Evoluutiopsykologia: populistitiede vai uusi Alku?

Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Hesarin tiedeblogista poimittua:

Evoluutiopsykologian nousu yhdeksi kiinnostavimmista tiedeaiheista johtuu monista seikoista:

1) sitä pystyy ymmärtämään maallikokin (pulleat purjeet ja mahtava peräsin ovat hyviä hedelmällisyysindikaattoreita)

2) se on viihdyttävää (pulleat purjeet ja mahtava peräsin ovat hyviä hedelmällisyysindikaattoreita)

3) muut tieteet eivät osaa samalla tavalla popularisoida tai nostaa kansantajuisesti valokeilaan merkittäviä tutkimuslöytöjään

4) ihminen on pääasiassa vain kiinnostunut ihmislajin evoluutiosta tai ihmisen arkeen (koirat, kissat) tai kulutukseen läheisesti vaikuttavista lajeista (kana (lintutauti), sika (SARS), nauta (hullunlehmäntauti), tuholaiset, maanviljelys).

http://blogit.hs.fi/tiede/?p=114#comments

Tämä herättää useita kysymyksiä. Ensimmäiseksi, alan populaarilehdissä saama huomio tuntuu aivan eritasoiselta kuin monien yhteiskuntatieteiden saama huomio, vaikka ne koskettavat arkipäivää huomattavasti dynaamisemmin. Hurjasti (näkymätöntä) tappelua aina aiheuttavat palstamillimetrit menevätkin kuin kuumille kiville kun tieteenala käsittelee oikeita aiheita, kuten parinvalintaa, seksuaalisuutta, terveyttä ja arkiseen ympäristöön palautettavia ilmiöitä. Mieluiten mahdollisimman autoritäärisesti- Tätä voisi kutsua reduktionistiseksi tiedekäsitykseksi, jossa "oikea tiede" nähdään alkuperäisenä, ilmiöiden syntyä ja lähdettä selittävinä johtopäätöksinä. Tiedelehdissä käytetyt sanamuodot modaalisuuksineen eivät tietenkään aina siirry populaarilehtien palstoille, joissa raflaavuus ja iso selkeä kuva on aina sisältöä paljon tärkeämpää. Mutta millaista todellisuuskäsitystä tällaisten tutkimusten yleistämiseen taipuvainen raportointi tuottaa? Eivätkö evoluutiomyytit kaikkine ennakkokäsityksineen palaa jatkuvasti kummittelemaan ajattelua?

Tuo teksti taas lähtee oletuksesta, että ihmisten tiedekäsitykset muovautuvat jotenkin jo ennen tutustumista populaariin [tiede]lehdistöön. Huomio kiinnittyy tietenkin koulumaailmaan ja siellä muodostuviin tiedekäsityksiin. Esimerkiksi suomalainen koulujärjestelmä, kuinka hieno se onkaan, rakentaa hyvin tehokkaasti kansallisromanttista kuvaa isänmaasta (historiantunnit loppumattomine eurosentrisine sotajargoneineen, kirjallisuudenopetus ym.), mutta ottaa rajoitetusti kantaa mm. eksistentiaalisiin kysymyksiin ja siihen miten ajatella. Nippelitieteily ja tietojen luettelointikyky nähdään tärkeämpänä kuin abstraktimpi "kyky ajatella". Käsi ylös kuka tuntee potevansa informaatioähkyä?

Naturessa ja New Scientistissa usein julkaistut artikkelit antavat osaltaan ymmärtää, että kyseessä on lähes räjähdysmäisesti kasvava tiede (kuten onkin), jonka oraakkeli Steve Pinker on julistanut lopulliseksi Tabula rasa-ajattelun ("tyhjä taulu") voittajaksi.

En voi tässä vaiheessa olla nauramatta tällaisille julistuksille. Ensinnäkin, tabula rasa-ajattelu on jo hyvän aikaa ollut äärimmäisen konstruktionististen postmodernisti-fundamentalistien kanta asiaan. Antropologia (oppi ihmisestä) on jo vuosikymmenten ajan osoittanut, että elinympäristö ja biologia toimivat keskenään monisäikeisessä yhteistyössä, ja että ihmisyhteisöjen keskuudessa ilmeneviä sosiaalisia variaatioita ei kyetä realistisesti selittämään vain luonnonvalinnalla tai geeneillä. "Geenitieteelle" on ehdottomasti oltava paikkansa, mutta kuka tutkii ja millä motiiveilla tämä valitsee tutkimusaiheensa? Yhteiskuntatieteille tämä ei ollut ongelma, mutta onko jo olemassa tapauksia, jolloin otsikkojen raflaavuus on luonut oman "totuusarvon", rohkeiden hypoteesien ja varovaisempien tulkintamallien sijaan?

En missään nimessä oleta, että vakavahenkiset tiedelehdet syyllistyisivät tällaiseen järjestelmällisesti, vaan tuon esiin Michel Foucaultin näkökulman tieteestä valtarakenteena: eri tieteet kilpailevat jatkuvasti keskenään apurahoista ja kunniasta, puhumattakaan mediapeitosta. 'Pop-tieteily' on yhä suosittua ja aloja senkuin pukkaa lisää, ilman että tavallisella kuluttajalla olisi mitään käsitystä alojen sisällöstä tai painopisteistä.
Yksi asia on varma: tiedettä ei sovi kritisoida arkijärjellä, mutta arkijärki ei voi olla totta, jos se on tieteen kanssa ristiriidassa. Tieteellä on valtava painoarvo ja valta sellaisissakin asioissa, joissa on tulkinnan varaa maan ääriin.

Evoluutiopsykologia kuitenkin populaarimmassa muodossaan on hyvää vauhtia palauttamassa ihmisten tiedekäsityksiä (jopa kymmeniä vuosia) taaksepäin palauttamalla ihmisten välisiä eroja ja eroista käytävää keskustelua puhtaasti biologiaan, vaikka usein kokeita ei ehditä toistaa tarpeeksi erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Tutkijoiden valta näkyy selvemmin, kun pohditaan erilaisia potentiaalisia aiheita, jotka eivät olekaan niin 'viattomia'.

Biologisessa reduktionismissa (palautetaan ilmiöitä biologiaan) on omat puolensa; toisaalta ihmisten välisiä eroja voidaan ymmärtää paremmin, toisaalta ne voivat vaikuttaa ihmisten kykyyn tuntea vastuuta ja motivaatioon toimia toisin. "Tällainen minä olen" -ajattelu voi lähteä käsistä niin että sosiaaliset suhteet ja sidokset, henkilöhistoria, maailmankatsomus ja moraali saavat uusia, essentialistisia piirteitä. Olennaisimpina vaaroina näen luonnollisesti seksismin ja rasismin, koska niillä on hyvin rikas ja monimuotoinen historia.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Sivut

Kommentit (79)

Vierailija
Neonomide

Biologisessa reduktionismissa (palautetaan ilmiöitä biologiaan) on omat puolensa; toisaalta ihmisten välisiä eroja voidaan ymmärtää paremmin, toisaalta ne voivat vaikuttaa ihmisten kykyyn tuntea vastuuta ja motivaatioon toimia toisin.



Toisaalta ei se yletön ihmisen vapauden ja muokkautuvuuden jatkuva hehkutus johda aina ihmisyksilöiden kannalta positiivisiin vaikutuksiin yhteiskunnassa. En näe että esim asiallinen tieto neurologiasta johtaisi välttämättä noihin asioihin joita ehdotat. Se voi johtaa ja johtaakin monien ihmisten aseman paranemiseen yhteiskunnassa, sen ymmärtämiseen että ero minun ja jonkun "poikkeavan" välillä ei olekaan samalla tavalla sielullinen tai tahdon asia vaan johtuu vaikka kohdun olosuhteista tai muusta ympäristötekijöistä, joille altistuessani voisin olla samassa asemassa.

Eli tämä joidenkin yhteiskuntatieteilijöiden pelko siitä ovatko tieteen tulokset "hyödyllisiä" yhteiskunnan ideologisen rakenteen kannalta (jota yhteiskuntatietelijät edustavat?) on mielenkiintoinen, mutta erotettava kuitenkin tästä biologisen tutkimuksen aseman arvioinnista. Aika naiivisti uskon vielä että myös ihmistieteiden on pyrittävä totuuteen.


"Tällainen minä olen" -ajattelu voi lähteä käsistä niin että sosiaaliset suhteet ja sidokset, henkilöhistoria, maailmankatsomus ja moraali saavat uusia, essentialistisia piirteitä. Olennaisimpina vaaroina näen luonnollisesti seksismin ja rasismin, koska niillä on hyvin rikas ja monimuotoinen historia.

En nyt tiedä, näppituntumalta ihmiset ovat aina ajatelleet suurinpiirtein noin. Ihmiset pakenevat vapauttaan ja syyksi kelpaa pirun viettelykset, huono sosiaalinen tausta tai vaikka huono viinapää. Tämä vapauden pakoilu pysyy varmasti suurinpiirtein samana ihmisyhteisöissä, eikä tieteen pidä siitä välittää vaan pyrkiä kuvaamaan maailmaa.

Populaaritason evoluutiopsykologia on omastakin mielestäni aika kammottavaa. Ihmisiltä joilta puuttuu perustiedot ihmisen hermoston, geenien ja periytyvyyden toiminnasta ei pitäisi alkaa spekuloimaan jonkun ominaisuuden adaptiivisuutta vai ei ja jos on niin missä ympäristössä. Vaikka tähän varsin mukavaan touhuun sortuisikin niin hyvä muistaa että vaikka omasta mielestä olisi keksinyt varsinkin näppärän selityksen jollekin käyttäytymisen piirteelle niin se on aivan eri asia kuin tuon ilmiön selittäminen missään kovin vakavassa merkityksessä. Ongelmana on lähinnä se että evoluutiopsykologia sellaisena kuin sitä populaaritieteessä näkee on lähinnä huuhaata, ei se että se syyllistyisi jonkinlaiseen väärään tiedekäsitykseen.

Sinänsä evoluutiopsykologia vastaa varmasti nykyisen ihmiskuvamme joitain piirteitä, sen lisäksi että se tarjoaa kivoja pähkinöitä. Äkkiseltään tulee mieleen seuraavaa:

- kaikki toiminta on loppujenlopuksi rationaalista jos ei muuten niin geenien kannalta. Aika ronski oletus joka helposti kuitenkin tehdään. Vastanee taloustieteen oletusta toimijoiden rationaalisuudesta. Tämä rationaliteetti on vielä ihmisten osalla läsnä, vaikka yksilö ei tätä itse ymmärtäisi. Usein evoluutiopsykologia vielä ohittaa, nihilisoi, yksilön itsensä käsitykset ja siirtyy suoraan selittämään käyttäytymistä.

- Yhteiskunta on luonto, tai paremmin sitä ei ole. Surutta ihmiset ovat aina samaistaneet yhteiskunnallisen järjestyksen luonnonjärjestyksen kanssa yhteneväiseksi. Oma tietylle kulttuuripiirille tyypillinen tapa olla onkin "luonnollinen" koska se voidaan perustella keksityllä adaptiivisuudella suhteessa tiettyyn kuviteltuun ympäristöön.

Evoluutiopsykologia varmasti voisi jossain vaiheessa olla ihan käypä aihe, mutta pikkaisen sen taustatieteisiin tutustuttuani voinen sanoa että melkoista tietomäärää sen harjoittajan olisi omaksuttava. Biologinen antropologia, neurologia, biologia, (sosiaali)psykologia jne. Tämän laajan tieteellisen sivistyksen sijaan tuntuisi että aika moni pakkaa reppuun vain reipasta mieltä. Tulokset ovat usein muiden ihmistieteiden tutkimustraditioihin tutustuneille tuskallista luettavaa.

Pikainen ja vähän huolimaton kirjoitus, ei kannata vetää hernettä nenään.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26997
Liittynyt13.5.2005
Neonomide
Biologisessa reduktionismissa (palautetaan ilmiöitä biologiaan) on omat puolensa; toisaalta ihmisten välisiä eroja voidaan ymmärtää paremmin, toisaalta ne voivat vaikuttaa ihmisten kykyyn tuntea vastuuta ja motivaatioon toimia toisin. "Tällainen minä olen" -ajattelu voi lähteä käsistä niin että sosiaaliset suhteet ja sidokset, henkilöhistoria, maailmankatsomus ja moraali saavat uusia, essentialistisia piirteitä. Olennaisimpina vaaroina näen luonnollisesti seksismin ja rasismin, koska niillä on hyvin rikas ja monimuotoinen historia.
Pohdintasi tabula-rasa ajattelusta fundamentalismina sopii mielestäni esilletuomaasi uhkakuvaan, joka myös evoluutiopsykologian selitysvoiman merkitykseen tulee arkijärjellisessä käytössä.

Kaiken ymmärrykseni mukaan evoluutiopsykologia ei ole se minkä perusteella voidaan tieteellisesti katsoen tekemisiään oikeuttaa vaan tieteellisesti objektiivisesti selittää, ilman ihmisen ideologioihin pohjautuvaa napakeskeisyyttä. Mielestäni juuri tästä asiasta oraakkeli [size=100:jx4h66io]Steven Pinker[/size:jx4h66io] pakinoi Edge.org:n sivuilla kysymyksen "What is your dangerous idea?" yhteydessä hyvin.

Riittoisampi keskustelukumppani.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26997
Liittynyt13.5.2005
kaima
-:)lauri
....oikeuttaa vaan tieteellisesti objektiivisesti selittää, ilman ihmisen ideologioihin pohjautuvaa napakeskeisyyttä....



Meinaatko että evoluutiopsykologia on jollakin tavalla vähemmän "napakeskeinen" (?) kuin jotkut muut tieteelliset tavat selittää inhimillistä toimintaa? Evoluutiopsykologia on nimenomaan altis tälläisille ideologisille vääristymille koska se perustuu niin laajassa määrin hypoteeseille joita ei edes periaatteessa voida testata. Puhumattakaan että se naapuritiede, joka usein on ihan "oikea tiede" on jäänyt puutteellisesti ymmärtämättä.
En meinaa, että evoluutiopsykologia olisi vähemmän altis napakeskeisyydelle vaan päin vastoin. Kuten Neonomide eriomaisesti uhkakuvasta mainitsi niin se napakeskeisyys voi hyvin palauttaa ihmiset joitakin kymmeniä vuosia taaksepäin jos ja kun nämä ihmiset alkavat oikeuttaa tekojaan sillä.

Ongelma on siinä, että "tabularasa-ajattelu" vaatii aivojen rakenteen määräävien geenien homogeenisuutta suhteessa aikaan mikä ei voi pitää evoluutiossa paikkaansa, sikäli kun genetiikka sen toistuvasti osoittaa vääräksi. Mielestäni sinulla kärjistyy nyt kaksi ääripäätä, joita yritin mielestäni jo viestissäni etukäteen muistuttaa alueina, joihin ei tässä keskustelussa kannattaisi vajota. Pahoitteluni. Epäonnistuin.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Hevlatin mielenkiintoinen sivusto muuten tuo Edge.org, täytyykin ryhtyä vakiovierailijaksi...

Sivustolla tiedeprofeetat nimittäin käyvät jatkuvaa synodiaan muiden alojen ylipappien ja -papittarien kanssa. Kyse on vähän kuin norsunluutornin grillijuhlista.

-:)lauri
Ongelma on siinä, että "tabularasa-ajattelu" vaatii aivojen rakenteen määräävien geenien homogeenisuutta suhteessa aikaan mikä ei voi pitää evoluutiossa paikkaansa, sikäli kun genetiikka sen toistuvasti osoittaa vääräksi.

Minusta evoluutiopsykologian ympärillä jo nyt pyörii paljon naiivia tulevaisuususkoa ja tahtoa pyrkiä uudeksi kukkulan kuninkaaksi. Ongelma piilee siis minusta siinä, että seksikkyys voi mennä substanssin edelle; laajempi kuva ihmisyhteisöjen käyttäytymisestä erilaisine sosiaalisine ilmiöineen kun vakuuttavine todisteineen palaa sosialisaatioon ja kulttuurieroihin. Monet evpsy:n tarjoamista malliselityksistä eivät kerro mitään uutta, mitä ei voitaisi selittää muutenkin. Evoluutiopsykologiahan ratsastaa psykologia-kattoalan maineen ja mammonan lisäksi suhteellaan sosiobiologiaan; koska jälkimmäinen pomppaa suoraan sosiaaliseen kenttään, täytyy edellisen olla parempaa tiedettä(vai mitä?).

Ei tarvita suurtakaan lamppupäätä, että huomaa evpsy:n lähteneen apurahasotaan isot piipussa. Pinkerinkin teesit ovat panoksina pöydässä, joilla kaikilla ei edes pelata vielä vähään aikaan. Sarasvuokin olisi ylpeä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26997
Liittynyt13.5.2005
Neonomide
Hevlatin mielenkiintoinen sivusto muuten tuo Edge.org, täytyykin ryhtyä vakiovierailijaksi...

Sivustolla tiedeprofeetat nimittäin käyvät jatkuvaa synodiaan muiden alojen ylipappien ja -papittarien kanssa. Kyse on vähän kuin norsunluutornin grillijuhlista.

-:)lauri
Ongelma on siinä, että "tabularasa-ajattelu" vaatii aivojen rakenteen määräävien geenien homogeenisuutta suhteessa aikaan mikä ei voi pitää evoluutiossa paikkaansa, sikäli kun genetiikka sen toistuvasti osoittaa vääräksi.

Minusta evoluutiopsykologian ympärillä jo nyt pyörii paljon naiivia tulevaisuususkoa ja tahtoa pyrkiä uudeksi kukkulan kuninkaaksi. Ongelma piilee siis minusta siinä, että seksikkyys voi mennä substanssin edelle; laajempi kuva ihmisyhteisöjen käyttäytymisestä erilaisine sosiaalisine ilmiöineen kun vakuuttavine todisteineen palaa sosialisaatioon ja kulttuurieroihin. Monet evpsy:n tarjoamista malliselityksistä eivät kerro mitään uutta, mitä ei voitaisi selittää muutenkin. Evoluutiopsykologiahan ratsastaa psykologia-kattoalan maineen ja mammonan lisäksi suhteellaan sosiobiologiaan; koska jälkimmäinen pomppaa suoraan sosiaaliseen kenttään, täytyy edellisen olla parempaa tiedettä(vai mitä?).

Ei tarvita suurtakaan lamppupäätä, että huomaa evpsy:n lähteneen apurahasotaan isot piipussa. Pinkerinkin teesit ovat panoksina pöydässä, joilla kaikilla ei edes pelata vielä vähään aikaan. Sarasvuokin olisi ylpeä.

Mielestäni olet kaiman kanssa yhtälailla lähtemässä vetelemään absoluuttisia totuuksia asiayhteyksien välille, jotka eivät ole keskenään edes sama asia. HUOMIO! Evoluutiopsykologia on järkyttävän nuori tieteen ala, jossa tänä päivänä kerätään lähinnä evidentiaalista materiaalia (sikäli tämä itsestäänselvyys on aina helppo kuvitella populistisesti jotakin tarkoittavana), jota lemaa lähinnä vain itsestäänselvyyksien toteaminen*.

Luulisin, että nimenomaan apurahapolitiikassa, jossa hypetyksen suhteen olemme varmasti samaa mieltä, tämä tilanne yleisesti ottaen kärjistyy, sikäli kun maallikot eivät osaa erottaa tieteellistä selitysta toimintansa oikeuttamisesta. Toisaalta asiasisältö mielestäni kärsii vaikka siinä ei ole osoitettu olevan ongelmia yhtään sitä enempää kuin mikä on esimerkiksi maallikolta pyydetty tapa yrittää falsifioida painovoimateoria. He eivät siihen pysty, joten painovoimateoria on mentaliteetiltaan samojen maallikoiden mielestä falsifioimaton eli pseudotieteellinen teoria.

No, falsifioimattomuus on toki vahva argumentti evoluutiopsykologian pseudotieteellisyyden puolesta, vaikka sekin kaatuu järjettömänä vain asianomaisen itsensä ymmärtämättömyydestä evoluutioteoriaa ja psyyken kehittymistä kohtaan. Fundamentalismi, jota hehkutit on aivan yhtälailla mahdollinen politiikan muoto myös luonnontieteisiin kuin mihin tahansa muuhunkin asiayhteyteen. Mutta se ei ole evoluutiopsykologian sanoma, missään mielessä.

* itsestäänselvyydet luonnontieteissä eivät ole sitä, että asiaan ei tuoda jotain uutta vaan sitä, että itsestäänselvyydet ovat evoluutiosta kiinni eivätkä antroposentrismistä kiinni. Se on mielestäni ja fundamentalisella tasolla täysin uusi asia tieteelliseen tutkimukseen ihmisen psyykeen kehittymisestä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Juu, ei tapella (vaikka käytitkin jo ainakin kahta/kolmea neutralisaatiotaktiikkaa hyvin lahjakkaasti).

Törmään vain oman alani metodologiaan uppoutumisen puolesta jatkuvaan jo 60-luvulla pieruna Saharaan haihtuneeseen sukupuolirooliteesiajatteluun jonka kaikki tiet tuntuvat yhä useammin johtavan evoluutiopsykologian lanseeraamaan mentaalisten "taipumuserojen" korostamiseen ja merkityksellistämiseen, yleistämisestä puhumattakaan. Kun alkaa huomata, että intelligenssi ympärillä on vaipumassa evolutiivisten nippelitietojen luettelointikilpailuksi sosiokulttuuristen tekijöiden tarkastelun sijaan.

Pelkään siis, että ihmiset laiskistuvat ja alkavat jälleen muuttua apinoiksi. Tarvitsemme lisää ranskalaisia "zözözö" -postmodernisteja pelastamaan terveen eskapistinen enkulturaatiohypoteesi!

PS: Oikeasti, joka kerta kun näen kivan evopzy-hypoteesin lehtiotsikoissa ilman kysymysmerkkiä tai tervettä epävarmuuden sanavalintaa, ainakin yksi mutteri aivoistani hyppää taivaaseen Derridaa moikkaamaan.

PS_2: Eli huomautan tieteenfilosofien Sandra Hardingin ja Donna Harawayn sanoin sosiobiologiassa esiintyneistä patriarkaalis-konservatiivisista agendoista. Toivottavasti evoluutiopsykologiaa ei mm. kohdisteta yhtä kritiikittömästi vain tiettyihin kysymyksiin ihmiskognitiosta. Toinen olennainen seikka on myös tuloksettomien tutkimusten vaikeneminen, mikä on leimannut pahasti tutkimuskenttää mm. sukupuolieroista.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Näin tämän Neonomiden kirjoituksen lähinnä mediakriittisenä, miten populaari evoluutiopsykologia valtaa tilaa kaikkialta. Uskottavuuden antaa luonnontieteiden viitta joka näennäisesti takaa erehtymättömyyden ja tutkimustuloksien eksaktiuden. Välillä näiden Evpzy populaaripellejen toimintatavat muistuttavat kaupunginteatterin järjestämää kuvitteellistä "nyhjää tyhjästä" näytöstä. Loogisen tuntuisia selitysmalleja keksitään, vaikkei niille välttämättä ole löydetty neuropsykologisia syitä, tai toimintamekanismia ei pystytä jäljittämään tiettyihin geeneihin. etc. Asian kiteyttää hyvin tuossa hesarin blogissa mainittu Chicagon yliopiston evoluutiobiologi Jerry Coyne:

Evolutionary psychologists seem unwilling to draw lines between what can be taken as demonstrated and what remains speculative, making the discipline more of a faith than a science.

----------------------------------

Yksi ongelma on siinä että yksilöllisten evoluutisten adaptaatioiden kenttä on laaja, on vaikeaa selvittää kaikkia psykologisia mekanismeja pelkästään tiettyjen adaptaatioiden tai moduleiden avulla. Kun ihmismieltä tutkitaan pelkästään kognitiivisten adaptaatioiden kimppuna, niin usein sivuutetaan ympäristön merkitys. Psykologiset adaptaatiothan ovat evoluutiopsykologian mukaan kehittyneet ihmislajin alkuperäisympäristössä pleistoseeni kaudella. Kun tutkitaan nykyihmisen käyttäytymismalleja ja psykologisia mekanismeja ja pohditaan mihin adaptiivisiin ongelmiin ne ovat ratkaisuja, niin pitäisi ottaa huomioon ympäristön, kuten kulttuurin vaikutus. Toinen ongelma on siinä että että sekoitetaan ryhmän ja yksilön pyrkimykset "fitnessin"* maksimoinnin suhteen.

*[size=75:3b6u3w52]Biologisessa evoluutiossa luonnonvalinta perustuu yksilöiden välisiin kelpoisuuden (engl.fitness) eroihin. Kelpoisuus tarkoittaa yksilön suhteellista kykyä tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä[/size:3b6u3w52]

J. Raymond Zimmer toteaa seuraavasti:

Evolutionary psychology does not claim that individuals must seek certain features in a mate or that seeking certain features maximizes a particular individual's fitness. This is the erroneous implication of sociobiology. Donald Symons claims that a science of human behavior cannot be directly based on analysis of the reproductive consequences of human action. Fitness maximization is a general result of striving for specific goals, such as finding food or a suitable mate. Symons warns that it is a logical error to say that specific goals are consequent upon a general goal. Unfortunately, books popularizing the Darwinian approach to understanding human action may confound the evolutionary psychology and sociobiological perspectives. For example, Robert Wright's The Moral Animal, properly relates how an individual's behavior may be seen as exemplifying specific psychological mechanisms proposed by evolutionary psychology (with the general consequence of reproductive success). Other popularizers erroneously link individual or group behavior directly to fitness maximization

http://www.asa3.org/asa/topics/Evolutio ... immer.html

Vierailija
Neonomide
PS_2: Eli huomautan tieteenfilosofien Sandra Hardingin ja Donna Harawayn sanoin sosiobiologiassa esiintyneistä patriarkaalis-konservatiivisista agendoista. Toivottavasti evoluutiopsykologiaa ei mm. kohdisteta yhtä kritiikittömästi vain tiettyihin kysymyksiin ihmiskognitiosta. Toinen olennainen seikka on myös tuloksettomien tutkimusten vaikeneminen, mikä on leimannut pahasti tutkimuskenttää mm. sukupuolieroista.

Mitä Harding ja Haraway ovat näistä väitetyistä agendoista kirjoittaneet? Voisitko lyhyesti selostaa heidän näkökantansa?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Toki. Susan Sperlingin viittaa Baboons with Briefcases-teoksessa Harawayn ja Hardingin keskusteluun, miten naispuoliset primatologit (onko tälle oppialalle [primatology] tunnettu suomenkielinen vastine?) keskittyivät metsästäjä-keräilijä -mallin kritiikkiin naisten keskeisestä ja 'väistämättömästä' roolista juuri 'keräilijöinä'. Miespuoliset primatologit eivät Hardingin/Harawayn mukaan keskittyneet tarpeeksi 'keräilijänaisten' rooliin tutkimuksissaan, mikä heidän mielestään osaltaan johti myöhemmissä tulkinnoissa, mm. sosiobiologiassa, työnjaon polarisoitumiseen ja miesten roolin (kuten aggressiivisuuden) ylikorostamiseen yhteisöissä.

Sperling käyttää käsitettä 'baboonization' ('simpanssoiminen' tms.), 70-luvun alusta puoliväliin vahvasti vaikuttaneesta protohominidien sukupuolityönjaon vertaamisesta simpanssien käyttäytymiseen. Sperling viittaa erityisesti Thelma Rowellin käyttäytymisbiologiseen kritiikkiin teoksessa The concept of dominance.

EDIT: Nyt täytyy siis pyytää anteeksi lapsusta. Viittasin Harawayn/Hardingin viitanneen suoraan sosiobiologian omaksumiin käsityksiin, vaikka kyse olikin primatologiasta, jonka tutkimustuloksiin Sperlingin teoksessa viitataan (josta otaksuttavasti omaksuttiin paljon malleja sosiobiologiaan 70-luvun puolivälistä lähtien). Sperling itse kritisoi teoksessaan kovin sanoin sosiobiologian eri popularisointeja em. ajankohdasta nykypäivään.

Echi
Loogisen tuntuisia selitysmalleja keksitään, vaikkei niille välttämättä ole löydetty neuropsykologisia syitä, tai toimintamekanismia ei pystytä jäljittämään tiettyihin geeneihin. etc. Asian kiteyttää hyvin tuossa hesarin blogissa mainittu Chicagon yliopiston evoluutiobiologi Jerry Coyne:

Evolutionary psychologists seem unwilling to draw lines between what can be taken as demonstrated and what remains speculative, making the discipline more of a faith than a science.


Tilasin huvikseni Pinkerin teoksen The Blank Slate amazonista, kun niin halvalla lähti. Alan 'superstaran' lähtökohdat kiinnostavat, koska siten todennäköisesti evoluutiopsykologian lähtökohtien ymmärtäminen helpottuu. Tällä nykyä sekoitan sosiobiologiaan jatkuvasti evpsy:aan, kun popularisoinnit muistuttavat ainakin pinnallisesti niin paljon toisiaan.

Pinkerin dialogia toisen sukupuolitutkijan löytyy myös täältä aiheesta kiinnostuneille: http://www.edge.org/3rd_culture/debate0 ... index.html

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Jatkan vielä hieman kritiikkiä

Evoluutiopsykologia pyrkii olemaan jonkinlainen ihmistieteiden ja psykologian kattoteoria joka organisoisi hajallaan olevat tutkimuslinjat. Kriitikoiden mielestä ev.psyk. on pikemminkin täydennys perinteisiin kysymyksenasetteluihin kuin näitä organisoiva piirre. Tämä kattoteoria ei siis vielä ole täysin vahvistanut jalan sijaansa vaan menossa on edelleen tieteellinen väittely asiasta. Yksityiskohtaisempaa kritiikkiä löytyy esimerkiksi kognitiivisen modulin käsitteestä ja adaptaatio-oletuksista joita ev.psyk. käyttää ahkerasti. Luonto ei ole täydellinen, kaiken ihmisen toiminnan takana ei välttämättä ole adaptaatio jonka avulla ihminen olisi sopeutunut tilanteisiin, jotkut adaptaatiot voivat olla puhtaasti evoluution sivuotuotteita.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26997
Liittynyt13.5.2005

Echille hieman omia miellipiteitäni:
Ymmärrykseni mukaan evoluutiopsykologia ei pyri organisoimaan hajoitettuja tutkimuksia, (voin toki olla väärässä). Jotkut evoluutiopsykologit ovat toki varmasti olleet kiinnostuneita pohtimaan myös lunnontieteellisen lähestymistavan ja hajotettujen tutkimusten välille erillaisia analogioita ja aasinsiltoja. Tosin hajallaanolemisen viittaus virheelliseen todellisuuskäsitykseen on luonnollinen ilmiö ihmisen psyykeessä eikä luonnossa itsessään, joten hajallaan olevat tutkimuslinjat tulevat varmasti hajoamaan myös jatkossakin vaikka niitä väliaikaisesti organisoitaisiinkin.

Evoluutiopsykologiassa on alunperin ollut kyse ovalluksesta, jonka mukaan ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen ei ole olemassa ilman ihmistä eli kulloisenkin tilanteen mukaan tiedostamiseen ja toimimiseen kykeneviä aivoja ihmiseläimelle ominaisella tavalla.

Ymmärrykseni mukaan "sivutuotteen" olemassaolon mahdollisuus ei sinällään ole vielä olemassaolon todiste "sivutuotteesta" vaikkei se sitä myös kielläkään... Eikä "sivutuotteisuus" muutoinkaan pelkkänä käsitteenä sulje adatoitumismekanismia sen kummemmin pois taikka päälle.

Mikähän tarkalleen ottaen oli se ominaisuus, jonka mahdollisuus/mahdottomuus adaptoitua oli sinulla mielessä?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
-:)lauri
Echille hieman omia miellipiteitäni:
Ymmärrykseni mukaan evoluutiopsykologia ei pyri organisoimaan hajoitettuja tutkimuksia, (voin toki olla väärässä). Jotkut evoluutiopsykologit ovat toki varmasti olleet kiinnostuneita pohtimaan myös lunnontieteellisen lähestymistavan ja hajotettujen tutkimusten välille erillaisia analogioita ja aasinsiltoja. Tosin hajallaanolemisen viittaus virheelliseen todellisuuskäsitykseen on luonnollinen ilmiö ihmisen psyykeessä eikä luonnossa itsessään, joten hajallaan olevat tutkimuslinjat tulevat varmasti hajoamaan myös jatkossakin vaikka niitä väliaikaisesti organisoitaisiinkin.



Jossain vaiheessa ev.psykaa rynnittiin läpi kovalla intensiteetillä. Siitä sai sellaisen kuvan että se pyrkii muiden psykologian osa-alueiden herraksi. Tilanne muistuttaa osin 70-lukua kun sosiologia pyrki yhteiskuntatieteissä kattoteoriaksi. Kyseessä voivat olla poliittiset tarkoitusperät, apurahoja ja uusia paikkoja tiedekunnissa yritetään saada kiihkeästi rummuttamalla ev.psykan kaikkivoipaisuutta. Kritisoin sitä että noin nuori tieteenala rupeaa omimaan itselleen asemaa jonka saavuttaminen vaatisi alan laaja-alaisempaa kehittymistä, kritiikkiin vastaamista ja tiedeyhteisöjen laajempaa konsensusta. Tietysti alan kehitys on ollut nopeaa, joillekin tämä huuma on vain tuntuvat nousevan päähän. Ongelmana on se että tämän seurauksena saatetaan tehdä hätäisiä johtopäätöksiä asioista.

-:)lauri

Evoluutiopsykologiassa on alunperin ollut kyse ovalluksesta, jonka mukaan ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen ei ole olemassa ilman ihmistä eli kulloisenkin tilanteen mukaan tiedostamiseen ja toimimiseen kykeneviä aivoja ihmiseläimelle ominaisella tavalla.



Jo sosiaalipsykologiassa tutkittiin ihmisen sosiaalista habitusta ja ihmistä sosiaalisena konstruktiona. (Herbert Mead) Evoluutiopsykologia toi biologiset lähtökohdat mukaan keskusteluun, pyrkien selittämään miten aivojen phylogenetic historia ja adaptaatiot vaikuttavat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Proksimaalisista selityksistä siirryttiin ultimaattisiin, ihmisen käytökseen vaikuttavat biologiset lähtökohdat, aivojen rakenteet. Näiden aivorakenteiden toiminnoista on mahdollista nykyisin ottaa selvää kehittyneiden neurotieteiden ja geenitutkimuksen avulla.

-:)lauri

Ymmärrykseni mukaan "sivutuotteen" olemassaolon mahdollisuus ei sinällään ole vielä olemassaolon todiste "sivutuotteesta" vaikkei se sitä myös kielläkään... Eikä "sivutuotteisuus" muutoinkaan pelkkänä käsitteenä sulje adatoitumismekanismia sen kummemmin pois taikka päälle.

Mikähän tarkalleen ottaen oli se ominaisuus, jonka mahdollisuus/mahdottomuus adaptoitua oli sinulla mielessä?

Kaikki evoluution tulokset eivät ole adaptaatioita, niitä tutkittaessa pitää erotella mitkä ovat mahdollisia sivutuotteita tai pelkkää "kohinaa" Voisin selittää sinulle asian mutta annan Tammisalon tehdä sen puolestani.

Osmo Tammisalo: Rakkauden evoluutio

Sopeutumien ohella evolutiiviset prosessit tuottavat myös sivutuotteita ja kohinaa. Evoluution kolme tuotetta ovat siis seuraavat:

1. Sopeutumat ovat perittyjä ominaisuuksia, jotka syntyivät luonnonvalinnan kautta, koska ne auttoivat eloon jäämiseen ja lisääntymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa niiden evolutiivisen kehityksen aikana. Esimerkki: napanuora.
2. Sivutuotteet ovat ominaisuuksia, jotka eivät ratkaise sopeutumisongelmia, eikä niillä ole funktionaalista rakennetta: ne kulkevat sellaisten ominaisuuksien mukana, joilla on funktionaalinen rakenne, koska ne sattuvat liittymään noihin sopeutumiin. Esimerkki: napa.
3. Kohina koostuu satunnaisvaikutuksista, joita aiheuttavat esimerkiksi satunnaiset mutaatiot, äkilliset ja ennustamattomat ympäristömuutokset tai kehityksen aikana tapahtuvat satunnaisvaikutukset. Esimerkki: henkilön tietyn muotoinen napa.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26997
Liittynyt13.5.2005
Echi
Jossain vaiheessa ev.psykaa rynnittiin läpi kovalla intensiteetillä. Siitä sai sellaisen kuvan että se pyrkii muiden psykologian osa-alueiden herraksi. Tilanne muistuttaa osin 70-lukua kun sosiologia pyrki yhteiskuntatieteissä kattoteoriaksi. Kyseessä voivat olla poliittiset tarkoitusperät, apurahoja ja uusia paikkoja tiedekunnissa yritetään saada kiihkeästi rummuttamalla ev.psykan kaikkivoipaisuutta. Kritisoin sitä että noin nuori tieteenala rupeaa omimaan itselleen asemaa jonka saavuttaminen vaatisi alan laaja-alaisempaa kehittymistä, kritiikkiin vastaamista ja tiedeyhteisöjen laajempaa konsensusta. Tietysti alan kehitys on ollut nopeaa, joillekin tämä huuma on vain tuntuvat nousevan päähän. Ongelmana on se että tämän seurauksena saatetaan tehdä hätäisiä johtopäätöksiä asioista.
Asema tieteessä perustuu itse teoriaan. Asema politiikassa ei puolestaan tarvitse tieteellistä teoriaa taustalleen. Maallikon hypoteesit riittävät, puhumattakaan siitä että semantiikka vaikuttaa olevan maalitolppien siirtelyn lisäksi se ainoa keino kehitellä erilaisia salaliittoteoriota luonnontieteitä vastaan...

Echi
-:)lauri

Evoluutiopsykologiassa on alunperin ollut kyse ovalluksesta, jonka mukaan ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen ei ole olemassa ilman ihmistä eli kulloisenkin tilanteen mukaan tiedostamiseen ja toimimiseen kykeneviä aivoja ihmiseläimelle ominaisella tavalla.



Jo sosiaalipsykologiassa tutkittiin ihmisen sosiaalista habitusta ja ihmistä sosiaalisena konstruktiona. (Herbert Mead) Evoluutiopsykologia toi biologiset lähtökohdat mukaan keskusteluun, pyrkien selittämään miten aivojen phylogenetic historia ja adaptaatiot vaikuttavat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Proksimaalisista selityksistä siirryttiin ultimaattisiin, ihmisen käytökseen vaikuttavat biologiset lähtökohdat, aivojen rakenteet. Näiden aivorakenteiden toiminnoista on mahdollista nykyisin ottaa selvää kehittyneiden neurotieteiden ja geenitutkimuksen avulla.
Vastauksesi ei nyt kyllä liittynyt kommentiini millään muotoa.

Echi
-:)lauri

Ymmärrykseni mukaan "sivutuotteen" olemassaolon mahdollisuus ei sinällään ole vielä olemassaolon todiste "sivutuotteesta" vaikkei se sitä myös kielläkään... Eikä "sivutuotteisuus" muutoinkaan pelkkänä käsitteenä sulje adatoitumismekanismia sen kummemmin pois taikka päälle.

Mikähän tarkalleen ottaen oli se ominaisuus, jonka mahdollisuus/mahdottomuus adaptoitua oli sinulla mielessä?




Kaikki evoluution tulokset eivät ole adaptaatioita, niitä tutkittaessa pitää erotella mitkä ovat mahdollisia sivutuotteita tai pelkkää "kohinaa" Voisin selittää sinulle asian mutta annan Tammisalon tehdä sen puolestani.

Osmo Tammisalo: Rakkauden evoluutio

Sopeutumien ohella evolutiiviset prosessit tuottavat myös sivutuotteita ja kohinaa. Evoluution kolme tuotetta ovat siis seuraavat:

1. Sopeutumat ovat perittyjä ominaisuuksia, jotka syntyivät luonnonvalinnan kautta, koska ne auttoivat eloon jäämiseen ja lisääntymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa niiden evolutiivisen kehityksen aikana. Esimerkki: napanuora.
2. Sivutuotteet ovat ominaisuuksia, jotka eivät ratkaise sopeutumisongelmia, eikä niillä ole funktionaalista rakennetta: ne kulkevat sellaisten ominaisuuksien mukana, joilla on funktionaalinen rakenne, koska ne sattuvat liittymään noihin sopeutumiin. Esimerkki: napa.
3. Kohina koostuu satunnaisvaikutuksista, joita aiheuttavat esimerkiksi satunnaiset mutaatiot, äkilliset ja ennustamattomat ympäristömuutokset tai kehityksen aikana tapahtuvat satunnaisvaikutukset. Esimerkki: henkilön tietyn muotoinen napa.

Lähinnä mielipidekysymys sikäli kun sekä funktionaalinen rakenne että sivutuote vaikuttavat molemmat. Esiinottamasi merkitysero on samaa luokkaa kuin teoria siitä että bakteerin siimamoottori ei voi olla evoluution tuote jos kaikki sen osat eivät toimi siimahännän moottorina myös itsenäisesti.

Edit: teit kyllä sikäli erinomaisen huomion, että käsitteistön oikeaoppisuudessa tulisi pysytellä sekaannusten välttämiseksi varsinkin julkisessa keskustelussa. Siinä katson toimineeni kyllä vähintäänkin huolimattomasti.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
Neonomide

Antropologia (oppi ihmisestä) on jo vuosikymmenten ajan osoittanut, että elinympäristö ja biologia toimivat keskenään monisäikeisessä yhteistyössä, ja että ihmisyhteisöjen keskuudessa ilmeneviä sosiaalisia variaatioita ei kyetä realistisesti selittämään vain luonnonvalinnalla tai geeneillä.

Onko joku vakavasti otettava tieteenharjoittaja esittänyt, että ihmisyhteisöjen keskuudessa ilmeneviä sosiaalisia variaatioita ei kyetä realistisesti selittämään kuin luonnonvalinnalla tai geeneillä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat