Mitä on parapsykologia?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Parapsykologia on eräiden ihmisen kokemuspiirissä esiintyvien erikoisten tapahtumien tieteellistä ja opillista tutkimusta.
Yksi kaukaa periytyvä, "terveen järjen" mukainen olettamus on, että subjektiivisen ja objektiivisen maailmat ovat täysin erillisiä, vailla mitään päällekkäisyyttä.

Subjektiivinen on "täällä minun päässäni" ja objektiivinen "jossakin tuolla maailmassa". Parapsykologia tutkii ilmiöitä, jotka näyttäisivät osoittavan, että jyrkkä subjektiivinen-objektiivinen -asetelma saattaakin olla osa laajempaa kirjoa, missä jotkin ilmiöt silloin tällöin osuvat puhtaasti subjektiivisen ja puhtaasti objektiivisen väliin.

Nimitämme sellaisia ilmiöitä tavallisuudesta poikkeaviksi; "anomaalisiksi", koska niitä on vaikea selittää nykyisin vallalla olevien tieteellisten mallien mukaisesti.

Nämä anomaliat jakautuvat kolmeen pääluokkaan: ESP, PK sekä kehollisen kuoleman jälkeiseen elämään viittaavat ilmiöt, joihin kuuluvat kuolemanrajakokemukset, ilmestykset ja jälleensyntyminen.

Useimmat parapsykologit otaksuvat nykyisin, että lisätutkimukset tulevat tarjoamaan näille ilmiöille tieteellisen käsitteistön mukaisen selityksen, vaikka toisaalta ei ole selvää, voidaanko niitä ymmärtää täydellisesti ilman merkittäviä (joidenkin mielestä kumouksellisia) laajennuksia nykyiseen tieteelliseen ajatteluun.

Toiset tutkijat ovat sillä kannalla, että olemassa olevat havaitsemisen ja muistamisen tieteelliset mallit riittävät selittämään osan parapsykologisista ilmiöistä tai ne kaikki.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Tiedotusvälineiden usein välittämistä käsityksistä huolimatta parapsykologia ei ole "kaikenlaisen paranormaalin" tai eriskummallisen tutkimista. Parapsykologia ei kajoa myöskään astrologiaan, ufoihin, lumimiehen etsintään, pakanuuteen, vampyyreihin, alkemiaan eikä noituuteen.

Monet tieteenharjoittajat suhtautuvat parapsykologiaan hyvin epäluuloisesti siksi, että sanaan on yhdistetty valtava valikoima mystisiä ilmiöitä, ääriaiheita ja näennäistiedettä. Parapsykologiaan kytketään myös usein - tässäkin tapauksessa epäasianmukaisesti - laaja asteikko "psyykkisiä" viihdyttäjiä, taikureita ja nk. "paranormaaleja tutkijoita".

Lisäksi jotkut "psyykkisten kykyjen harjoittajiksi" julistautuneet kutsuvat itseään parapsykologeiksi. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole sitä, mitä parapsykologit tekevät, ja sen selvittämiseksi tarjoan apuani.

Vierailija

Monien mielestä oudoin ja kiinnostavin piirre parapsykologisissa ilmiöissä on, että tilan tai ajan tunnetut rajat eivät näytä niitä sitovan. Ne ovat toisaalta sumentamassa mielen ja aineen välille vedettyä jyrkkää rajaa.

Suosittu käytäntö luokittelee parapsykologiset perusilmiöt seuraavasti:

Telepatia: Suora yhteys mielestä mieleen.

Ennaltatietäminen: Kutsutaan myös ennaltanäkemiseksi. Tiedon saaminen tulevista tapahtumista ilman, että sitä olisi voitu johtaa tavanomaisin keinoin. Monet ihmiset kertovat unista, jotka tuntuvat enteellisiltä.

Selvänäköisyys: Kutsutaan joskus kaukonäkemiseksi. Tiedon saaminen tapahtumista etäisissä paikoissa, normaalien aistien ulottumattomista.

ESP: Aisteista riippumaton havaitseminen. Yleiskäsite tiedon saamiselle tapahtumista ilman normaalien aistien myötävaikutusta. Tämä käsite kattaa telepatian, selvänäköisyyden ja ennaltatietämisen.

Psykokinesia: Käytetään myös lyhennettä PK. Suora mielen vaikutus aineellisiin - elollisiin tai elottomiin - esineisiin.

Bio-PK: Suora mielen vaikutus elollisiin järjestelmiin.

NDE: Kuolemanrajakokemus, kokemus josta kuoleman porteilla käyneet ihmiset kertovat. Käsitteellä viitataan usein ydinkokemukseen, joka sisältää rauhan tuntemuksia, kehostapoistumisen (OBE), valojen näkemistä ja muita ilmiöitä.

OBE: Kehostapoistumiskokemus, kokemus kehosta erillään olemisen tuntemuksesta, johon usein liittyy kehon yläpuolella tehtyjä näköhavaintoja.

Jälleensyntyminen: Tyypillisesti lasten esittämät kertomukset, jotka sisältävät ilmeisiä muistumia aikaisemmista elämistä.

Kummittelu: Tietyissä paikoissa esiintyvät toistuvat ilmiöt, joihin kuuluu ilmestyksiä, ääniä, esineiden liikkumista ja muita tapahtumia.

Räyhähenget, poltergeist: Leveällä asteikolla esiintyvät PK-ilmiöt, joita usein arvellaan henkien aikaansaamiksi, mutta joita nyttemmin pidetään elävien ihmisten, erityisesti nuorten, aiheuttamina.

Psi: Parapsykologisista ilmiöistä käytetty neutraali käsite, jonka synonyyminä käytetään ilmausta psyykkiset ilmiöt.

Vierailija

Parapsykologia on mielenkiintoinen tutkimusalue ja olin itsekin siitä nuorena opiskelijana kovasti kiinnostunut. Mutta siihen aikaan parapsykologiaa tutkittiin yliopistotasolla lähinnä vain USA:ssa Rhinen johdolla ja jonkin verran Euroopassa Edinboroughin yliopistossa joten tämän alan opinnoista ei tullut mitään.

Suomessa taitaa alan yliopistotasoinen tutkimus edelleenkin olla aika vaatimatonta, mutta jokin aika sitten Ruotsin Lundin yliopistoon perustettiin parapsykologian professuuri. Mielenkiitoista seurata saadanko sieltä joitakin uusia tutkimustuloksia.

Vierailija

Yleisesti ottaen fyysikot ovat taipuvaisia osoittamaan kiinnostusta parapsykologiaa kohtaan, koska se sisältyy vihjauksen, jonka mukaan olemme ymmärtäneet karkeasti väärin niin tilan ja ajan kuin energian ja informaation siirtymisenkin.

Biologit ovat kiinnostuneita, koska psi vihjaa siihen, että on olemassa uusia selittämättömiä keinoja maailman aistimiseksi.

Psykologit ovat kiinnostuneita psi:n seuraamuksista havainnoimisen ja muistin näkökulmasta.

Filosofit ovat kiinnostuneita, koska psi-ilmiöt nimenomaisesti kajoavat moniin ikivanhoihin filosofisiin kysymyksiin, kuten siihen, mikä on mielen asema aineellisessa maailmassa ja siihen, mikä on objektiivisen luonne suhteessa subjektiiviseen.

Teologit ja suuri yleisö ovat taipuvaisia osoittamaan kiinnostusta parapsykologiaan, koska henkilökohtaisiin psi-kokemuksiin liittyy usein tuntemuksia jostakin syvällisen, sanoin kuvaamattoman merkityksen omaavasta. Sen seurauksena jotkut ajattelevat psi:llä olevan "henkisiä" seuraamuksia.

Materialistisesta näkökulmasta - joka on yksi tieteellisen maailmankuvan peruspilareita - ihmistajunta on vain seurausta aivojen, kehon ja hermoston muodostaman kokonaisjärjestelmän toiminnasta.

Toisin sanoen riippumatta siitä, kuinka erilaiselta mieli näyttää kehon kaltaiseen kiinteään aineeseen verrattuna, sen kehittää yksinomaisesti tuon järjestelmän tuottama sähkökemiallinen toiminta ja siten se on ehdottoman riippuvainen siitä.

Kun tuo järjestelmä kuolee, kuolee myös tajunta sen mukana. Tästä näkökulmasta kuoleman jälkeistä elämää, aaveita ja ilmestyksiä koskevien väitteiden on pakko olla pelkkää toiveajattelua.

Lisäksi aineellisen toiminnan rajat määräävät automaattisesti myös mielen toiminnan perimmäiset rajat, joten sen perusteella, miten nykyisin ymmärrämme maailman toimivan, ESP ja PK tuntuvat mahdottomilta.

Vierailija

Pitäisi pysyä erossa näistä luokitteluista, mutta aihe kiinnostaa tietystä syystä.
Kokemaani ei ole samanlaisena ehkä kuvattu missään. Ovatkohan nuo karkeita yleistyksiä, koska ilmiöitä ei tunneta.
On kokemuksia omaavia tutkittavia ja niitä kokemattomia tutkijoita.
Asetelma on siis lähtökohtaisesti vastakkainen. Siitä ei yleensä seruraa hyvää. Kun vielä skeptikko alkaa tutkimaan, niin siinä sitä ollaan.
On sellainen mielikuva että tuo tutkimus on kuin varjojen metsästystä. Ilmiö voidaan ehkä havaita, muttei tarttua siihen.
Pessimismini kumpuaa kokemuksesta. Itselläni olisi varmasti riittävästi syitä tutkia ja kaivaa kokemaani ja tuoda niin monen kaipaamia todisteita esille (ja tehdä Randi:sta pelle).
Tässä ollaan ja ihmetellään.

Onnea nyt kuitenkin niille, jotka jaksavat olla optimisteja. Aidosti sitä mieltä.

Vierailija

Venäläinenhän myös keksi Kirliankuvauksen.

Kirliankuvaus

(engl. Kirlian photography). Kirliankuvaus on menetelmä, jolla yritetään ottaa kuvia ihmisiä, eläimiä ja kasveja ympäröivistä auroista eli energiakentistä. Nimensä Kirliankuvaus sai neuvostoliittolaisen Semyon Davidovitsh Kirlianin mukaan. Kirlian huomasi sattumalta kätensä ja erään sähkölaitteen elektrodin välille syntyvän kipinöitä, ja hän halusi tallentaa tuon kipinöinnin filmille. Kirlian kykenikin tuottamaan kuvia hehkun ympäröimästä kädestään. Havaintonsa hän julkaisi 1930-luvun lopussa, mutta Neuvostoliiton ulkopuolella niitä kohtaan ei osoitettu kiinnostusta. Vasta 1960- ja 1970-luvuilla menetelmä ja erityisesti sen avulla tuotetut kauniit kuvat tulivat laajempaan länsimaiseen tietoisuuteen.

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/kirliankuvaus.html

Vierailija

Sähkö- ja tietokoneteknologian edistyminen on suonut tutkijoille mahdollisuuden kehitellä pitkälle automatisoituja koejärjestelyjä mielen ja aineen välisen vuorovaikutuksen tutkimiseksi.
Yhdessä sellaisessa kokeessa sähköiseen tai radioaktiiviseen kohinaan perustuva satunnaislukukehitin (SLK) tuottaa tietovirran, jonka tietokoneohjelmisto tallentaa ja erittelee.

Tyypillisessä SLK-kokeessa koehenkilö yrittää mielensä avulla vaikuttaa satunnaislukujen jakaumaan, tavallisesti sellaisen koejärjestelyn avulla, joka toiminnallisesti vastaa samaa, kuin että kolikkoa heiteltäessä saataisiin enemmän "kruunoja" kuin "klaavoja".

Sähköisellä, tietokoneen käyttöön perustuvalla koejärjestelyllä on tietenkin monia etuja verrattuna varhempaan, esimerkiksi kolikon tai nopan heittelemiseen pohjautuvaan tutkimukseen. SLK-kokeessa suuri joustavuus yhtyy tarkkaan tieteelliseen kontrolliin ja tiedonsaannin nopeuteen.

Vuonna 1989 julkaistussa tietokannan meta-analyysissä oli tutkittavana yli 60 tutkijan 800 koetta 30 vuoden ajalta. Ns. efektikoko (effect size) havaittiin hyvin pieneksi, mutta merkittävän johdonmukaiseksi:

Kaiken kaikkiaan tilastollinen poikkeama oli suunnilleen 15 standardipoikkeaman päässä satunnaistuloksesta. Todennäköisyys, että havaittu vaikutus olisi ollut yhtä kuin nolla (toisin sanoen ei psi:tä), oli pienempi kuin yksi biljoonaan.

Se osoittaa, että ihmistajunta voi todella vaikuttaa satunnaisten aineellisten järjestelmien toimintaan. Kokeiden laadun kohentuessa aikojen kuluessa merkittävästi tämä tulos on lisäksi ollut riippumaton efektikoosta, mikä on ristiriidassa skeptikkojen toistuvasti esittämän, mutta ilmeisen perusteettoman kritiikin kanssa.

Vierailija

Ainakin Suomessa haamulogia on tosi huonossa jamassa. Olevaisen yöpuoli -kirjassa esimerkiksi suoraan pistetään poltergeist luokkaan
"falsifioimattomissa", kun kirjoittaja Tikkala yritti selitellä itseään ulos huijaustapauksista joita siihen liittyy.

Tikkala,Olevaisen yöpuoli, sivu 179

Luonnollinen kehityskulku poltergeisttapauksessa on:
1)Lapsi joutuu aitojen poltergeist-ilmiöiden keskipisteeksi.
2) Tämä on jännittävää ja tuo hänelle palkitsevaa julkisuutta.
3) Houkutus parannella ja pitkittää ilmiöitä petoksella käy liian suureksi. Näin ollen se, että tapauksen myöhemmässä vaiheessa paljastuu petos, ei välttämättä merkitse, että kaikki on ollut petosta. Tästä syystä ei myöskään pitäisi suhtautua liian vakavasti lapsilta saatuihin tunnustuksiin.

http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuk ... evaisen%22

Eli jos todistat huijaukseksi, ei riitä "parapsykologille". Mikään "luonnollisen tai inhimillisen" tekijän löytyminen ei siis riitä, koska ne ovat vain keinoja, joilla oikeaa poltergeist -ilmiötä on imitoitu sen jälkeen kun se on jo oikeasti loppunut. Tosi upeaa. Yleensä ottaen "avoin mieli ja kritiikitön suhtautuminen" tuntuvat olevan aika keskeisiä kummitusten metsästyksestä : Ilmankos minun "hunting" on ollut niin tuloksetonta.

PSI -stä tai muusta en sen sijaan osaa sanoa, käsittääkseni siihen on viitteitä joissain tutkimuksissa. Olennaisinta tässä kuitenkin on se, miten tämä "tiedonsiirto" tapahtuu. Harva pitää "ajatustensiirtoa" magneettisuuden kautta(ja mitä muita juttuja siihen onkaan liitetty) todisteena sielun olemassaolosta. (Toisaalta tiede ei väitä että sielua ei olisi, koska muuten se syyllistyisi "Argumentum ad ignorantiam":iin. Toisaalta se ei väitä sitä olevaiseksikaan, samasta syystä. Havaintojen puute ei ole todiste ilmiön olemassaolosta eikä olemassaolottomuudesta, joten "ei oteta kantaa"(ei ole hyvin perusteltu uskomus). Siksi se vain sanoo että kaikki mentaaliset toiminnot ovat joko selitettävissä hermosolujen toiminnalla etc. tai sitten ne ovat jotain sellaista joka ei "jää tutkimusvälineisiin" ja jota ei siis voida tutkia..)

Ei silti, joka ikinen kerta kun menee kummitustaloon nukkumaan, pelottaa vietävästi. Vaikka mitään ei ole nähnytkään koskaan missään niistä muutamassa.
Kuten (mm.)kauhupätkien tekijä Hitchcock sanoi "Do you believe in ghost, of course not, i knew that." - ja sitten pistetään kummituspätkä pyörimään

Vierailija

Rakentava kritiikki on välttämätöntä tieteelle ja suurin osa psi:n aktiivitutkijoista pitää sitä tervetulleena. Vahvaa skeptisyyttä pidetään selviönä ja monet parapsykologit ovat paljon skeptisempiä psi:n suhteen, kuin useimmat "ulkopuoliset" tieteenharjoittajat käsittävätkään.

Suurtakaan arvoa ei kuitenkaan ole sillä, että eräät äänekkäimmin esitetyistä psi:n arvosteluista ovat yleensä itse asiassa vain "pseudokritiikkiä". Tämä tarkoittaa sitä, että silloin tällöin jotkut skeptikot sinkoavat pistävän sotaisan kritiikkinsä niin tiukoista, ennakkoluulojen lujittamista asemista, ettei sitä ole ajateltukaan rakentavaksi ehdotukseksi, vaan arvovaltaiseksi todistukseksi psi:n mahdottomuudesta.

Muut kuin tiedemiehet otaksuvat yleisesti, että psi-tutkimuksen ansioista käytävät tieteelliset väittelyt noudattavat opillisille keskusteluille asetettuja standardeja. Ikävä kyllä, näin ei ole aina laita. Halventavan retorisia ja henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä esiintyy psi-väittelyissä liiankin usein. Parapsykologia yhteiskuntatieteenä ja tapa, jolla tiede yleensäkin käsittelee poikkeuksellisia ilmiöitä, on kiehtova aihe, joka alastomalla tavalla valaisee tieteentekemisen inhimillistä puolta

Vierailija

Kun sanomme, että "X on olemassa", tarkoitamme täsmällisesti ottaen, että tähän saakka kertynyt tilastollinen aineisto tarjoaa X:ää tutkivien kokeiden perusteella vahvoja, tieteellisesti uskottavia todisteita, jotka puhuvat toistettavissa olevien, poikkeuksellisten, X:ää muistuttavien ilmiöiden olemassaolon puolesta.

Tällä täsmennyksellä voidaan sanoa, että ESP, ennaltatietäminen, telepatia ja PK ovat olemassa. ESP on tilastollisesti vankalla pohjalla, mikä tarkoittaa, että se voidaan osoittaa luotettavalla tavalla ja toistuvasti, mutta pohja heikkenee, kun kohteina käytetään yksinkertaisia geometrisia tunnuksia. Valokuva- ja videokohteet saavat usein aikaan monin verroin näkyvämpiä ilmiöitä ja on olemassa jonkin verran todisteita siitä, että luonnollisia kohteita koskeva (vastakohtana niistä otetuille kuville) ja luonnollisiin yhteyksiin liittyvä todistusaineisto ESP:n puolesta saattaa olla vieläkin vahvempi.

Joitakin PK-ilmiöitä on myös näytetty toteen. Kun ihmiset keskittyvät satunnaisesti toimiviin mekaanisiin tai sähköisiin laitteisiin, niiden toiminta muuttuu heidän mielenponnistustensa mukaisella tavalla. Kun ihmiset kontrollitilanteissa suuntaavat huomionsa muualle, toiminnan vaihtelut noudattavat satunnaisjakaumaa.

Vierailija

Juu, vähän tämänsuuntaista minäkin olen ollut havaitsevinani(joskin ESP ei kiinnosta vars. yhtään, kun se ei vaatisi mitään "ylinaturalistista" selitystä, vaan voitaisiin selittää jollain naturalistisella prosessilla)
Toisaalta ESP on myös siitä hauska, että sen voi falsifioida.

Mutta miksi symbolit, jotka ovat yksiselitteisempiä ja joita on vaikeampi selittää ilman, että tulee mitään päällekkäisyyksiä(eli tunnistus muuttuu vaikeammpin sanojen tulkinnaksi), toimivat muita huonommin?
(Ja miksi se ero on niin pieni, että normaali ihminen tuskin huomaisi tuolla mainitulla tilastollisella esiintymisellä olevaksi? Eli tilastot kyllä viittaavat minustakin siihen, että ilmiö on muutakin kuin pelkkä tyhjä väite. Sen sijaan se on ihme, että se on huomattu normaalielämässä...)

Miten ESP todistaa sielun olemassaolevaksi? Havaitaanko siinä muka jossain kokeessa sielu? Miten tämä sielun liittäminen tähän ilmiöön olisi falsifioitavissa?

Vierailija

Sorry, ilman apua en kyllä varmasti löydä noilta sivustoilta
"peer rewiev" artikkeleja tai muita vastaavia, joissa olisi falsifioiva testi nimenomaan koskien sielua. "Tunnetut naturalistiset teoriat" voivat toki vaatia täydennystä. Minustakin annetussa testissä on selviä viitteitä ESP:n olemassaolosta(joskin ammattitaitoni on sitä tasoa näissä, että aivan sama mitä mieltä minä olen.)

[size=75:3tai94uz](Muutenkin "yksityisen tutkijan" sivu ei paljoa paina, olen lueskellut mm. Behen sivut läpi, eikä se että hän on proffana muuttanut hänen kantaansa mitenkään oikeaksi.. Siltä kannalta rinnastus "tietty yliopisto"="tietty henkilö" ei maistu muulta kuin henkilönpalvonnalta. Minusta Dawkins on monissa kannanotoissaan väärässä. Tiedän sen, koska olen lukenut muidenkin kuin Dawkinsin kirjoituksia.)[/size:3tai94uz]

Mutta vaikuttaa, että koko "sieluajatus" on liitetty melkolailla "ad hoc" ESP:hen, eli annetaan toimintamekanismi siltä pohjalta että ei ole tietoa sen toimintamekanismista...
Tämän puolesta toki viittaa sekin, että annetaan linkki, jota ei itse edes vaivauduta läpikäymään. Minusta se kertoo siitä, että linkin lähettäjällä ei ole edes itsellään halua vastata yksinkertaisiin kysymyksiin..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat