uusi Tartu hetkeen

Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005

Olen tässä miettinyt yhtä asiaa. Seinällä on vanha haalistunut akvarelli. Kuvassa on kala, maljakko, kaisloja. Toisella puolella, sillä seinällä jota vasten tämä pöytä on, on tapetissa palkeenkieli. Tapetti on paksua, vanhaa, ja jos sitä katsoo tarkemmin voi nähdä siinä likaa. Pöydällä on kone jolla kirjoitan ja päätelaite. Sen lamput vilkkuvat. Yksi on punainen, muut vihreitä. Sitten on kirjoitin, Huulet ja Pakarat -merkkinen muistesuihku. Sen värikasetit maksavat hunajaa, siksi käytän vain mustaa. Roskis on täynnä ja tuoli jolla istun narisee melkein riippumatta siitä liikunko vai olen hiljaa. Ulkona sataa. Paistaa samalla. Outoa. Jokin lintu, tämän kevään poikasia ehkä, hypelehtii parvekkeen kaiteella. Levoton ja varuillaan. Juuri tässä olen miettinyt yhtä asiaa.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Kommentit (8)

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005

Aina siinä vaiheessa kun huomaan etteivät ympärilläni olevat asiat tapahdu enää preesenssissä, tiedän olevani pulassa. Se tapahtui juuri äsken ja johtui tietenkin siitä että osasin odottaa sitä. Mitä minä sanoin.

-vaari

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Virnistän - ihan positiivisessa mielessä.

Itse istuksin tämän toosan edessä mummoni vanhassa keinutuolissa ja hämmästelen maailmaa. Sitä, miten aika kuluu ja asiat johtavat toiseen kuin huomaamatta. Juuri nyt pännii kaikki suuret puheet vapaasta tahdosta - mitä se muka on, kun kuitenkin velvollisuus tulee ennen kaikkea muuta.

Edessä, seinällä, roikkuu muutama vanha taulu - tai jos tarkkoja ollaan, niin kopiot. Niissä aika käy verkkaisasti ja kaikki on levollista värejä myöden. Toisen olen ristinyt nimellä "syksyinen lauantai-ilta kello kuusi" ja toisessa neitokaiset viljapellolla keräilevät puinnista jälkeen jääneitä viljankorsia. Kai niillä kuvatuksilla on oikeat nimetkin, mutten muista niitä ja sitä paitsi, mitä ne nimet muuttaisi, ei mitään.

Juuri nyt kadehdin niitä ihmisiä kuvissa, sitä elämän yksinkertaisuutta ja rauhaa. Ja kirjoittelen kaikkea kuraa tänne - tähän - juuri nyt.

-dm

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Hieno tuokiokuvaus.

Tuo on pieni, mutta kovin tärkeä asia. Ainakin joskus pitäisi pysähtyä katsomaan ja miettimään, jotain mikä On nyt. Liian helposti kalenteri ja tulevaisuus saavat vallan. Menneiden katumuksesta ja vatvomisesta puhumattakaan.

Piristit päivääni, kiitos siitä.

Vierailija

Katson läntiseltä muurilta merelle päin. Kuulakkuutta ja vienoa tuulta, Arkkimaan sotalaivoja ei näy, helpottaa sotilaiden elämää. Paraatikentällä laiskoja komentoja, miekan säihkettä, ei verta missään.

Muurilla ajattomalla seisten ajattelen Harmitonta, ajaton Hänkin on.
Miten kaipaan hänen vienoja sanojaan.

Mutta tuuli ja usva, usva nousee merestä.

Katson läntiseltä muurilta merelle päin...

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Naakkoja vastapäisen talon katolla, kuusi kaiken kaikkiaan. Siinä ne istua töröttivät juuri äsken, vain sulat pölisivät tuulessa. Hakakka haki evästä kätköstään savupiipun peltien välistä.

Pää täynnä "täytyy tehdä" -ajatuksia mietin, kunpa joskus itsekin löytäisi sen katon, jossa kaikki virtaaminen tyyntyy...

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

yht'äkkiä joku naakoista huusi...tulkaa äkkiä kattoon kattoon...tuo henkilö tukkiipi syöksytorvea sadetakillaan...naakat puistelivat äimänkäkinä päitään...onpi se hurja...hurja se henkilö onpi...syöksytorven sadetakilla tukki...se onpi hurja...tukki syöksytorven takilla...älä hitossa...tukki vai...takilla...takillako tukki...no tukki tukki...onpi se aika hurja...voi hurja...mitäköhän varten se sen syöksytorvenkin tukki...

Vierailija
DedMoroz
...ja toisessa neitokaiset viljapellolla keräilevät puinnista jälkeen jääneitä viljankorsia. Kai niillä kuvatuksilla on oikeat nimetkin, mutten muista niitä ja sitä paitsi, mitä ne nimet muuttaisi, ei mitään.

Eikö siinä oikeassa alakulmassa muka lue “Julien Dupré 1880”?

Vierailija
Korppi
Tuo on pieni, mutta kovin tärkeä asia. Ainakin joskus pitäisi pysähtyä katsomaan ja miettimään, jotain mikä On nyt. Liian helposti kalenteri ja tulevaisuus saavat vallan. Menneiden katumuksesta ja vatvomisesta puhumattakaan.

Aina katsoin samaa kiveä
kun kuljin siitä, miksi en osannut
sanoa sitä, miksi olin niin mykkä.

(Mirkka Rekola)

Uusimmat

Suosituimmat