Ansiosidonnainen ei kannusta provisiopalkkauksen piiriin

Seuraa 
Viestejä7181
Liittynyt9.9.2005

[size=150:2bx57w0b]Tulospalkkaus on myrkkyä ansiosidonnaiselle korvaukselle[/size:2bx57w0b]

Suomalainen hoivayhteiskunta rakensi sosiaalisuuden aktiivivuosina ammattiyhdistysliikkeen voimin tulotasoon kytkeytyvän jäsenyysedun työntekijöille työttömyyden yllättäessä. Tämä, miltei saadun palkkatason mukaisen ostovoiman takaava ansiosidonnainen työttömyyskorvays jäsenille hankaloittaa menoa suoritepalkkaisiin työtehtäviin. Provisio- eli suoritepalkka on keskimäärin oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä ja perustuu työstä muodostuvaan tulokseen.

Suomalainen ammattiliittoon tai pelkästään työttömyyskassaan kuuluva henkilö on oikeutettu saamaan ansiosidonnaista työttömyyskorvausta 500 päivän ajalta. Järjestelmä luotiin ylläpitämään työttömän kansalaisen ostovoimaa myös työtä vailla ollessaan. Ansiosidonnainen korvaus maksetaan työntekijän-, työnantajan ja myös muiden työntekijöiden toimesta. Järjestelmä on malliesimerkki tulontasauksesta. Työttömyyden ollessa korkea, on tämä kulutusvoiman takaava systeemi kallis menoerä yhteiskunnalle.

Ihmisten tärkein tehtävä geenistön jatkamisen ja ravintotankkauksen jälkeen on osallistuminen työhön, josta saadaan rahavirtaa kulutukseen, sijoittamiseen ja säästämiseen. Suomessakin on juuri nyt menossa koko maapalloa koskeva työn uudelleen jakoprosessi. Kehittyvät maat ottavat huomattavasti alhaisemmalla palkkatasolla omansa siitä työn kokonaismäärästä, mikä mm. kansainväliseen kauppaan kohdistuu. Kehittyneet maat menettävät ns. liukuhihnatehtäviä ja myöhemmin myös suunnittelu- ja johtotehtäviä kehittyville maille. Useat suomalaiset ovat päässeet ansiosidonnaiselle 500 päiväksi mm. näistä syistä.

Yhteiskunta ja työvoimahallinto keksii ratkaisuja työttömyyden helpottamiseksi mm. koulutuksen avulla. Monimutkaistuva yhteiskunta, tuotanto- ja palvelukoneisto tarvitsee jatkuvan koulutuksen mahdollisuutta. Työttömyyden aikana suoritettava ehdot täyttävä työllisyys- tms. koulutus ja kurssitus katkaisee tämän ansiosidonnaisen 500 päivän putken siirtäen 500. päivää koulutuksen verran eteenpäin. Monet hyödyntävät tätä ura- ja koulutusputkea turvaten säällisen ostovoimansa.

Moni työtön välttelee provisiopalkattuja tehtäviä peläten ansiosidonnaisen kuukausikorvauksen alenevan, koska se lasketaan niistä oikeista töistä, mitä palkannauttijana palkkana saa. Mikäli ei saa tehdyksi riittävästi, siis tavoitteiden mukaisesti tuottavaa työtä, alenee myös provisio eli palkka. Tämä palkan alenema säätää kohta uudelleen työttömäksi jäävän ansiosidonnaista korvausta entisenn nähden pienemmäksi.

Eräs käytännössä asian kokenut henkilö sanoi, ettei Suomessa kannata mennä provisiopalkalle, se laskee ansiosidonnaista korvausta ja ostovoima kärsii! Ei kannata käydä provisiopätkätöissä, koska jo tulevaan työttömyyteen vaikuttava työttömyyskorvaus alenee aikaisemmasta. Välillä suoritettu työrupema tosin siirtää myös sitä 500. päivää eteenpäin. Pätkittäin työtä tekevä ei ole niitä motivoituneimpia henkilöitä. Rohkeuttakaan ei kerry riittävästi ottamaan vastaan tuotospohjaista työtä, jossa pitää olla täysi osallistumishalukkuus saadakseen työnantajalleen positiivista tulosta ja tuottoa sekä sen mukaista palkkaa.

Suomessa sosiaalitoimi, työvoimahallinto ja ammattiyhdistysliike kassoineen tietävät tämän ongelman. Ongelmasta ei puhuta, koska se on arka asia ja puuttuu henkilön yksityisasioihin. Vakavasti asiaa tarkasteltaessa, voidaan suoraan sanoa, että ansiosidonnainen ei kaikissa tapauksissa kannusta ottamaan työtä vastaan, ei varsinkaan provisiopalkattua.

Työttömänä olleen ihmisen itsetunto- ja suoritetasot eivät ole alussa korkeimmillaan. Olisikin viisasta säätää ns. inhimillinen liukuma työelämään, jossa alussa takuupalkalla turvataan provisiopalkattujen työpaikkojen vastaanottohalukkuutta. Provisio on rehellinen palkkamalli, jossa ansiotaso määräytyy oikeista tuloksista, siis tuotoista. Vaikea kysymys on se, kuka laskee ja määrittää tuotostasot ja provisiopalkkasuhteet niihin. Provisiomalli tukee yhtiöiden kykyä pärjätä kovenevassa maailmanlaajuisessa kilpailussa. Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Yhteiskunnan ylimmäinen tehtävä on huolehtia työllisyydestä. Poliitikkojen on päätettävä sellaiset lait ja järjestelmät, että kansalaiset ottavat vastaan osoitetut työtehtävät, oli se sitten provisio- tai aikapalkattua. 500 päivän loukussa olevia "viimeisen korvauspäivän siirtäjiä" tulee kannustaa hakautumaan työtehtäviin, jonka kautta osallistumisen-, yhteenkuuluvuuden- ja arvostetuksi tulemisen tarvetasot täyttyvät. 500 päiväisen pitkittyessä paluu työarkeen vaikeutuu. Tässä loukussa on liian paljon todellisia ammattilaisia, osaajia, niitä säntillisiä ja hiljaisia ihmisiä, jotka ovat saneeratut pois työnkierrosta. Kaikkien saneerauksien osalta ei ole kysymys ammattitaidon puutteesta, vaan halvemman työvoiman saannosta muualta. Suomessa on nyt uskallettava katsoa laskelmia alemmista työkustannustasoista. Suomi tarvitsee myöskin tulevaan ja jo olevaan työvoimapulaan kaikki osaajat ja tekijät.

Kaikki ihmiset tarvitsevat tehtäviä, joissa olla mukana kokemassa onnistumisia, olivatpa tehtävien kuvat mitä tahansa. Niin pientä tai arkipäiväistä työtä ei olekkaan, jossa ei voi kokea saavuttavansa tavoitteita. Ihminen tarvitsee onnistumisia ja tämä säteilee positiivisesti myös perhe- ja siviilielämään.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Kommentit (40)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Työntekijä itse maksaa ansiosidonnaiset itselleen, ei ne taivaasta tipu. Jos ansiosidonnaiset on niin suuri ongelma kun ilkka väittää, niin sillon on päättäjien tehtävä polittiinenpäätös mikä lopettaa koko ansiosidonnaissyysteemin.

Kuukaudessa mene summa liitolle, ja sitten työntekijälle liitto maksaa jos työntekijä jää työttömäksi.

Vierailija

Perustulo alkaa olla ainoa keino jonkinlaisen työn jakamisen mallin toteuttamiseen. Ansiosidonnainen uusintaa palkkaeroja, olivatpa ne sukupuolten välisiä tai miten tahansa muuten syntyneitä. Perustulo tasaisi tuonkin vinouman.

Vierailija
Crash
Perustulo alkaa olla ainoa keino jonkinlaisen työn jakamisen mallin toteuttamiseen. Ansiosidonnainen uusintaa palkkaeroja, olivatpa ne sukupuolten välisiä tai miten tahansa muuten syntyneitä. Perustulo tasaisi tuonkin vinouman.
Vierailija
Imagine
Crash
Perustulo alkaa olla ainoa keino jonkinlaisen työn jakamisen mallin toteuttamiseen. Ansiosidonnainen uusintaa palkkaeroja, olivatpa ne sukupuolten välisiä tai miten tahansa muuten syntyneitä. Perustulo tasaisi tuonkin vinouman.



"...kenen lippua kannat..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7181
Liittynyt9.9.2005
Crash
Imagine
Crash
Perustulo alkaa olla ainoa keino jonkinlaisen työn jakamisen mallin toteuttamiseen. Ansiosidonnainen uusintaa palkkaeroja, olivatpa ne sukupuolten välisiä tai miten tahansa muuten syntyneitä. Perustulo tasaisi tuonkin vinouman.






"...kenen lippua kannat..."

...kenen joukoissa seisot...

Tuo marssi ei ole niitä huonoimpia, ilman että on kommunisti. Ääriliikkeet ovat aina osanneet iskeviä ja mukaansa tempaavia marsseja... ymmärtävät mitä merkitsee yhteenkuuluvuus ja osallistuminen joukkovoimaan.

Keskustelu palkkatasoista, tulonsiirroista ja korvauksista saa vauhtia vielä lisää, kun kilpailu työstä kansainvälisesti toden teolla alkaa...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija
Ilkka Luoma
Provisio on rehellinen palkkamalli, jossa ansiotaso määräytyy oikeista tuloksista, siis tuotoista. Vaikea kysymys on se, kuka laskee ja määrittää tuotostasot ja provisiopalkkasuhteet niihin. Provisiomalli tukee yhtiöiden kykyä pärjätä kovenevassa maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Rehellinen malli se voi parhaimmillaan olla, mutta ei välttämättä reilu. Luonnollisesti, jos provisiomalli on reilu, yhtiö ammattitaitoisesti hoidettu ja sen tuotteet kilpailukykyiset, voi provisiomalli olla työntekijällekin paras vaihtoehto.

Valitettavan usein homma menee nykyään kuitenkin niin, että jos työssä on oikeasti mahdollisuus suuriin ansioihin (yhtiöllä vahva markkina-asema, tuotteet tekevät hyvin kauppansa), niin työtä ei ole edes mahdollista tehdä provisiopohjalta.

Provisiopalkkaushan on työnatajalle edullinen ratkaisu silloin, kun se jakaa yrityksen (etenkin uusien tai/ ja erityisen segmentoiduille tai/ ja voimakkaasti kilpailluille markkinoille tarkoitettujen) tuotteiden tai palvelujen lanseeraamisesta aiheutuvan riskin työnantajan ja työntekijän kesken. Ts. jos tuote ei menekään kaupaksi lasketulla tavalla, ei tarvitse maksaa edustajalle paljon palkkaakaan (riippumatta siitä, onko kaupaksi käymättomyys lopultakaan edustajan, vai esimerkiksi kilpailukyvyttömän tuotteen ja/ tai huonon markkinatilanteen vika.)

Hyvässä markkinatilanteessa taas, kun kauppa käy kuin siimaa, ja edustajakin tienaa isoja tilejä erityisemmin ponnistelematta, tulee useimmille työnantajille kiusaus luopua käytännössä pieneksi osoittautuneen riskin tasaamisesta - siis provisiopohjaisesta palkkauksesta. Hyvin menestyvän, vakailla markkinoilla toimivan yrityksen kannattaa maksaa mieluummin kohtuullista kiinteää palkkaa (ja ehkä lisäksi jonkinlainen kannustusbonus), kuin usein melko suuriakin prosentteja käytännössä varsin tasaiseksi osoittautuneesta myynnistä.

Siksi provisiopalkkaiset myyntityöt ovatkin nykyään enää lähinnä näitä jatkuvasti uutta (kokematonta) työvoimaa hakevia, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupaavia (usein vielä usealla eri nimellä toimivia) puhelin- ja suoramyyntifirmoja, joiden käytännössä provisiopalkkaiset työntekijät vaihtuvat kuukauden, parin välein, kun edelliset "kuolevat nälkään" tai älyävät lopettaa ja vaihtaa muihin hommiin tai lähteä vaikka opiskelemaan. Uusia, hyväuskoisia ja innokkaita hölmöjä riittää jonoksi asti, joten tällainen suruton hyväksikäyttö jatkuu ilmeisesti kunnes hyväuskoiset hölmöt loppuvat (mikä lienee varsin epätodennäköistä) tai yhteiskunnan taholta puututaan jotenkin tällaiseen selkeään "orjatyövoiman" hyväksikäyttöön.

Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Valitettavasti tämä tahtoo nykyajan kvartaalitalouden hengessä olla enimmäkseen pelkkää liturgiaa. Kuitenkin, sellainen työnantaja joka asian on sisäistänyt ja huomioi myös työntekijöidensä edun niin hyvinä kuin huonompinakin aikoina, voi luottaa työtekijöidensä lojaalisuuteen ja venymiskykyyn aivan eri tavalla, kuin lyhytnäköistä hyväksikäyttölinjaa vetävä yritys.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7181
Liittynyt9.9.2005
Kroisos Pennonen
Ilkka Luoma
Provisio on rehellinen palkkamalli, jossa ansiotaso määräytyy oikeista tuloksista, siis tuotoista. Vaikea kysymys on se, kuka laskee ja määrittää tuotostasot ja provisiopalkkasuhteet niihin. Provisiomalli tukee yhtiöiden kykyä pärjätä kovenevassa maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Rehellinen malli se voi parhaimmillaan olla, mutta ei välttämättä reilu. Luonnollisesti, jos provisiomalli on reilu, yhtiö ammattitaitoisesti hoidettu ja sen tuotteet kilpailukykyiset, voi provisiomalli olla työntekijällekin paras vaihtoehto.

Valitettavan usein homma menee nykyään kuitenkin niin, että jos työssä on oikeasti mahdollisuus suuriin ansioihin (yhtiöllä vahva markkina-asema, tuotteet tekevät hyvin kauppansa), niin työtä ei ole edes mahdollista tehdä provisiopohjalta.

Provisiopalkkaushan on työnatajalle edullinen ratkaisu silloin, kun se jakaa yrityksen (etenkin uusien tai/ ja erityisen segmentoiduille tai/ ja voimakkaasti kilpailluille markkinoille tarkoitettujen) tuotteiden tai palvelujen lanseeraamisesta aiheutuvan riskin työnantajan ja työntekijän kesken. Ts. jos tuote ei menekään kaupaksi lasketulla tavalla, ei tarvitse maksaa edustajalle paljon palkkaakaan (riippumatta siitä, onko kaupaksi käymättomyys lopultakaan edustajan, vai esimerkiksi kilpailukyvyttömän tuotteen ja/ tai huonon markkinatilanteen vika.)

Hyvässä markkinatilanteessa taas, kun kauppa käy kuin siimaa, ja edustajakin tienaa isoja tilejä erityisemmin ponnistelematta, tulee useimmille työnantajille kiusaus luopua käytännössä pieneksi osoittautuneen riskin tasaamisesta - siis provisiopohjaisesta palkkauksesta. Hyvin menestyvän, vakailla markkinoilla toimivan yrityksen kannattaa maksaa mieluummin kohtuullista kiinteää palkkaa (ja ehkä lisäksi jonkinlainen kannustusbonus), kuin usein melko suuriakin prosentteja käytännössä varsin tasaiseksi osoittautuneesta myynnistä.

Siksi provisiopalkkaiset myyntityöt ovatkin nykyään enää lähinnä näitä jatkuvasti uutta (kokematonta) työvoimaa hakevia, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupaavia (usein vielä usealla eri nimellä toimivia) puhelin- ja suoramyyntifirmoja, joiden käytännössä provisiopalkkaiset työntekijät vaihtuvat kuukauden, parin välein, kun edelliset "kuolevat nälkään" tai älyävät lopettaa ja vaihtaa muihin hommiin tai lähteä vaikka opiskelemaan. Uusia, hyväuskoisia ja innokkaita hölmöjä riittää jonoksi asti, joten tällainen suruton hyväksikäyttö jatkuu ilmeisesti kunnes hyväuskoiset hölmöt loppuvat (mikä lienee varsin epätodennäköistä) tai yhteiskunnan taholta puututaan jotenkin tällaiseen selkeään "orjatyövoiman" hyväksikäyttöön.

Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Valitettavasti tämä tahtoo nykyajan kvartaalitalouden hengessä olla enimmäkseen pelkkää liturgiaa. Kuitenkin, sellainen työnantaja joka asian on sisäistänyt ja huomioi myös työntekijöidensä edun niin hyvinä kuin huonompinakin aikoina, voi luottaa työtekijöidensä lojaalisuuteen ja venymiskykyyn aivan eri tavalla, kuin lyhytnäköistä hyväksikäyttölinjaa vetävä yritys.

..................

Erinomainen vastine.

Ylisuuria provisioita voidaan rajoittaa leikkurilla, esim. provisio-osa ei ylitä 15.000 euroa/kk, moni suostuu tähän ymmärtäen erityisesti jo edellä kuvatun "helpon provision" tilanteen, kun esim. tuote tai palvelu on monopolissa tai aivan ylivoimaisessa markkinatilanteessa (esim. suom. yhtiö Marioff Oy). Yhtiöillä on myös muita keinoja palkita supermyyjiään (provikathan kuuluvat yleensä tyypillisinä palkkaperusteina nimenomaan myyjäkunnalle), koska suuret palkat tuovat myös suuret verot ja sen mukaiset sotut (yhtiölle).

Kaikenkaikkiaan tulokseen sidottu palkka on vastuuta myös yhtiöstä, monilla parhailla myymämiehillä ei ole pohjapalkkaa ollenkaan, koska luottavat kykyihinsä saavuttaa tulosta ja sen mukaista palkkaa.

Seuraava vaihe yritysvastuussa on oikeasti hyväksyä tuottoa tuova ihminen yhtiön tärkeimmäksi pääomaksi. Tuoton määritys voi olla muutakin kuin pelkkä + merkkinen euro..., on henkisiäkin arvoja välillisesti tuottamassa kokonaisvoittoa yhtiölle.

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija
Lainaus
Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Markkinat määrittelevät mikä on arvokasta. Jos yrityksiltä "unohtuu" työntekijöiden arvo, niin yllä oleva on valhe. Oikeasti arvokkaat asiat eivät näet unohdu.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7181
Liittynyt9.9.2005
Imagine
Lainaus
Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Markkinat määrittelevät mikä on arvokasta. Jos yrityksiltä "unohtuu" työntekijöiden arvo, niin yllä oleva on valhe. Oikeasti arvokkaat asiat eivät näet unohdu.

....................

Kyllä ne todella arvokkaat asiat useasti unohtuvat, kun kuvaan astuu ahneus ja taalan kiilto iskee silmään...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija
Imagine
Lainaus
Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Markkinat määrittelevät mikä on arvokasta.

Ei.

Markkinat muodostavat hinnan.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005

Löytyykö mistään tilastoa miten ja keiden toimesta ansiosidonnainen työttömyyskorvaus rahoitetaan?

Kuinka paljon ammattiliitto kustantaa siitä jäsenmaksuillaan?

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Vierailija
Imagine
Lainaus
Työnantajien olisi kuitenkin muistettava, että työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma.

Markkinat määrittelevät mikä on arvokasta. Jos yrityksiltä "unohtuu" työntekijöiden arvo, niin yllä oleva on valhe. Oikeasti arvokkaat asiat eivät näet unohdu.

Nykyään muodikkaassa kvartaalitaloudessa arvokkuus määritellään pitkälti lyhyen aikavälin kannattavuutena eli pikavoittoina. Lyhyellä aikavälillä voi olla selkeästi kannattavinta sanoa vaikka kaikki firman työntekijät irti (vaikkapa tilanteessa, että varastot ovat täynnä, eikä niin ollen uutta myytävää tavaraa tarvita juuri sillä hetkellä). Säästetään siis palkkakuluissa potkimalla juuri sillä hetkellä tuottamattomat työntekijät pihalle. Vähemmän kannattavaksi toimenpide osoittautuukin ehkä puolen vuoden tai vuoden päästä, kun varastot ovatkin taas tyhjät (tai markkinat vetäisivät tuplasti, jos vain olisi tavaraa), eikä ammattitaitoisia työntekijöitä olekaan nopeasti tarjolla. (Ei pidä takertua vahvasti yksinkertaistettuun esimerkkiin, otin sen vain asian havainnollistamiseksi.)

Yrityksissä päätöksiä tekevät ihmiset, ja ihmiset tekevät aina myös virheitä. Jokin lyhyellä aikavälillä järkevältä näyttävä päätös voi olla pidemmällä aikavälillä katastrofaalinen, joten väite, että oikeasti arvokkaat asiat eivät muka voi unohtua, ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005

"Työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma" lausahdushan on vain inhimillistä kuvaa yhtiöstä antava sievistely, yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa,usein ihmisten työllistäminen on tässä prosessissa vain välttämätön paha.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Vierailija

Tässä turhassa viestissä haluan vain ilmaista tukeni Kroisos Pennosen näkemyksille. Hän puhuu asiaa. Olen seurannut provisiopalkkaista työntekijää melko läheltä, ja voin sanoa, ettei se ole normaalilla moraalikäsityksellä varustetun ihmisen hommaa. Omatunto pitää jättää kotiin töihin mennessä, jos mielii pärjätä. Kaikki eivät ONNEKSI siihen pysty!

Puhtaat provikkapalkat pitäisi mielestäni kieltää lailla. Kohtuullinen peruspalkka + kannustimet toimivat paljon paremmin.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7181
Liittynyt9.9.2005
installer
"Työntekijä on yhtiön arvokkain pääoma" lausahdushan on vain inhimillistä kuvaa yhtiöstä antava sievistely, yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa,usein ihmisten työllistäminen on tässä prosessissa vain välttämätön paha.

......................

Joissain yhtiöissä huolehditaan myös työntekijöistä, eikä vain sievistellä. Motivoitunut ihminen on hyvä työntekijä; lojaali, kriittinen ja halukas kehittämään työtään, laatuaan ja tavoitteita. Ihminen on inhimillinen ja hän huomaa oikeasti sen, jos hänestä pidetään, arvostetaan ja huolehditaan --> tällöin hän antaa paremman tuloksen, siis viime kädessä tuottaa yhtiölle enemmän..., motivoitunut työntekijä voi myös yhtiön vaikeina päivinä joustaa työpaikkansa puolesta, siis kantaa vastuuta, muut myös odottaa sitä...

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat