Myytti vampyyreista

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Luen parhaillaan Elizabeth Kostovan kirjaa nimeltään "Historiantutkija"

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product ... -0-31722-5

Suosittelen.

Kyseinen myyttihän liitetään Vlad Seivästäjään. Tai Vlad Draculaan; kyseisen herran toinen "arvonimi"

Hakusanalla Dracula alkaa löytyä aivan riittävästi tietoa jos joku kaipaa taustoja niiltä ajoilta jolloin (silloinen) Konstantinopoli oli ottomaanien toimesta jo vallattu je he ulottivat valtaansa yhä etäämmäs Balkanin niemimaalle.

Asiaan: Mistä kaikki on oikein lähtöisin? Mistä tämä kansanperinne oikein kumpuaa?

http://mystiikka.tripod.com/vampyyri.htm

Täällä todennäköinen selitys:

http://www.helsinki.fi/project/porfyria/index.html

Nykyäänhän vampyyrimytologia kuuluu jo erottamattomana osana länsimaiseen kulttuuriperimään (kiitos Hollywoodin) mutta -ja tähän ISO mutta- kuuluiko esim. meidän kansanperinteeseen tarinoita verta imevistä haudasta nousseista? Siis ennen kuin kyseinen herra Stokerin kirja taikka sakemannien kirjan pohjalta tekemä "Nosferatu" julkaistiin?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nosferatu

Onko muissa kulttuureissa kuin tämä meidän Eurooppalainen havaittavissa samoja piirteitä?

Lopuksi haluaisin mainita sen saman yhdistävän ja ilmeisen piirteen näissä mytologioissa:

Veri.

Jeesuksen veri valui Graalin maljaan.

Verisuku. Veren vuodattaminen. Veriveljeys. Veri on vettä vahvempaa. Verikosto.

Ja lopuksi ihmisen veren ihon ikääntymistä estävä vaikutus. Kuten tuo aiemmassa esiintuomassani linkissä esiintyvä aatelisrouva oli todennut omissa tutkimuksissaan.

Todella empiirinen tutkimus.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Vampyyreja voi olla myös muunlaisia kuin verta imeviä, jotkut esimerkiksi uskovat elämänvoimaa syöviin vampyyreihin. Yhden tyyppinen naisvampyyri (incubus/succubus) taas syö miesten seksuaalista energiaa ja toisenlainen elää uhriensa kivulla. Yhden tyyppinen naisvampyyri puolestaan syö vain vastasyntyneiden verta. Myytin mukaan tämänkaltaiset vampyyrit saavat syntynsä synnytettyään itse kuolleen lapsen, jonka jälkeen raivostuttuaan alkavat tuoda epäonnea ja kuolemaa muille odottaville ja synnyttäville äideille.

Malesiassa, Karibialla, Intiassa ja juutalaisten kulttuurissa uskottiin myös vampyyreihin.

Euroopassa vampyyrimyytin syntyyn vaikutti Vlad Tepesin lisäksi myös kreivitär Elizabeth Bathory, joka kylpi neitsyiden veressä pitääkseen ihonsa kauniina. Hän tappoi nuoria naisia, valutti heidän verensä ammeeseen ja lemppasi ruumiit linnansa muurin ulkopuolelle. Lopulta hänet saatiin kiinni ja mestattiin (muistaakseni).

Vierailija

"Alkuperäisessä" Stockerin Draculassa heppu ei palanut auringossa muusiksi -sen keksi ilmeisesti elokuvantekijät.
Dracula hoiteli päivisin asioitaan ja tämä jopa tuhottiin sillä, että "ajettiin päivällä nurkkaan": heebo ei kyennyt päivisin "muuttumaan usvaksi, lepakoksi tai sudeksi".
Muutenkin koko Vlad -veikkonen vaikutti kirjassa jonkinlaiselta "mustalta maagikolta", kuin "epäkuolleelta"(undead).

Mutta minusta "normi"Vampyyri on pitkälle kuin Jeesus:
1:Suorittaa ihmetekoja
2:Voima veressäni -ajattelu.
3:Tarjoaa verta, jossa on elämä(perinteisesti pitää juoda sitä vampyyrin verta, että tulisi vampyyri. Mistä tämä pelkän pureman voima sitten tulleekaan.)
4:Tarjoaa itselleen ja seuraajilleen ikuista elämää
5:Jos tulkitaan "eläväksi kuolleeksi", niin on myös noussut kuolleista.

Oh,Vlad, kristus, hallelujah!

Vierailija

Ah, Elizabeth Bathory, tuo Veren Kreivitär. Häntä Balt ilmeisesti tarkoittikin lausuessaan:

Balthasar
Ja lopuksi ihmisen veren ihon ikääntymistä estävä vaikutus. Kuten tuo aiemmassa esiintuomassani linkissä esiintyvä aatelisrouva oli todennut omissa tutkimuksissaan.

Todella empiirinen tutkimus.


Toden totta. Hänhän tapatti useita satoja (tai jopa kaksi tuhatta, lähteestä riippuen) nuoria naisia. Kylpien sitten heidän veressään, tutkiessaan veren nuorentavaa vaikutusta. Todellinen kosmetiikan edelläkävijä aikanaan. L'Oreal, because you're worth it.

Oman muistikuvani mukaan hänen palvelijansa teloitettiin, mutta Kreivittären aatelisarvo esti hänen teloituksensa, joten hänet lukittiin "kotiarestiin" omaan linnaansa, jonne hän sitten joitakin vuosia myöhemmin kuoli.

Itse luulisin näiden myyttien veren parantavasta/nuorentavasta vaikutuksesta olevan lähtöisin jo esihistorialliselta ajalta, jolloin metsästäjillä/sotureilla oli tapana juoda saaliinsa/vastustajansa verta, tai syödä heidän aivonsa. Uskottiin, että se antoi näille kulinaristeille kukistetun vastustajansa voimat.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Desi
Vampyyreja voi olla myös muunlaisia kuin verta imeviä, jotkut esimerkiksi uskovat elämänvoimaa syöviin vampyyreihin. Yhden tyyppinen naisvampyyri (incubus/succubus) taas syö miesten seksuaalista energiaa ja toisenlainen elää uhriensa kivulla.

Eikös tämä vampyyrimalli ollut ainakin Skotlannissa? Aiheesta on tehty hienoja videopelejä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Onhan nykyäänkin kannibaaleja. Niistä sais paljon vamppyyritarinoita.

Tuo eläväkuollut jutut on siitä aikaan lähtenyt, kun vaikkapa 1500-1700 luvulla ei osattu ihmisiä julistaa kuolleiksi, eli tarkotan sitä että ei osattu varmistaa välttämättä että ihminen oli kuollut. Tajuttomia ihmisiä saatettiin pitää kuoleena. Vaikka ne saattoi herätä tajuttomuudesta.

Sitten kun tälläinen heräsi, niin saattoi joidenkin uskovaisten mielestä olla silkkaa paholaisen aiheuttamaa jekkuilua. Eihän sitä muuta tarvikkaan sitten, niin tarinat saavat hyvät lähtökohdat. Ihan järkiperäiset asiat on näitä vampyyritapauksia aiheuttanu. Huono lääketiede ja voimakkaat uskomukset.

Tähän vielä nuo kannibaalit ja muut erikoiset mieltymykset, niin paholaiset on valmiina tavalliselle kaduntallaajalle.

Täytyy vielä muistaa sekin että edelleen on ihmisiä jotka uskoo paholaisiin. Ihan tavalliset uskovaiset voivat uskoa.

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337
Liittynyt29.3.2005

Succubus on naispuolinen pirulainen ja incubus taas miespuolinen vastaava naistenkiusaajamörkö. Ennemminkin demoni, kuin vampyyri, mutta samankaltainen idea kumminkin. Muistaakseni Drakulassa sanottiin kreiviä myös demoniksikin välillä, että paljon termit sekoittuvat myyteissäkin.

Miten taipuu enlanniksi? Succubuses / succubii... biibii

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

Vierailija

Minä taas muistelen, että Bathory olisi muurattu linnansa muuriin ja jätetty joku henkireikä, ettei heti kuole. Sielä pysyi varmaan nuorena...

Eikös Vladin aikaan ollut myös jotain keripukkia tai muuta puutostautia, joka kutisti ihmisten ikeniä ja sai ne vuotamaan verta ja sillä tavalla näyttämään vampyyreiltä, kun hampaat näytti pidemmiltä ja olivat veressä.

Vierailija

Vampyyrimyyttiin sisältyy myös ajatus, että vampyyri voi muuttaa ihmisen vampyyriksi. Miten tämä onnistuu myyttien mukaan? Olen kuullut, että siihen ei riitä pelkkä purema, vaan siihen tarvitaan jonkinlainen riitti, jossa muutettava juo vampyyrin verta. Eihän Draculassakaan purema muuta vampyyriksi, vaan ainoastaan vie uhrin tahdon ja sallii vampyyrin hallita tätä.

Vierailija

Desi: Liisa Kylpylää ei mestattu, muistaakseni pistettiin vankilaan, muurattiin oviaukko umpeen ja jostain kolosta tungettiin ruokaa. Muut mukana olleet tapettiin ja ruumiit poltettiin roviolla lukuunottamatta yhtä (vai kahta) tyyppiä, jotka pistettiin grillautumaan ilman sitäedeltävää teloitusta.

Vierailija

Kostova romaanissaan kertoo kolmesta puremasta. Taitaa mainita vampyyrin veren juomisenkin. Mene ja tiedä. Varmaankin eri seuduilla joihin myytti oli levinnyt (tosin uskon että joillakin keski-Euroopan syrjäseuduilla uskotaan vampyyreihin vieläkin) oli eri variaatioita elävistä kuolleista.

Kuinkahan muuten hopea ja valkosipuli liittyvät vampyyrien karkottamiseeen?

Minua ne eivät ainakaan vie. Pidän siksi paljon valkosipulista.

Vierailija
Rötöstätör
Desi: Liisa Kylpylää ei mestattu, muistaakseni pistettiin vankilaan, muurattiin oviaukko umpeen ja jostain kolosta tungettiin ruokaa. Muut mukana olleet tapettiin ja ruumiit poltettiin roviolla lukuunottamatta yhtä (vai kahta) tyyppiä, jotka pistettiin grillautumaan ilman sitäedeltävää teloitusta.

Kiitoksia, en ollut varma tuosta osasta tarinaa. Olin aikoinaan hyvinkin kiinnostunut vampyyreistä mutta nyt norjalainen mytologia on vienyt voiton

Vierailija

Perhana. Kukaan ei lue linkkejä. Siispä kopsausta:

"Kaikkien aikojen pahamaineisimpia vampyyreja oli 1500-luvulla elänyt unkarilainen aatelisnainen Elisabeth Bathory, joka tuli tunnetuksi Verisenä Kreivittärenä. Hänen tarinaansa lukee kuin kauhukirjailijan mielikuvituksen villeintä tuotetta, mutta se on peräisin virallisista kuulustelupöytäkirjoista ja todistajalausunnoista oikeudenkäynnissä, joka pidettiin kun viranomaiset viimein saivat hänet kiinni. Oikeudenkäyntiasiakirjat talletettiin Budapestin valtionarkistoon.

Elisabeth Bathory syntyi vuonna 1560 suuressa linnassa Luoteis-Unkarissa, Karpaattien varjossa lähellä Transilvaniaa. Hänen sukunsa oli maan huomattavimpia ja vaikutusvaltaisimpia, mutta kautta sukupolvien siinä kulki mielenvikaisuuden juonne ja mieltymys dekadenssiin. Sukupuuta koristivat tunnetut seksuaalisesti poikkeavat yksilöt, sadistit ja masokistit, saatananpalvojat , myrkyttäjät, kerettiläiset ja intellektuellit.

Yksitoistavuotiaana Elisabeth kihlattiin Frencz Nadasdyn, toisen merkittävän suvun vesan kanssa. Myöhemmin, avioiduttuaan, nuoripari muutti synkkään ja kosteaan Csejthen linnaan, jota ympäröivissä sankoissa metsissä sudet ulvoivat öisin. Tuore aviomies joutui pian lähtemään pitkällisille sotaretkille, joten nuorikko sai tulla toimeen omin neuvoin linnassa. Tyttö kulutti aikaansa antautuen suhteisiin useiden miesten kanssa ja huomasi pian saavansa nautintoa aiheuttaessaan kipua palvelustytöille, varsinkin jos nämä olivat uhkeapovisia ja alle 18-vuotiaita. Aviomiehen tiedettiin huvikseen kiduttavan turkkilaisia sotavankeja, eikä hän pannut pahakseen vaimonsa sieville maalaistytöille tekemiä julmuuksia. Pariskunta elikin onnellisena ja sai aikaan neljä lasta vuosien 1585 ja 1595 välillä.

Kun Ferencz kuoli vuonna 1604, leski vapautui aviollisista velvollisuuksista ja saattoi keskittyä uusiin ja kekseliäisiin tapoihin hankkia mielihyvää toisten kivusta. Hän ja palveluskunnan luotetut jäsenet pieksivät uhreja säännöllisin väliajoin, keksivät erialisia nöyryytyksiä ja kidutuksia. Onnettomien tyttöjen kämmenille esimerkiksi painettiin tulikuumia kolikoita ja avaimia.
Kreivitär oli turhamainen ja kaunis nainen, joka alituiseen etsi uusia voiteita säilyttääkseen nuoruutensa. Hän palkkasi Anna Darvulia -nimisen maagikon keittämään taikaeliksiirejä.
Kun Bathory eräänä päivänä löi palvelustyttöä, tämän verta roiskahti hänen päälleen. Hän huomasi suureksi mielihyväkseen, että kun hän pyyhki veren pois, iho näytti siinä kohdassa entistä pehmeämmältä ja valkoisemmalta. Hän uskoi keksineensä nuoruuden salaisuuden: hänen täytyisi kylpeä säännöllisesti ihmisveressä.

Kun kreivittären verikylvyt eivät ajan oloon pystyneet estämään keski-iän hyökkäyksiä, hän ryhtyi käyttämään siniverisiä uhreja, nuoria aatelisnaisia, joita oli jo vaikeampi hankkia.

Ruumiiden huomaamaton hävittäminen oli aina ongelma, mutta se kävi lähes mahdottomaksi kreivittären hulluuden raivotessa ylimmillään. Lähistön kauhistuneet kyläläiset uskoivat, että verettömien ruumiiden jatkuva ilmaantuminen johtui vampyrismin aallosta ja sanan laajassa merkityksessä he olivat tietenkin oikeassa.

Huhut hirvittävistä rituaaleista kävivät pian itsepintaisiksi ja levisivät laajalle. Sen jälkeen kun Csejthen linnan vallitusten alapuolelle oli heitetty neljä ruumista, Bathorya jo pitkään epäilleet kyläläiset uskalsivat viimein valittaa viranomaisille. Joulun aikoihin vuonna 1610 Bathorya kuulusteli virallisesti tämän serkku, unkarilainen pfalzkreivi György Thurzo, joka halusi säästää suvun häpeältä. Verisen kreivittären rikostoverit pidätettiin ja he tunnustivat murhat. Muuan oikeudenkäynnin todistaja kertoi nähneensä kreivittären kirjoittaman surmattujen tyttöjen luettelon, jossa oli peräti 650 nimeä.

Bathoryn nimi mainittiin viisipäiväisen oikeudenkäynnin aikana vain kerran. Sen päätteeksi hänen apulaisensa tuomittiin julkisesti kidutettaviksi ja kuolemaan. Itse kreivitär ei joutunut milloinkaan oikeuteen, vaan hänet lukittiin vähin äänin omaan makuuhuoneeseensa Csejthen linnaan. Työmiehet muurasivat huoneen ovet ja ikkunat kiinni, joten vangin yhteydeksi ulkomaailmaan jäi vain ruokaluukku. Hän kuoli huoneessaan 21. elokuuta 1614. Bathorysta lipsahti oikeudenkäynnin aikana ainoastaan luonnehdinta "verenhimoinen, verta imevä jumalaton nainen, joka saatiin kiinni itse teossa Csejthen linnassa."

Näitä kun lukee tulee mieleen että ei tähän maailmaan enää mitään yliluonnollista pahuutta kaivata.

Olisi mukavaa jos joku muukin armaalla palstallamme olisi lukenut Kostovan kirjan.

Brownin kirja tökkäsi taannoin katolisen kirkon arkaan paikkaan. Vatikaani älähti ja myyntimenestys oli taattu.

Kuinkahan nyt muotoilisin seuraavan kappaleen.

En tunne ortodoksista kirkkoa hyvin vaikka suvussani on ortodokseja. En tiedä miten kirkko on suhtautunut Balkanilla (tai missään muuallakaan) vaikkapa vampyyriuskomuksiin tai muihin taikauskoihin.

Ortodoksisen kirkon perinteessä -romaanin mukaan, en ole tarkastanut taustoja- ihmisruumis joka ei lahoa on pahasta, eli vampyyri tjsp. joka on tuhottava.

Katolisen kirkon mukaan -taas romaanin mukaan, taustat tarkastamatta- ihmisruumis joka ei lahoa onkin pyhä ja itsessään pyhäinjäännös.

Sattuuko jollakulla raadista olemaan vankkaa tietoa miten asia on?

PS: Katolisen kirkon "Noitavasara" on jo tuttu.

Olisin vain itse kiinnostuneempi vertailemaan lännen ja idän kirkkojen eroja ja yhtäläisyyksiä suhteessa taikauskoon.
Jos tietoja ja lähteitä löytyy niin olen kiitollinen.

Vierailija

Säikeestä ei ole kovin moni kiinnostunut. Nyt pitää jo sortua Jukteri/Jukris/Savor-tasolle. Eli vastaan itse itselleni.

Vielä alemmaksi romahdan. Copy-pastea tulossa:

"Oikea Dracula kauheampi kuin vampyyri

Draculan salaisuuksia pohdittiin viikko sitten Transilvaniassa Dracula-maailmankongressin kokoonnuttua toista kertaa Romanian takamailla. Kongressia isännöi Transilvanian Dracula-yhdistys.

Dracula merkitsee itse asiassa kahta eri hahmoa: on syytä erottaa myyttinen vampyyri-Dracula ja oikea, 1400-elänyt valakkiruhtinas Vlad Tepes Dracula. Tässä tapauksessa lihaa ja verta ollut ihminen oli jopa vielä kauheampi kuin vampyyri.

Vampyyrimyytti puolestaan kiteytyy Dracula-romaanissa, jonka kirjoitti Bram Stoker. Hän sijoitti kirjansa Draculan linnan osuvasti Transilvaniaan: fiktio-Draculan esikuva Vlad vietti hurmeisen elämänkaarensa juuri noilla seuduilla.

Yllättävä este turkkilaisille

Transilvanian matkaoppaan (Dracussic Park) kirjoittaja, tri Tapani Jussila tunnustaa, että oikea Dracula paljastuu vielä kauhistuttavammaksi kuin filmien kreivi.

Dracula hallitsi levotonta Valakiaa 1400-luvulla kolmeen eri otteeseen. D:n kammottavan maineen loi ennen muuta hänen tapansa hallita. Draculan lisänimi Tepes tarkoittaa seivästäjää - tämä kertoo Vladin suosikkikeinon ongelmien ratkaisemiseksi.

Draculan päävastustajia olivat turkkilaiset. Osmanien valtakunnalle avautui suora tie länteen, kun se kukisti Konstantinopolin 1453. Sulttaani Muhammed II:n eteen nousi kuitenkin odottamaton este, Dracula.

Luultavasti juuri turkkilaispelon takia lännen hallitsijat katsoivat pitkään sormiensa läpi Draculan terroria, jonka hän suuntasi omaakin kansaansa vastaan; suurin osa D:n uhreista oli sentään osmaneja.

Turkkilaisten hyökättyä Valakiaan Draculan väitetään seivästäneen yhdessä päivässä 30 000 osmania. Kaikkiaan Draculan arvioidaan saaneen hengiltä puoli miljoonaa ihmistä - 0,5 prosenttia koko tuolloisen maailman väkiluvusta.

Raivopäinen Dracula oli taisteluissa itse jatkuvasti hengenvaarassa. Hän selvisi myös älyllä: kerran D. kengitti nopeasti hevosensa väärin päin ja eksytti näin takaa-ajajat väärään suuntaan.

Seivästäjän onni kuitenkin päättyi lopulta uutenavuotena 1477. Turkkilaisen miekka päätti 45-vuotiaan voivodin maallisen vaelluksen ja loi samalla pohjan Dracula-myytille.

Dracula-romaanin hohto ei himmene

Kauhukirjallisuuden kulmakiveksi muodostunut Bram Stokerin Dracula täytti vuosisadan vuonna 1997. Ajan hammas ei ole nakertanut klassikon tenhoa, kauhugenren spesialisti Harto Hänninen arvioi satavuotisjuhlien aikaan.

- Stokerin Dracula on edelleen yllättävän modernia luettavaa. Tämä jäntevä ja jännittävä tarina oli uraauurtava - se loi uudenaikaisen vampyyrimyytin ja -kirjallisuuden, Hänninen kumarsi.

Hännisen arviota Stokerin merkityksestä tuki Suomen kristittyjen lehdessä julkaistu uutinen. Sen mukaan papit olivat joutuneet häätämään väkeä Stokerin haudalta - "pahiinvaeltajat" kun olivat kokoontuneet irlantilaisen kirjailijan haudalle sankoin joukoin viettämään Draculan tarinan satavuotisjuhlia.

Stokerin kehittämän hahmon ympärille onkin kasvanut laaja ja monimuotoinen kultti.

- Dracula muodostaa yhdessä Mary Shelleyn Frankensteinin kanssa kauhukirjallisuuden kaksi kivijalkaa. Nykyinenkin alan kehitys perustuu hyvin pitkälle näihin kahteen teokseen, Harto Hänninen korosti.

Jo Bramin aikalainen Oscar Wilde luonnehti Draculaa "kaikkien aikojen kauneimmaksi romaaniksi".

Draculan verenhimoinen hahmo nousi ehkä kirjaakin suurempaan suosioon valkokankaalla. Kuuluisin filmi-Dracula oli Bela Lugosi, mutta myös Christopher Leellä on fanaattiset kannattajansa."

Täytyy olla jo täydellinen hirviö tällaisen henkilön, jonka hirmuteot muka erottuvat niin paljon keskiajan muista veriteoista, että maine kumpuaa edelleen legendoja vaikka puoli vuosituhatta on kulunut.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat