuusta ei tuolloin käytetty
c) tietämättömyydestäni.

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Joker
Luin taannoin mielenkiintoisen faktasisällön lehtikuusesta. Kuulemma se on käypää rakennusmateriaalia ja eräät hirsimökit ovat kestäneet hyvin yli 300 vuotta. Puuta ei ole käsitelty millään lisäaineella. Tämä voisi olla hyvä materiaali rakentaa esim. sähkötolppia pohjoisessa, missä muuten tarvittaisiin kallista erikoisterästä, joka kestäisi kovimmatkin pakkaset.
Lehtikuusta sahattiin yleensä talvella, koska silloin vesi oli varastoitunut siihen ja esti jollain tavalla puun mätänemisen.

Onko lehtikuusi muuten suhteessa kestävämpi kuin tammi?

Ei oo minkäänlaista tietoa tästäkään asiasta, silti pitää vastata, puu muodostuu selluloosasta, hemisellusta ja ligniinistä, lisäksi siinä on mm. kovakuoriaisia, jotka taas puolestaan muodostuvat..sekä lässsynlässyn, hirvee kankkunen.
Puun rakenne ei muutu hapen avulla, vain mikrobit hajottaa sen jos on kosteutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lehtikuusi on tunnetusti lahonkestävää ja mekaanisesti lujaa. Mastopuuna se on lyömöntä.
Kumma kyllä, Haapa on samoin lahonkestävää, vaikka on pehmeää ja kevyttä.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670

Tuosta lehtikuusesta olen rakennellut erilaisia ulkorakennelmia: terasseja, keiteita ja kukkaistutuksen reunoja. Hyvin ovat pari vuotta kestäneet uuden veroisina.

Lehtikuusessa (Siperian lehtikuusessa tässä tapauksessa) on kuitenkin omat ongelmansa. Ensinnäkin se kuivatessa helposti vääntyy. Toisaalta sen kosteuseläminen kuivumisen jälkeen on erinomaisen pientä. Ehkä ongelmallisinta on sen herkkä halkeaminen. Kun tein siitä kaidetolppia, jouduin liimaamaan kolmesta eri laudasta, jotta rasitukselle alttiissa kohdissa estettäisiin halkeilu. Naulaus ei onnistu. Ruuveillekin on porattava alkureiät. Puun sisältää myös aineosia, jotka ruostuttavat herkästi, joten kiinnitys pitää tehdä haponkestävillä ruuveilla - tai puutapein/liimalla, kuten itse.

Vedenalaisissa rakenteissa lehtikuusen pitäisi muuttua kivikovaksi ja käytännössä ikuiseksi - oivaa ainetta laiturin vedenalaisiin rakenteisiin siis.

Puu on suhteellisen kovaa ja kauniskuvioistakin. Esimerkkinä oleva kaide on tukevampi, kuin tuuman rautaputkesta tehty:

Minä olen ihmetellyt sitä, miksi Suomessa ei esiinny lehtikuusta muuten kuin istutettuna tai siemenistä kylvämällä. Venäjällä lehtikuusta kasvaa ihan metsänrajalle saakka pohjoisessa ja lännessä Äänisjärvelle saakka. Miksi leviäminen pysähtyi noin 200 kilometrin päähän Suomen itärajasta? Suomessa on kuitenkin istutettuja lehtikuusimetsiköitä, joten kasvuolot kyllä sallisivat sen menestymisen.

geena
Minä olen ihmetellyt sitä, miksi Suomessa ei esiinny lehtikuusta muuten kuin istutettuna tai siemenistä kylvämällä. Venäjällä lehtikuusta kasvaa ihan metsänrajalle saakka pohjoisessa ja lännessä Äänisjärvelle saakka. Miksi leviäminen pysähtyi noin 200 kilometrin päähän Suomen itärajasta? Suomessa on kuitenkin istutettuja lehtikuusimetsiköitä, joten kasvuolot kyllä sallisivat sen menestymisen.

On esitetty, että lehtikuusi väistyi jääkauden tieltä kuten muutkin puulajit, ja paluu jatkuu idästä päin edelleen. Muut puulajit levittäytyivät etelästä käsin. Huomionarvoista on kuitenkin lehtikuusen kyky tuottaa siemeniä varsin nuorena puuna, luulisi että leviäminen olisi ollut vauhdikkaampaa. Lisäksi laji sietää varsin karuja kasvuolosuhteita mutta toisaalta viihtyy rehevillä mailla ja on ensimmäisinä elinvuosinaan mm. kuusta nopeampikasvuisempi. Tämä parantaa taimien mahdollisuuksia selviytyä ensimmäisistä elinvuosistaan tukehtumatta muun kasvillisuuden joukkoon.

Euroopassa kasvavista puulajeista tammen sydänpuun lahonkestävyys taitaa olla omaa luokaansa, lehtikuusen vastaavasta lienee vaikea sanoa mitään varmaa. Myös lehtikuusen sydänpuuosuus, joka nimenomaan sitä lahonkestävää on, on iso ja sitä alkaa muodostua nuorena. Pääsääntöisesti havainnot hyvästä lahonkestosta perustunevat Venäjältä peräisin olevien vanhojen, järeiden runkojen ominaisuuksiin.

Itse harvensin n. 30-vuotiaan lehtikuusikon toissa talvena. Puista teetettiin lattialautaa. Omat havainnot tukevat edellä esiin tulleita käsityksiä puun ominaisuuksista. Joka tapauksessa nekin suhteellisen nopeakasvuiset ja nuoret rungot olivat tiheydeltään kuivana mutu-tuntumalla >500kg/m^3 eli samaa luokkaa koivun kanssa ja puuaines selvästi kovempaa kuin kotimaisilla kuusella ja männyllä.

Ja todellakin, puu on yleensä kosteimmillaan talvisaikaan kuten Joker kirjoitti lukeneensa. Tiedä sitten mistä "vanha kansa" tietää, että puut pitää kaataa ja sahata talvella nimenomaan siksi, koska ne ovat silloin kuivimmillaan

Ja todellakin, puu on yleensä kosteimmillaan talvisaikaan kuten Joker kirjoitti lukeneensa. Tiedä sitten mistä "vanha kansa" tietää, että puut pitää kaataa ja sahata talvella nimenomaan siksi, koska ne ovat silloin kuivimmillaan Smile

Hetkinen, hetkinen arvon herra! Juuri vanhaa kansaa edustava opus kertoi minulle, että ne täytyy hakata talvella, koska ovat tuolloin kosteimmillaan. Ehkäpä meidän kahden kirjat ovat eri "vanhan kansan" teettämiä.
Kirjan mukaan eräs kaveri sitten yritti näitä 300 vuotta vanhoja hirsimökkejä kaataa kirveellä, mutta siinähän se kirves tylsistyikin ja lehtikuusi oli kuin ei olisikaan!

Oma isoisäni, armoitettu nikkari, teki laiturinpölkyt aina lehtikuusesta. Laudat lahosivat ja menivät vaihtoon mutta pölkyt pysyivät. Samat pölkyt oli tallella vielä, kun huvila myytiin.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177

No tuota en ny tiijjä miten son etelässä ?
Mutta meillä täällä lapissa ko se tullee talvi ja kovat
pakkaset , niin son puuki varrautunu talvhen ja on juuri sillon
kuivimmilhans. Son vanhakansa senki tienny, seku puu alkaa kuivaamhan
ylhens syksyllä, ja se kuivaa sitä varten ko son puu semmonenn
että son solukkoa sisältä. Son pieniä hiustaki ohvempija putkija täynnä.
Ny jos talaveksi sinne putkisthoin jäis vesi makkaamhan, se pakkasella sanois poks, ja solis puun solukko mennyttä eli puu kuolis.
Siksi se pyrkii käyttämhän loppusyksystä rungosthans veen mahollisimman tarkhan. Niin että keskitalvella joskus helmikuussa puu on kuivimmilhans, eli sen solukoissa on sillon vähiten vettä.
Kevhällä ku maa sullaa ja ilimat lämpenee , se puuki alkaa imemhän
maasta vettä, sillon ne vanhat äijjät ruukas sitä mahlaaki juoksuttaa.
Mutta eipä huilaa mahla koivusta talvella , niin vaikka ilma oliski lussan puolella. Niin että Zarg on ihan oikejassa.

Volitans, komia on kaide sun terassillas. Miellyttävän värinenkin.

Eikös puusta rakentaminen ole taas pikkuhiljaa tulossa muotiin. Vanhat hirsitalot ja muut ovat kyllä erinomaisen kotoisia, kestäviä, eikä homevaurioistakaan ole usein tietoakaan, toisin kuin näissä uusissa rakennuksissa. Oli taas lehdessä juttua vähän aikaa sitten eräästä muutaman vuoden vanhasta koulurakennuksesta, jossa oli vakavia homevaurioita. Ei näin.

Kyllä se vanha kansa osasi.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Teje
Volitans, komia on kaide sun terassillas. Miellyttävän värinenkin.

Kiitos. On kyllä tätini vanhalla terassilla, mutta samassa pihapiirissä kumminkin - siksi sainkin nopeasti kuvan napattua...

Kaide on öljytty ja siihen on lisätty hieman ruskeaa maaväriä. Aikamoinen nikkaroiminen ja varsinkin suunnittelu tuossa oli. Tuossa on vain osa koko terassista. Lehtikuusta meni lähes 400 m.

Grillipaikalle tuli "lattia" lehtikuusesta. Sen tikkutumisen vuoksi oli tarkkaa, että päällipuolelle tulee pintapuu, jolloin tikkuja ei irtoa (ainakaan niin helposti). Laudat on kiinnitetty puutapeilla. Jos pinta pysyy hyvänä, niin teen samalla tekniikalla lisää terasseja.

Mielenkiinnolla jään odottamaan miten nuo kestävät. Mätäne ne eivät ainakaan, mutta auringon vaikutusta en osaa ennakoida.

Lehtikuuseen pätee sama kuin tavalliseen kuuseen. Mitä vaikeammissa oloissa ja hitaammin se on kasvanut, sitä lujempaa ja lahonkestävämpää se on. Varmista, että lehtikuusesi on kasvanut Siperian pohjoisosissa eikä Keski-Euroopassa!

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Ronski
Lehtikuuseen pätee sama kuin tavalliseen kuuseen. Mitä vaikeammissa oloissa ja hitaammin se on kasvanut, sitä lujempaa ja lahonkestävämpää se on. Varmista, että lehtikuusesi on kasvanut Siperian pohjoisosissa eikä Keski-Euroopassa!

Oma lehtikuuseni on Siperiasta. Käsittääkseni Euroopassa kasvaa lähinnä vain eurooppalaista lehtikuusta, joka on eri lajikin, kuin Siperian lehtikuusi. Tai sitten kyse on vain kauppanimistä... Omalla pihallakin kasvaa Douglaskuusi, mutta siitä ei kasva arvopuuta, kuin ameriikoissa, jolloin nimeksikin tulee Oregon pine.

Ronski
Lehtikuuseen pätee sama kuin tavalliseen kuuseen. Mitä vaikeammissa oloissa ja hitaammin se on kasvanut, sitä lujempaa ja lahonkestävämpää se on. Varmista, että lehtikuusesi on kasvanut Siperian pohjoisosissa eikä Keski-Euroopassa!

Ja myös kovempaa sekä halkeamisherkempää, nykyiseen broileripuuhun on helpompi iskeä paksua naulaa oksan viereen ja laittaa ruuvia ilman alkureikiä. Ja Aslakille, taitaapi sen puun nesteet väkevöityä ja estää jäätymistä.

Tikkuuntumisen takia pintapuu lattiaan ylöspäin mutta seiniin ja ulkotiloissa lattiaan alaspäin, ja lauta seinälle siten että puuta sahatessa tulleet suat (puuhan on kartio) alaspäin koska lumi ja vesi sekä puista ym lähtevä roska tarttuu näiden päälle.

Terassin lattiaan yms voi käyttää sellaiset laudat joissa ei ole oikein selkeää mallia ja jotka vääntyvät miten sattuu.

Zarq
geena
Minä olen ihmetellyt sitä, miksi Suomessa ei esiinny lehtikuusta muuten kuin istutettuna tai siemenistä kylvämällä. Venäjällä lehtikuusta kasvaa ihan metsänrajalle saakka pohjoisessa ja lännessä Äänisjärvelle saakka. Miksi leviäminen pysähtyi noin 200 kilometrin päähän Suomen itärajasta? Suomessa on kuitenkin istutettuja lehtikuusimetsiköitä, joten kasvuolot kyllä sallisivat sen menestymisen.



On esitetty, että lehtikuusi väistyi jääkauden tieltä kuten muutkin puulajit, ja paluu jatkuu idästä päin edelleen. Muut puulajit levittäytyivät etelästä käsin. Huomionarvoista on kuitenkin lehtikuusen kyky tuottaa siemeniä varsin nuorena puuna, luulisi että leviäminen olisi ollut vauhdikkaampaa. Lisäksi laji sietää varsin karuja kasvuolosuhteita mutta toisaalta viihtyy rehevillä mailla ja on ensimmäisinä elinvuosinaan mm. kuusta nopeampikasvuisempi. Tämä parantaa taimien mahdollisuuksia selviytyä ensimmäisistä elinvuosistaan tukehtumatta muun kasvillisuuden joukkoon.

Toisaalta siperiankuusi eli pohjankuusi (Picea abies obovata) on itäistä perua ja levinnyt tänne siis samasta suunnasta kuin lehtikuusi.

Suomen ilmasto on leudompi kuin Siperian, joten kuusi ja mänty menestyvät täällä. Toisaalta männyn ja kuusen jääkauden aikainen "refugio" on ilmeisesti sijainnut niin lähellä etelä-kaakossa, että niiden leviäminen on ollut siksi nopeampaa. Kyllähän lehtikuusikin on pikkuhiljaa hivuttautumassa takaisin tänne päin. Suomalainen maannos on hapan, mikä on osaltaan voinut vaikuttaa asiaan hidastaen leviämistä. Luulen.

Wolf
Seuraa 
Viestejä820
Volitans

Oma lehtikuuseni on Siperiasta. Käsittääkseni Euroopassa kasvaa lähinnä vain eurooppalaista lehtikuusta, joka on eri lajikin, kuin Siperian lehtikuusi. Tai sitten kyse on vain kauppanimistä... Omalla pihallakin kasvaa Douglaskuusi, mutta siitä ei kasva arvopuuta, kuin ameriikoissa, jolloin nimeksikin tulee Oregon pine.

Mainiota, onko isokin jo? Minullakin on Douglaskuusi tuolla maalla, lienee tuossa kuutisenmetriä jo kokoa saavuttanut, taimesta sen olen kasvatellut.

Myöskin, viitaten geenaan, minullakin on vain istutettu lehtikuusimetsikkö. Hyvin kasvaa ja nopeasti sitäpaitsi.

Mielenkiintoinen aihe, miksei siis luontaisesti, pitääpä tutkia asiaa.

Navigare necesse est, vivere non necesse (Cicero)

Lehtikuusi

Larix decidua , Larix sibirica
Nimensä lehtikuusi on saanut siitä, että se varistaa pehmeät ja vaaleanvihreät neulasensa joka syksy kuten lehtipuut.

Nimet:
Lärche (D)
Larch (GB)
Meléze (F)
Lärk (S)

Levinneisyys:
Lehtikuusi on levinnyt koko Euroopan alueelle, etenkin Keski-Eurooppaan.
Suomessa lehtikuusi ei kasva luonnollisesti, mutta se menestyy hyvin istutettuna.
Meillä viljellään etupäässä Siperianlehtikuusta (Larix sibirica), joka menestyy Lappia myöten.
Se on Venäjän laajojen lehtikuusimetsien läntisin laji, joka muodostaa pohjoisessa metsärajan.

Kasvupaikka:
Lehtikuusi kasvaa kunnollisesti tuoreilla ja runsasravinteisilla metsämailla, jossa se saattaa olla yleisin puulaji.
Se selviää karummillakin kasvupaikoilla, kunhan saa riittävästi valoa.
Se ei viihdy alueilla, jossa maaperän vesi on seisovaa.
Lehtikuusi on loppukeväästä hallanarka, eikä pidä korkeista lämpötiloista mutta kestää koviakin pakkasia.

Kasvutapa:
Lehtikuusi voi kasvaa Suomessa noin 40 metrin pituiseksi. Se on nopeakasvuisempi kuin kuusi ja mänty.
Se jatkaa kasvuaan pidempään kuin muut havupuumme.
Latvus on kapea ja kartiomainen, joka vanhetessa pyöristyy.
Tiheässä kasvavien puiden rungot ovat suorahkoja ja oksattomia 2/3 pituuteen asti.
Nuorilla puilla kuori on sileä, tuhkanharmaa ja pihkainen.
Vanhemmiten kuori paksuuntuu ja parkkiutuu. Vanhan lehtikuusen tyvikaarna on noin 3 cm paksu, syväuurteinen ja sisältä tumman punaruskea.
Lehtikuusilajit risteytyvät helposti keskenään, jolloin niistä käytetään nimeä Larix- risteymä.
Laadukasta lehtikuusta saadaan kasvattamalla sitä taimikko vaiheessa tiheässä, jolloin se karsiutuu mahdollisesti luonnostaankin, kun ensimmäinen harvennus tehdään tarpeeksi ajoissa. Myöhemmät harvennukset on tehtävä riittävän voimakkaina, jotta puut saavuttavat järeytensä nopeasti.

Puuaineksen ominaisuudet:
Ominaisuus Tuore Kuiva Yksikkö
Taivutuslujuus 888 514 kg/cm²
Max. Murtolujuus 238 458 kg/cm²
Iskulujuus 86 76 cm
Jäykkyys 82 103 1k kg/cm²
Maksimi kuorma 0,81 1 cm-kg/cm³
Kovuus 372 kg
Leikkauslujuus 111 kg/cm²
Ominaispaino 0,45 0,59
Paino 673 545 kg/cm³
Tiheys (ilmakuiva) 545 kg/cm³

Hyvälaatuisen lehtikuusen rinnankorkeusläpimitta on yli 35 cm ja se on karsittu rungoltaan vähintään 6 metrin korkeuteen.
Laadukkaan lehtikuusen runko on terve ja suora, eikä siinä ole halkeamia tai kierteisyyttä.
Manto-ja sydänpuu on helposti erotettavissa. Punaruskean sydänpuun osuus on suuri ja kapea manto on kellertävä. Vuosilustot erottuvat selvästi.
Lehtikuusen puuaines on havupuuksi kovaa ja jopa niin painavaa ettei lehtikuusta pysty tuoreena uittamaan.
Pihkaisuutensa vuoksi lehtikuusi on hankalaa sahattavaa ja kuivattavaa. Puuaines on kuivana kovaa, mutta vääntyy ja halkeilee helposti kuivattaessa. Se kutistuu vähän ja on kohtalaisen säänkestävää. Vedenalaisissa töissä käytettäessä lehtikuusi muuttuu kivikovaksi ja erittäin pitkäikäiseksi.
Työstö käsin tai koneilla on helppoa ja ongelmatonta, mutta esiintyvät oksat ovat kuitenkin kovia ja usein hauraita. Pintakäsittelyt onnistuvat hyvin.
Puuaine on helposti halkaistavaa ja vain heikosti kimmoisaa.
Ilmakuivan sahatavaran tilavuuspaino 545 kg/m3.
Lehtikuusi on lahonkestävä ja sitä käytetäänkin rakennuspuuna sekä ulko- että sisätiloissa.
Erityisesti lehtikuusen punertava sydänpuu on hyvin kestävää, eikä lahoa ulkorakenteissakaan.
Sitä voi parhaimmillaan verrata kyllästettyyn puuhun ja se sopii kohteisiin, joissa ympäristö- tai terveyssyistä on vältettävä kyllästysaineita.
Eri lajikkeiden ja puuyksilöiden välillä on lahonkestävyydessä kuitenkin suuria eroja.
Pitkään jatkuva pihkominen saattaa olla sisäkalusteissa pieni haitta.

Käyttö:
Lehtikuusta käytetään etupäässä ulkorakenteisiin (esim. pihakalusteisiin, terasseihin, siltoihin ja laitureihin ), mutta myös muuhun puusepäntyöhön ja sisustukseen.
Lehtikuusen puuta käytetään perinteisesti veneenrakennuksessa, ikkunoissa, ovissa ja rappusissa.

Lähde: Puuproffa.fi

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat