Seuraa 
Viestejä45973

Ihminen on paha ja sadistinen. Historiasta löytyy paljon esimerkkejä siitä. Esimerkkinä voisi vaikka mainita Belgian kuninkaan Leopold II:n "yksityinen kolonialismi" Kongon demokraattisessa tasavallassa. Siellä kuoli sen aikana 20 miljoonasta 10 miljoonaa, naisia, lapsia ja miehiä orjuutettiin keräämään kumia ja puuvillaa. Nykyään suuret yhtiöt varastavat sieltä timantit, öljyn ja kullan ja muut rikkaudet. Kongo on Afrikan rikkaimpia maita mutta sen kansa on melkein köyhintä Afrikassa, kuolevat nälkään. Eurooppalaiset ovat tappaneet kymmeniä miljoonia, ja ihmisiä kolonialismillaan, viemällä kristinuskoa pakanoille. Australian aboriginaaleja metsästettiin ja orjuutettiin ja loput työnnettiin reservaatteihin brittien toimesta. Ihme etteivät kuolleet sukupuuttoon. Britit ovat myös kunnostautuneet monessa muussakin paikassa, mm. Intiassa jossa he surmasivat ja orjuuttivat paljon väkeä. Kohta paljastuu mitä Neuvostoliitossa on tapahtunut. Sielläkin oli keskitysleirejä kuten natseilla.

Nykyisin eurooppalaiset ovat olevinaan niin suvaitsevia ja kritisoimme muita vaikka meillä ei olisi siihen yhtään varaa historian tuntien. On Suomessakin ollut orjia. Monessa Euroopan maassa on nationalistipuolueita joilla on melkein natsiaatteita. Tanskassa esimerkiksi on kova työvoimapula vaikka maassa olisi 100 000 siirtolaista mutta rasitiset tanskalaiset eivät palkkaa heitä. Ennemmin ruotsalaisia.

Somaliassa ja monessa muussa paikassa ympärileikataan (=silvotaan sukupuolielimet)kaikki tytöt, Iranissa hirtetään homoseksuaalit, muslimimaissa kivitetään aviorikkojat ja niin edelleen. Irakissa räjähtelee joka viikko. Eilen (su) räjähti Turkisssa pommeja, terroristien teot lisääntyvät kun maailma pienenee.

Ihmisen henkilökohtainen pahuus juontaa varmasti eliön itsesuojeluvaistosta. Organismi suojelee itseään vahingoilta ja paha ihminen saavuttaa mainetta tekemällä pahojaan, tiedetään ettei tuolle kannata vittuilla, pahuutta pelätään ja kunnioitetaan ja pahantekijä saa olla siten rauhassa. Se on älykkyyden tuoma "etu". Ja sitten joukossa tyhmyys tiivistyy kun jokainen ääliö haluaa mainetta itselleen ja tehdään yhä pahempia tekoja. Kunnianhimoutta.

Mutta mistä johtuu sitten kunnioitus ja ihailu väkivaltaisia ihmisiä kohtaan? Sotilaille pystytetään patsaita, taisteluissa kunnostautuneita ylennetään ja palkitaan mitalilla, kaatuneet ovat sankareita. Väkivaltaviihde on suosittua kuin mikä ja kaikki huumorin muodot ovat sadististisia. Esimerkiksi slapstickissä nauretaan kommelluksille eli sille kun joku satuttaa itsensä. Sen aloittivat mykkäfilmien näyttelijät kuten Charlie Chaplin ja Buster Keaton ja Ohukainen ja Paksukainen eritoren, nykyisin hommaa hoitaa Jackass. Piirretyissä lapsille esitetään täyttä väkivaltaa. Tom & Jerry ampuvat toisiaan haulikoilla, räjäyttävät dynamiitilla jne.

Satiiri on kettuilua, ironia on samanlaista mutta voi kohdistua itseensä. Parodia ja imitaatiot ovat ivailua jonkun kustannuksella. Vitsessä on _aina_ joku jota loukataan. Tästä olen puhunut jo vuosia, kukaan ei ole koskaan voinut esittää sellaista vitsiä joka ei loukkaisi jotain. Viime kädessä se loukkaa kysyttävän hoksauskykyä.

Miksi ihmeessä nauramme toisten vahingoille ja kunnioitamme väkivaltaisia ihmisiä? Miksi nauran kun Johnny Knoxville rymyää portaat alas ostoskärryssä istuen? Muut eläimet eivät tee pahojaan muuten kuin suojelevat poikasiaan tai saalistavat ja puolustautuvat. Mutta ihminen on sadistinen, jotkut jopa saavat seksuaalista tyydytystä kivun tuottamisesta. Uskon että sadismi on lievässä muodossa meissä kaikissa. Ihmisen mielen häiriöt eivät ole mitään on-off -juttuja vaikka ihminen niin kovasti haluaakin luokitella ja kategorisoida asioita.

EDIT: muokkasin otsikkoa kysyväksi

Sivut

Kommentit (70)

Uskon ihmisen kykyyn erottaa fiktio todellisuudesta. Hollywood-mankelin läpi puristetun joukkotuhokuvaelman tiedetään olevan näyteltyä. Tuskin monikaan nauttii tosielämän veriteoista ja väkivallasta jos sellaisen kohteeksi tai todistajaksi koskaan joutuu. Viihteen muotoon puettu satuttaminen on vain viihdettä. Samaa kastia kuin imelät tosirakkaustarinat, joille harvoin löytyy vastinetta tosielämästä.

Live-sotiminen sitten on joko sitä vallan- ja kunnianhimon toteuttamista, oman koskemattomuuden turvaamista tai egonpönkitystä. Tuskin sitä kukaan ihan iltapuhteikseen haluaa harrastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuo on itseänikin ihmetyttänyt.
Leopold ja muut kuninkaalliset ovat luultavasti saaneet "koulutuksen" jossa itseään pidetään ylempiarvoisena ja "kansa on karjaa". Sitten vielä kun lisätään siihen valkoisen mielikuva "alkuasukkaasta" niin jälki on sen mukaista.

Leopold sai ihmeen kauan riehua Afrikassa.
Ei kylläkään tarvitse mennä kuin 1800-luvun loppuun, niin ei eurooppalaisella kaduntallaajalla oikeastaan mitään oikeuksia ollut.

Johnny Knoxville jaksaa naurattaa mutta usein vain hänen/heidän tyhmyytensä.

Itse en kyllä lähde laskemaan rappusia alas vaikka telkkarista niin tehdään.
Mutta joihinkin tuo väkivaltaviihde vaikuttaa erilailla.
Lapset ovat hyökänneet autolla poliisilaitokselle koska olivat juuri pelannut PS2 kotona...

Mikä nykypäivän riehumiseen tulee, niin terroristeillä se johtuu luultavasti aivopesusta?
Itseäni ei kyllä pappi saisi aivopestyä.
Sodassa taas tapahtuu kaikenlaista. Johtuen stressistä, käskyistä ja väsymyksestä..

A. Ankka
Uskon ihmisen kykyyn erottaa fiktio todellisuudesta. Hollywood-mankelin läpi puristetun joukkotuhokuvaelman tiedetään olevan näyteltyä. Tuskin monikaan nauttii tosielämän veriteoista ja väkivallasta jos sellaisen kohteeksi tai todistajaksi koskaan joutuu. Viihteen muotoon puettu satuttaminen on vain viihdettä.

Kysymys kuuluukin, että miksi se viihdyttää? Miksi väkivaltaviihdettä on olemassa ja se on niin suosittua? Miksi kaikki huumori on sadistista kun tarkkaan ajattelee? Miksi väkivaltaisia ihmisiä kunnioitetaan? Vahingonilo on paras ilo, kuuluu absurdi sanonta. Minusta se on ainoa ilo. Ja tähdennettäiköön että olen erittäin kova väkivaltaviihteen ystävä. Kaapit on täynnä Tarantinon leffoja (kts. avatareni) ja katselen Jackassia ja Duudsoneja aina vain uudestaan. Elokuvissa olen usein pahisten puolella. Ihmetyttää vain että miksi.

Jos vitsi loukkaisi ihmisarvoja loukkaavia, kuten rasisteja, se olisi eettisesti oikeutettua mutta sitten maailma olisi aika köyhä ja kuiva henkisesti. Siinäkin loukattaisiin jotakuta vaikka kohde olisi "ansainnut" sen.

Toisaalta huumori on taas keino väheksyä tosikkoja. Otetaanpa esimerkkinä Chaplinin Hitler-parodia tai Huovisen diktaattorikirjat Hitleristä, Stalinista ja Pietari Suuresta. "Itsevaltiaille pitää aina nauraa" sanoo Huovinen. Netti on täynnä pilakuvia Bushista. Kun Saddam hyökkäsi Kuwaitiin ja isä-Bush puuttui asiaan, oli netti täynnä kettuiluja Saddamista. Nyt asia on toisin, kummallista. Bush Juniorin Irakin hyökkäys on Kuwaitin sodan peruja. Jäi vähän hampaankoloon. Ja olihan se Saddam aika diktaattori.

Vitsiähän voi ja pitää voida vääntää asiasta kuin asiasta. Väkivaltaakin voi käsitellä niin monella tavalla. En Delicatessen-elokuvaa katsoessani ajattele mieletöntä väkivallan ja ihmissyönnin ilmapiiriä vaan kiehtovaa tunnelmaa, mahtavaa rytmitystä ja poikkeuksellisen hienoa äänimaisemaa.

Petoeläimet ovat ihan luonnostaan agressiivisia, muuten ne kuolisivat nälkään. Ihminenhän on varsin laajan repertuaarin peto. Ei kovin montaa eläinlajia varmaan ole nykypäivänä jäänyt maistamatta.

A. Ankka
Petoeläimet ovat ihan luonnostaan agressiivisia, muuten ne kuolisivat nälkään. Ihminenhän on varsin laajan repertuaarin peto. Ei kovin montaa eläinlajia varmaan ole nykypäivänä jäänyt maistamatta.

Onko ihminen petoeläin? Miten se luokitellaan? Kasvissyöjillä on silmät sivulla ja pedoilla eteenpäin. Ihmisillä tuntuvat olevan aika eteenpäinsuuntauneet silmät. Ihmisellä on kulmahampaat, mutta ei ne nyt ihan raateluun kelpaa. Kynnet ovat aika heppoiset, ei niillä oteta kiinni toisesta elukasta. Hidaskin ihminen on, häviää kaikille kissapedoille juoksussa. Kuulo ei ole kummoinen eikä hajuaistikaan. Näkö on aika hyvä mutta häviää petolinnuille.

Ravinto ei ole pelkkää lihaa vaan ihan mitä vain sattuu saamaan. Ihminen on aika koiramainen puolipeto, apina.

Heh, ei toiminutkaan kun yritin olla ovela. Laitoin "nosto" -viestin, se nosti tämän ketjun mutta kun dellasin nostoviestin, ketju katosikin listalta.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176

Mulla ainakin on sellasia tuntemuksia, kun oikein ottaa päähän tekis mieli tappaa ihmisiä. Mutta onneksi ei tarvi ketään tappaa. Eli pieni agressiivisuus on vain ihan normaalia. Mutta ihmisten pitää hallita tunteitaa, koska yhteiskunta niin määrittelee. Sen takia yhteiskunnat on kehittyneet että eläimellisiä vaistoja pystyy rajottamaan mitä ihmisissä esiintyy tai ainakin on yksi yhteiskunnan tarkoituksesta.

Asimov
Onko ihminen petoeläin? Miten se luokitellaan?

Niin, tätä voi tietysti pohtia, sille varmaan on joku määritelmänsäkin. Itse pidän ihmistä osin petona, ihan vain siitä syystä että tapamme ja syömme muita elukoita.

Petri Riikonen
Seuraa 
Viestejä245
A. Ankka
Petoeläimet ovat ihan luonnostaan agressiivisia, muuten ne kuolisivat nälkään.

Etologia ei ole ominta alaani, mutta muistelen lukeneeni, etteivät petoeläimet saalistaessaan käyttäydy aggressiivisesti. Ne käyttävät väkivaltaa tuossa tilanteessa kylmästi, uhkailematta ja ärhentelemättä. Varsinaista aggressiivista käyttäytymistä esiintyy lajikumppanien yhteenotoissa (tai muiden petojen kanssa kiistellessä).

Tämän käsityksen mukaan seepran kaataminen olisi leijonalle tunnepuolella saman arvoinen juttu kuin ihmiselle käynti jääkaapilla.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Asimov
Heh, ei toiminutkaan kun yritin olla ovela. Laitoin "nosto" -viestin, se nosti tämän ketjun mutta kun dellasin nostoviestin, ketju katosikin listalta.

Poista viimeisin viestisi (jos se on yhä ketjun uusin viesti) ja kirjoita (copy-peistaa) se uudelleen, niin ei tarvi tehdä nostoviestiä...

Ding Ding
Poista viimeisin viestisi (jos se on yhä ketjun uusin viesti) ja kirjoita (copy-peistaa) se uudelleen, niin ei tarvi tehdä nostoviestiä...

No niin tietysti, ei vaan uskalla poistella "oikeita" viestejä, tosin ei siitä nyt olisi varmasti haittakaan kenellekään, lol.

Ihmettelen edelleen, miksi ihminen pitää väkivallasta ja kokee sen viihdyttävänä, suorastaan nauttii siitä? Tuolla petoketjussa tuli semmoinen yksinkertaisuus selville että ihminen kunnioittaa muitakin petoeläimiä koska ne ovat tehokkaita tappajia. Vaakunoissa on usein petoja ja ihminen vertaa itseään tai kehuu toista vertaamalla petoon. "Vahva kuin gorilla". Ja haukkuukin, lehmäksi nimitellään naisia ja siaksi miehiä.

Melkein jokaisessa Hollywood-leffassa on räjähdyksiä, stunt-miehet tienaavat hienosti ja telkkarissa murhataan jatkuvasti ihmisiä ja niiden tutkimista kuvataan, ne ovat erittäin suosittuja sarjoja (C.S.I.:t). On ihan oma genrensä viihteessä, action. Leffassa pitää olla actionia (ja seksiä), ei se muuten oikein myy. LOTR menestyi osaksi örkkien ja muiden hirviöiden ansioista, sotia kuvattiin ja mitä enemmän tappoi örkkejä, sitä kunniakkaampi oli. Kaikki huumorin lajit ovat sadistisia. Vittuilua ja nauramista jonkun kustannuksella.

Ihmisen pahuus johtuu varmasti evoluution mekanismista, organismin itsesuojeluvaistosta. Olion pitää elää että se voi tuottaa jälkeläisiä ja hoivata niitä ja elämä tietysti itsessäänkin on arvokas asia evoluutiolle, lisää vain.

Mutta miksi ihmeessä nautimme siitä? Onko se ominaista muille ötököille vai erottaako väkivallasta nauttiminen ihmisen eläimestä? Hienoa. Voisiko joku palstan asiaa tuntevista vastata tähän?

Ihminen on petoeläin. Hevonenkin tietää, että ihminen näyttää petoeläimeltä, käyttäytyy ja liikkuu petoeläimen tavoin ja haisee petoeläimeltä. Siksi ihmisen ja hevosen välisen luottamuksellisen suhteen luominen onkin hienovaraista puuhaa. Hevonen tietää olevansa saaliseläin.

Ihminen on sadistinen ja muiden kärsimyksistä piittaamaton, koska tämä ominaisuus on ollut eduksi evoluution kuluessa. Aggressiivisimmat yksilöt ovat lisääntyneet parhaiten. Tämä näkyy nykyisinkin. Kaikki me tunnemme mukavia, raittiita, ihan kohtuullisen näköisiä nuoria miehiä, joille ei kumppania löydy liiallisen kiltteyden vuoksi. Räkä poskella örisevillä ilkimyksillä on taas pimu kummassakin kainalossa.

Tuskin on mikään sattuma, että kaikista hominidilajeista vain omamme jäi henkiin. Neandertalilaistenkin kohtaloa ihmetellään, mutta totuus taitaa olla lopulta se, että sapiens sapiens tappoi ja karkotti nendikset sukupuuttoon. Saman kohtalon on vuosituhansien kuluessa saanut moni sapiens-kansa, joka on joutunut vahvempiensa runnomaksi.

Pikkulastenkin kohdalla tarvitaan melkoinen määrä kasvatusta vieroittamaan lapsi väkivallan käytöstä edes jossain määrin. Pari- kolmivuotias tyttökin oppii omia aikojaan, että isotkin pojat menevät helposti nurin, kun niitä lyö kädessä olevalla kivellä. Lasten kasvatus on paljolti sitä, että yrittää estää heitä tappelemasta.

Arnold Goyakla
Ihminen on sadistinen ja muiden kärsimyksistä piittaamaton, koska tämä ominaisuus on ollut eduksi evoluution kuluessa. Aggressiivisimmat yksilöt ovat lisääntyneet parhaiten. Tämä näkyy nykyisinkin. Kaikki me tunnemme mukavia, raittiita, ihan kohtuullisen näköisiä nuoria miehiä, joille ei kumppania löydy liiallisen kiltteyden vuoksi. Räkä poskella örisevillä ilkimyksillä on taas pimu kummassakin kainalossa.

Niin, naiset rakastuvat renttuihin. Kyllä ihmisen raakuus on selvillä mutta ei se, miksi ihminen pitää siitä ja kunnioittaa väkivaltaa. Yleensä väkivaltaa harjoittaessa ollaan vihaisia, adreanaliini virtaa. Kuitenkin se viihdyttää.

Erillaisen julmuuden asteikolla sadismi on luokiteltava sairaudeksi
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/laaja.html
"sadismi oik. sukupuolisen tyydytyksen saaminen toisten kärsimyksestä; yl. kuvaannollisesti: julmuus. Alkujaan ja periaatteessa vieläkin "sadismi" tarkoittaa sairaalloiseksi luokiteltua sukupuolista poikkeavuutta, jossa ihminen saavuttaa sukupuolisen tyydytyksen toisten tuskasta, yleensä itse heille aiheuttamastaan. Käytännössä sanaa on ruvettu käyttämään yleisesti (oletetusta) julmuudesta tai jopa vain kiusanteosta. Vrt. masokismi. Sukulaissanoista ks. ismi."

Julmuuteen voi olla monia syitä ilman sairaalloista seksuaalista taipumusta. Otollisissa tilanteissa useimmat voivat riehaantua julmuuksiin, kuten sodat osoittavat. Sitä julmuuksien määrää ei pysty pieni sairas vähemmistö tekemään.
Pelko, viha, kostonhalu, uupumus ja turtumus ovat yleisimmät syyt.

Ehkä sotakuvauksista löytyy pekistenyimmin julmuuden kuvauksia ja niihin johtaneita syitä.

Asimov

Mutta mistä johtuu sitten kunnioitus ja ihailu väkivaltaisia ihmisiä kohtaan? Sotilaille pystytetään patsaita, taisteluissa kunnostautuneita ylennetään ja palkitaan mitalilla, kaatuneet ovat sankareita. Väkivaltaviihde on suosittua kuin mikä ja kaikki huumorin muodot ovat sadististisia.




Sodan ihannointi voisi selittyä vaikkapa sillä, että siinä ideologiat ja intohimot kuumenevat dramaattiseen pisteeseen, jolloin kyse on kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta. Suurempaa "näytäntöä" ei taida elämässä olla. Lisäksi ennen wanhaan sota oli enemmän kunniallista mitä nykyään. Esimerkiksi jos vastustaja ampui ohi, saatettiin antaa tälle aikaa ladata uudelleen ennen tappamista. Tämä synnyttää erilaista folklorea ja myyttisiä ideaalihahmoja, suuria elämyksiä... Tarvitsee vain miettiä, mitä Oliver Wendell Holmes Jr. sanoi USA:n sisällissodasta: http://harvardregiment.org/memorial.htm#fire. Kuten nyrkkeily, sota on übermiehistä touhua, perinteisesti, jossa ihailtavaa molemmissa lienee kaikkensa antaminen ja muu paatos. Palauttaisin asian jo muinaiseen haluun näytellä tai kokea draamaa todellisessa elämässä. Macchiavellihän totesi, että on parempi olla pelätty kuin rakastettu. Ja, erikoista kyllä, tämä kokemusteni mukaan koukuttaa myös joitain naisia... Ts. jos miestä pitää vähän pelätä, niin parempi. Kyse lienee jostain opitusta rooli-identiteetistä.

Toisaalta kaikki sodan kauheudet järkyttävät ja kiehtovat... Tuntuu, että kyse voisi olla juuri näitä vahvoja väristyksen tunnetiloja "turvallisesti" kokemisesta. Gazassa harva palestiinalainen fantasioi sodasta, mutta täällä paikallinen nojatuoliRommel on ekstaasissa, kun pommit paukkuvat niin hienosti tvssä. Uskon siis, että olemme siirretyt liian kauaksi pahasta ja sodasta, joten meillä on "varaa" "ihannoida" sitä turvallisesti adrenaliinitaso hivenen nousten kotisohvalla. Kyse on draamasta.

Asimov
Esimerkiksi slapstickissä nauretaan kommelluksille eli sille kun joku satuttaa itsensä. Sen aloittivat mykkäfilmien näyttelijät kuten Charlie Chaplin ja Buster Keaton ja Ohukainen ja Paksukainen eritoren, nykyisin hommaa hoitaa Jackass. Piirretyissä lapsille esitetään täyttä väkivaltaa. Tom & Jerry ampuvat toisiaan haulikoilla, räjäyttävät dynamiitilla jne.



Itse asiassa tunnen oloni aina todella vaivautuneeksi jos joudun katsoa Jackassia tai edes jenkkiläistä Piilokameraa. En tiedä mistä se kertoo... En nauti ihmisten huijaamisesta, tai sen katsomisesta. Olenko uudestisyntynyt Jesse? Samaa tuntemusta en tunne yhtä voimakkaana mainitsemiesi mv. elokuvien yhteydessä. Itselläni lienee jokin illuusio, että jälkimmäiset ovat "hyväsydämisempiä", vähemmän aidosti loukkaavia kuin Duudsonit ym. Piirretyt koen myös fantasiaksi, joten ko. tuntemus on näissä kaikkein pienin. Ehkä Jerryn nuijalla päähän lyömisessä on jotain atavistista, eli alkukantaista, mikä vetoaa. Asialla voi olla yhteyksiä em. sodan ihannoinnin syihin. Jerryn keinot ovat voimakkaita, ja Tomin, joka on vielä fyysisesti paljon vahvempi, koetaan ansaitsevan ne. Enpä usko, että jos Tom olisi "kiltti" eläin ja käyttäytyisi "kohteliaasti", hänelle naurettaisiin. Siksi ehkä en tajuakaan ihmistä, joka nauttii aidosti "heikon" ja tilanteeseen "syyttömän" aidosta kärsimisestä.

Asimov
Satiiri on kettuilua, ironia on samanlaista mutta voi kohdistua itseensä. Parodia ja imitaatiot ovat ivailua jonkun kustannuksella. Vitsessä on _aina_ joku jota loukataan. Tästä olen puhunut jo vuosia, kukaan ei ole koskaan voinut esittää sellaista vitsiä joka ei loukkaisi jotain. Viime kädessä se loukkaa kysyttävän hoksauskykyä.



Näin on, tosin sävyjä on runsaastikin erilaisia. Voidaan myös kysyä, onko loukkaus hoksauskyvyn puutteesta tarkoituksellisesti laadittu loukkaamaan heitä, jotka eivät hoksaa jujua. Mielestäni näin ei useimmiten ole.

Asimov
Mutta ihminen on sadistinen, jotkut jopa saavat seksuaalista tyydytystä kivun tuottamisesta. Uskon että sadismi on lievässä muodossa meissä kaikissa. Ihmisen mielen häiriöt eivät ole mitään on-off -juttuja vaikka ihminen niin kovasti haluaakin luokitella ja kategorisoida asioita.

Kyse on ainakin vallasta ja kontrollista sekä niiden tuomasta mielihyvästä ja mielleyhtymistä. Se on perverssiä, mutta joillekin tyydytystä tuottavaa. Foucault on kirjoittanut ainakin aiheesta, muistaakseni myös Stephen Greenblatt kirjallisuuskritiikin puolella uushistorismin kehittäjänä. Sadismiksi voidaan luokitella monenlaiset asiat, jos viitekehys jätetään avoimeksi. Oman kokemukseni mukaan sadismia esiintyy erityisesti silloin, kun kokee jäävänsä alakynteen suhteessa johonkin ryhmään tai yksilöön, ja jos tämä sitten kokee vuorostaan tulevansa naurunalaiseksi tai muuten epäonnistuu tai kärsii. Uskonpa, että tositv-buumissakin on kyse eräänlaisesta "koko kansan tavallisista kuolevaisista", joita tämä aikakausi tarvitsee sylkykupeikseen. Ikävä kyllä, eivät ole juuri lainkaan "my cup of tea". En koe tällaista tarvetta hirveästi, kun taas toiset tuntuvat tarvitsevan tällaista erittäin paljon.

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Asimov

Ihmisen henkilökohtainen pahuus juontaa varmasti eliön itsesuojeluvaistosta. Organismi suojelee itseään vahingoilta ja paha ihminen saavuttaa mainetta tekemällä pahojaan, tiedetään ettei tuolle kannata vittuilla, pahuutta pelätään ja kunnioitetaan ja pahantekijä saa olla siten rauhassa. Se on älykkyyden tuoma "etu". Ja sitten joukossa tyhmyys tiivistyy kun jokainen ääliö haluaa mainetta itselleen ja tehdään yhä pahempia tekoja. Kunnianhimoutta.

Mutta mistä johtuu sitten kunnioitus ja ihailu väkivaltaisia ihmisiä kohtaan? Sotilaille pystytetään patsaita, taisteluissa kunnostautuneita ylennetään ja palkitaan mitalilla, kaatuneet ovat sankareita.

Sotilaat ovat tietyn yhteisön puolustajia. Ihmislajin aikana oma lauma/yhteisö on ollut valtaosin varsin pieni, joten vain sen suojeleminen on ollut merkittävää. Nykyäänkin ihmiset kokevat laumakseen maksimissaan oman kansallisvaltiona. Harva suomalainen esimerkiksi kokee erityisen suurta hengenheimolaisuutta kreikkalaisten kanssa, vaikka molemmat EU:hun kuuluvatkin. Vastasit itseasiassa itse tuossa ylempänä kysymykseesi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat