Hylkiöt keskuudessamme?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aloitanpa kysymyksellä joka on itseäni askarruttanut vuosikausia. Tiedä sitten tuliko valittua oikea osasto täältä, mutta menköön.

Eli: mikä tekee joistakin ihmisistä harmaita ja turhia ja merkityksettömiä? Itse kutsun heitä hylkiöiksi, mutta jos joku keksii paremman sanan niin kiitos.

Eli tarkoitan ihmisiä jotka eivät näytä herättävän kenessäkään koskaan minkäänlaista mielenkiintoa. Saattavat olla ihan ihmisen näköisiä (siinä mielessä että eivät ole välttämättä hirvittäviä läskejä tai muuten rumia tai pukeudu epäsiististi) ja päällisin puolin suunnilleen keskivertoja, mutta edes toinen keskivertoihminen ei heistä kiinnostu. Heillä saattaa olla hyvä työ tai hieno auto mutta jäävät silti huomiotta.

Eivät he ainakaan minusta ole mitenkään homogeeninen joukko ainakaan fyysisesti, tosin voi kai olla että minä en vaan sitä yhdistävää tekijää huomaa vaikka se muille onkin selkeä. Oletan itse että kyseessä on joku psykologinen juttu (jonka takia tämän tähän osastoon heitin) mutta mikä se sitten voisi olla? Ja kun en mihinkään telepatiapelleilyyn tai vastaavaan usko, niin mikä tuon voi selittää jos se ei ole mikään fyysinen piirre?

Onko asiaa jossain jopa tutkittu? linkkejä kiitos, jos löytyy...

Sivut

Kommentit (103)

Vierailija

Minusta he ovat hieman persoonattomia massan mukana kulkijoita.
Esimerksi Madonnan fani tullaan yleisesti muistamaan Madonnan fanina eikä omana persoonanaan. Omanarvontunnon ja itsetunnon omaavia ihmisiä tullaan muistamaan, koska he arvostavat itseään, tosin jotkut heistä eivät arvosta muita.

Persoonattomat ihmiset tekevät sellaista mitä heidän yleensäkin pitäisi tehdä.
Jo absoluuttisuus lisää Suomessa omaperäisyyttä. Persoonaton ihminen kulkee vaatteissa, jotka näyttävät tusinatuotteilta, hän puhuu robottimaisella monotonisella äänellä, hän puhuu asiallisesti eikä murjaise koskaan vitsiä.

Vierailija

Noin 100% tiedefoorumin kirjoittajista pitää itseään Jumalan lahjana ihmiskunnalle,
jonka valossa varmasti jokainen vastaantuleva ihminen näyttää hylkiöltä.

Tämä on nähtävissä jokaisessa "Ken on palstan älykkäin"-viestiketjussa,
joita muuten ei olekaan aivan vähän..

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Vakaa
Noin 100% tiedefoorumin kirjoittajista pitää itseään Jumalan lahjana ihmiskunnalle,
jonka valossa varmasti jokainen vastaantuleva ihminen näyttää hylkiöltä.

Tämä on nähtävissä jokaisessa "Ken on palstan älykkäin"-viestiketjussa,
joita muuten ei olekaan aivan vähän..

100% lienee aika hyvä likiarvo. Siis ei liittyneista, vaan niistä jotka kirjoittavat kanssa.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Pringles kirjoitti:

Eli: mikä tekee joistakin ihmisistä harmaita ja turhia ja merkityksettömiä? Itse kutsun heitä hylkiöiksi, mutta jos joku keksii paremman sanan niin kiitos.



Amerikkalaiset elokuvat, media, tää buumi, ett kuvitellaa, ett jotku on luuserei.

Eli tarkoitan ihmisiä jotka eivät näytä herättävän kenessäkään koskaan minkäänlaista mielenkiintoa. Saattavat olla ihan ihmisen näköisiä (siinä mielessä että eivät ole välttämättä hirvittäviä läskejä tai muuten rumia tai pukeudu epäsiististi) ja päällisin puolin suunnilleen keskivertoja, mutta edes toinen keskivertoihminen ei heistä kiinnostu. Heillä saattaa olla hyvä työ tai hieno auto mutta jäävät silti huomiotta.



Mä en usko toho! Näkymättömii tai sellasii ihmisii ei oo, jotka ei herättäis jossaki jotain... mutt nythä on oikeen trendi, ett on alfauroksii ja luusereit. Paskat mitään oo, siniveriset nai siniverisii ja talonpojat talontyttärii - jos hiukka kärjistän niinku säkin, mutt parhaat bileet on kuiteski ain Pubin luona.

Eivät he ainakaan minusta ole mitenkään homogeeninen joukko ainakaan fyysisesti, tosin voi kai olla että minä en vaan sitä yhdistävää tekijää huomaa vaikka se muille onkin selkeä. Oletan itse että kyseessä on joku psykologinen juttu (jonka takia tämän tähän osastoon heitin) mutta mikä se sitten voisi olla? Ja kun en mihinkään telepatiapelleilyyn tai vastaavaan usko, niin mikä tuon voi selittää jos se ei ole mikään fyysinen piirre?

No joo, oikeesti: ihmiset vaan on erilaisii jokasen mahdollise luonteenpiirtee kaikill spektreil. Eli harmait ja turhii ja merkityksettömii ei oo ku suhtees edunsaajaan. Ollilaki oli tänää vai eilenko se oli... täst huolestunu. Omaan elämään nähen ei kantsi pal kuunnella näit Me Naisten paria-luokittelevii hupi-tumppu-journalistei, jotka luo mielikuvii, et oot ja ootko ja kyll pitäis. Sarasvuo osaa hyödyntää kyll tätäki mielikuvaa.

Vierailija
Pringles

Eli: mikä tekee joistakin ihmisistä harmaita ja turhia ja merkityksettömiä? Itse kutsun heitä hylkiöiksi, mutta jos joku keksii paremman sanan niin kiitos.

Mustanaamiokin joskus liikkuu kaduilla, kuin kuka tahansa meistä. Voi olla että "harmaalla, turhalla ja merkityksettömällä hylkiöllä" onkin puolia, joita hän ei ole kiinnostunut esittelemään koko maailmalle.

Jos näkisin ympärilläni pelkkiä "hylkiöitä" miettisin hetken, miksi ihmiset muuttuvat harmaiksi juuri minun ympärilläni.

Vakaan 100% meni kyllä alakanttiin, osui ja upposi.

Vierailija
Pringles
Aloitanpa kysymyksellä joka on itseäni askarruttanut vuosikausia. Tiedä sitten tuliko valittua oikea osasto täältä, mutta menköön.

Eli: mikä tekee joistakin ihmisistä harmaita ja turhia ja merkityksettömiä? Itse kutsun heitä hylkiöiksi, mutta jos joku keksii paremman sanan niin kiitos.

Eli tarkoitan ihmisiä jotka eivät näytä herättävän kenessäkään koskaan minkäänlaista mielenkiintoa. Saattavat olla ihan ihmisen näköisiä (siinä mielessä että eivät ole välttämättä hirvittäviä läskejä tai muuten rumia tai pukeudu epäsiististi) ja päällisin puolin suunnilleen keskivertoja, mutta edes toinen keskivertoihminen ei heistä kiinnostu. Heillä saattaa olla hyvä työ tai hieno auto mutta jäävät silti huomiotta.

Eivät he ainakaan minusta ole mitenkään homogeeninen joukko ainakaan fyysisesti, tosin voi kai olla että minä en vaan sitä yhdistävää tekijää huomaa vaikka se muille onkin selkeä. Oletan itse että kyseessä on joku psykologinen juttu (jonka takia tämän tähän osastoon heitin) mutta mikä se sitten voisi olla? Ja kun en mihinkään telepatiapelleilyyn tai vastaavaan usko, niin mikä tuon voi selittää jos se ei ole mikään fyysinen piirre?

Onko asiaa jossain jopa tutkittu? linkkejä kiitos, jos löytyy...

Mikähän sitten mahtaa nostaa itsesi muiden yläpuolelle??

Vitun wannabe elitisti!

Hyi helvetti.

ps. toivottavasti menin vain halpaan

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26832
Liittynyt16.3.2005
Pringles

Eli tarkoitan ihmisiä jotka eivät näytä herättävän kenessäkään koskaan minkäänlaista mielenkiintoa. Saattavat olla ihan ihmisen näköisiä (siinä mielessä että eivät ole välttämättä hirvittäviä läskejä tai muuten rumia tai pukeudu epäsiististi) ja päällisin puolin suunnilleen keskivertoja, mutta edes toinen keskivertoihminen ei heistä kiinnostu. Heillä saattaa olla hyvä työ tai hieno auto mutta jäävät silti huomiotta.

Oletko koskaan kuullut puhuttavan ujoudesta? Se on katsos sellaista, että ujo ihminen ei oikein uskalla tai halua tuoda itseään äänekkäästi julki porukassa. Ujo jää väkisinkin suupalttien varjoon sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Vierailija

Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri seurassa, ja "hylkiö" jossain porukassa voi olla sankari toisessa. Kaikki on suhteellista.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005
Pringles
Eli tarkoitan ihmisiä jotka eivät näytä herättävän kenessäkään koskaan minkäänlaista mielenkiintoa. Saattavat olla ihan ihmisen näköisiä (siinä mielessä että eivät ole välttämättä hirvittäviä läskejä tai muuten rumia tai pukeudu epäsiististi) ja päällisin puolin suunnilleen keskivertoja, mutta edes toinen keskivertoihminen ei heistä kiinnostu. Heillä saattaa olla hyvä työ tai hieno auto mutta jäävät silti huomiotta.

Mielenkiintoinen myös on kysymys siitä miksi kaikki eivät näe ihmisissä olevia mahdollisuuksia. Heitä on arvatenkin enemmän kuin todellisia luusereita.

Oman, tavallisesti rajoittuneen katsannon tulkinta kaikille yhteiseksi helpottaa siinä määrin omaa oloa, että sen edessä tapahtunutta itsepetosta ei jakseta, viitsitä, uskalleta tunnistaa.

Mielenkiinnoton ihminen = ihminen, jota en joistakin itselleni leimallisista ja siksi uskottelen että hyvistä syistä, en tunne.

Voipi olla että olet löytämässä sinussa asuvaa mielenkiinnotonta hylkiötä Pringles.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Itse ilmiötähän ei voi mitenkään kiistää. Täytyy ilman muuta olla niin että tilastolla on paitsi suuri määrä niitä keskiarvon ympärille kerääntyneitä tyyppejä, niin myös molempia ääripäitä. Jos otetaan joku määrä ihmisiä ja selvitetään miten ne keskenään toisiaan kiinnostaa, niin jollain tarpeeksi suurella otannalla varmasti käy niin että joku jää ilman yhtä ainutta kiinnostunutta. Tutkimuksista en tiedä (jonka takia niistä jo alunperin kysyinkin) mutta oma veikkaukseni on että sadan tuhannen populaatiosta löytyy jo useampi kuin yksi joka ei herätä yhdessäkään toisessa minkäänlaista mielenkiintoa.

Tietysti voidaan väittää että joidenkin osa vaan vääjäämättä on joutua sinne tilaston huonoon päähän, mutta olisi kiinnostavaa tietää mitkä fyysiset tai muut ominaisuudet sinne joutumisen aiheuttavat. Ja toki jos nuo ominaisuudet tiedettäisiin etukäteen niin järkevät vanhemmat opettaisivat kakaroilleen jo hyvissä ajoin miten noista ominaisuuksista pääsee eroon.

Erikoisia päätelmiä ja oletuksia tuolla vastauksissa. En mielestäni antanut ymmärtää että pitäisin näitä hylkiöitä huonoina. En tässä enkä muussakaan määrittele hyvää tai huonoa sen mukaan miten iso osa ihmisistä jostain pitää tai ei pidä.

En myöskään näe _pelkkiä_ hylkiöitä. Suurin osa ihmisistä nimenomaan ei ole niitä hylkiöitä. Mutta jos viitsii vähän ihmisiä katsella ja niiden tekemisiä ja menemisiä ihmetellä niin sieltä kyllä havaitsee ne jotka on tavalla tai toisella jääneet ulkopuolisiksi.

Tottuneempi lukija olisi tietenkin arvannut että asia kiinnostaa minua nimenomaan siksi että olen itse tällainen hylkiö. Mistähän ihmeestä tuo viittoilija päätteli nimenomaan päin vastoin.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3330
Liittynyt22.3.2005

Lemppariaihe. Pakko jatkaa.

Oletetaan että minulla on syistä, joita en tässä tarkemmin selvitä, vaikeuksia nähdä saatikka hyväksyä joissakin tilanteissa esiintyvää avuttomuuttani — tähän ei auta pätkääkään tosiasia että kuka tahansa voi joissakin tilanteissa tuntea itsensä avuttomaksi, ja myös olla ilmeisen avuton — sitä säälittävää vaihtoehtoa en lue mahdolliseksi että on joku joka ei koskaan pysty samaistumaan tähän ikävään havaintoon.

Minulle on siis ”taloudellisempaa” pyrkiä väistämään tätä tosiasiaa. Siitä riippuen miten syvän trauman se minussa ja historiassani muodostaa, sitä enemmän ”vaivaa” olen näkemään ollakseni näkemättä sitä.

Sitten näen kadulla joko selvästi avuttoman ihmisen (hylkiön), tai ihmisen joka vastaa näkemystäni sellaisesta. Mikä helpotus. Avuttomuus, hylkiömäisyys, mielenkiinnottomuus, ja siinä sivussa mieluiten joukko muitakin omakohtaisia epämiellyttäviä realiteetteja on kuin taivaan lahjana, taianomaisesti, ihmeellisellä tavalla mieltä keventäen pois pyyhitty. Hetkeksi.

Hylkiöt keskellämme, ja väitän edelleen ettei heitä sellaisina kuin heidät näemme oikeasti ole, tekevät lakkaamatonta palvelusta ympäristölleen. Jos tämän kääntää inhorealistiseksi selkokieleksi, kärjistäen toki, se tarkoittaa sitä että tarvitsemme ympärillemme tietyn määrän hylkiöitä, hulluja, alkoholisteja, sairaita, vammaisia.

Heidän määrästä ja vielä enemmän tavasta suhtautua heihin saa hyvän mittarin yhteiskunnan kehityksen asteelle. Sama pätee mielestäni yksilön kohdalla. Siitä pääsee jopa liki mielenterveyden määritelmää.

Kun tekee työtä esimerkiksi terveydenhuoltoalalla, ja on siinä edes kohtuullisen pätevä, näkee ilmiön ympäristönsä lisäksi myös itsessään.

Turhautuneessa vihamielisyyden puuskassani olen joskus selittänyt tällä itselleni sen miksi aina ja ikuisesti kaikki sellaiset pyrkimykset, joilla tähdätään vähäosaisuuden vähentämiseen maailmassa saavat sellaista vastustusta osakseen mitä ne saavat. Muitakin hyviä syitä löytyy, raha niiden joukossa (mitä sillä tämän nimenomaisen syyn lisäksi tarkoitetaankin), mutta väitän että tässä on yksi syy siihen että esimerkiksi vammaispalvelulain mukaiset tukitoimet ja etuudet ovat kaikissa kunnissa niin katkeran väännön kohteena kuin ne kaikissa kunnissa ovat. Esimerkki jonka tunnen hyvin työni lisäksi omalla ihollani.

Ja tuohon vääntöön ovat toisella kädellä syypäinä ne jotka toisellaan yrittävät sitä ratkoa. Paradoksi joka syntyy veltosta suhtautumisesta itsen ja ympäristön tuntemiseen. Miten siihen eivät sitten osallistuisi ne jotka voivat vain keskittyä nauttimaan tästä arkkityyppisestä sijaiskärsimysnäytelmästä keskellämme.

Seuraava kysymys on mitä tämä tarkoittaa näin kipeästi kaipaamallemme hylkiölle. Se tarkoittaa kiittämätöntä tehtävää yrittää selvitä todellisten ongelmiensa lisäksi taakasta jolla hän osaltaan keventää meidän muiden elämää. Lakien, auttamisen, hyväntekeväisyyden varjoissa on viesti: älä parane. Uskomatonta, mutta näin minä sinne näen ja olen itsekin siellä.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija
Vaari

Hylkiöt keskellämme, ja väitän edelleen ettei heitä sellaisina kuin heidät näemme oikeasti ole, tekevät lakkaamatonta palvelusta ympäristölleen. Jos tämän kääntää inhorealistiseksi selkokieleksi, kärjistäen toki, se tarkoittaa sitä että tarvitsemme ympärillemme tietyn määrän hylkiöitä, hulluja, alkoholisteja, sairaita, vammaisia...

Näin minäkin olen asian nähnyt ja joskus tännekin asiasta kirjoittanut (toisin kuin hylkiöt, jotka eivät ole, eivätkä pääse sillä pätemään, toisin kuin minä).

Samaa kai ajatteli joskus M. Kajo, joka esitti, että olisi palkattava kunnallishippejä nurkkiin notkumaan, jotta kunnon ihmiset saisivat heitä moittia ja siten jaksasivat paremmin motivoituneina pakertaa tylsissä töissään.

Annoin minäkin tiistaina juopolle euron sätkäpaperiin, olen minä jumalauta hieno ihminen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat