Lost

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko kukaan muu koukussa Lostiin? Katselin juuri äsken toisen kauden aloitusjakson ja taas se iski - hirvittävä himo tietää juuri nyt ja tässä että mitä tulee tapahtumaan. Kausi julkaistaan USAssa DVD:nä viiden päivän päästä, ja minä vähän luulen että tilatahan se täytyy.

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Ei ole tosi TV:tä eikä edes kovin uusi. Se on sci-fi/jännityssarja, joka on harvinaisen hyvin käsikirjoitettu ja roolitettu. Se on kaiken kaikkiaan hyvää viihdettä, mielestäni paras sarja TV:ssä tällä hetkellä.

Vierailija

Oloni käy päivä päivältä pahemmaksi, kun kolmatta kautta ei saa edes netistä. Vieroitusoireet ovat vain voimistuneet koko kesän ajan. Sietämätöntä. Voisivat sarjan käsikirjoittajat pistää vähän vauhtia. Hop hop!

Vierailija

ROSKAA...

Näitä ikuisuuksiin jatkuvia "kauniita ja rötkeitä",
joissa ei loppujen lopuksi koskaan mitään tapahdu
eikä mitään selviä. Kuvattu kai ilman käsikirjoitusta
inspiroiden, kivaa olla firman piikkiin Hawaijilla

Vierailija

Todella koukuttava sarja. Päässyt sentään harvojen ja valikoitujen sarjojen joukkoon jota tulee katsottua vaikka telkkaria boikotoinkin.

Jos olisin rikkaampi niin ostaisin tämän sarjan DVD bokseina.

Kolmoskauden alkuun on enää reilu kuukausi. Eli 4.10 tulee ulos ameriikan ihmemaassa ja 5.10 kaverin videotykistä kotisuomessa

Vierailija

Aina olen suhtautunut negatiivisesti asioihin, joita kaikki on hehkuttanut älyttömästi. Lost ei ollut poikkeus. Noh, yhden jakson päätin katsoa (erittäin negatiivisella asenteella), ja paskaahan se oli. Vaan minkäs sitä luonteelleen mahtaa.

Vierailija
Palk0
Aina olen suhtautunut negatiivisesti asioihin, joita kaikki on hehkuttanut älyttömästi. Lost ei ollut poikkeus. Noh, yhden jakson päätin katsoa (erittäin negatiivisella asenteella), ja paskaahan se oli. Vaan minkäs sitä luonteelleen mahtaa.

Sama vika. Yleensä välttelen jenkkisarjoja muutenkin. Lost on kuitenkin harvinainen poikkeus. Katsottuani molemmat seasonit koneelta olen vakuuttunut sarjasta. Jotta asia ei jäisi pelkästään yksipuoliseksi mielipidekeskusteluksi lähdetään analysoimaan Lostia hieman syvemmin. Arvioin seuraavaksi Lostia hieman laajemmasta näkökulmasta:

Lost ei sisällä pelkästään utopistisia tapahtumia taikasaarella vaan tilanteet johon henkilöt joutuvat ovat analogioita arkipäivän ilmiöistä. Kaikissa hyvissä elokuvissa ja sarjoissa ihmisuhteet ja henkilöiden väliset kemiat ovat pääasemassa, Lost ei tee tässä poikkeusta. Henkilöhahmojen kehittäminen yltää parhaimmillaan animesarjojen tasolle, mustavalkoiset käyttäytymisprofiilit eivät ole sarjassa voimassa vaan kaikki ihmisluonteen ominaisuudet paljastuvat. Lostissa on mielenkiintoinen tilanne jossa kaikki ihmiset ovat samassa asemassa lentokonetapaturman seurauksesta, kenelläkään ei ole erityisasemaa vaan ihmisten pitää yhteisönä ratkaista ongelmia. Mikä tärkeintä, kaikilla ihmisillä on merkitystä ja jokin tehtävä kontollaan. Kukaan omista toista enemmän koska tavarat ovat yhteisomaisuutta. Lostissa toteutuu kommunistinen utopia parhaimmillaan. Myöhemmin tietysti asiaan tulee muutoksia kun Jack ajautuu epäviralliseksi johtajaksi, utopiaa rikkoo osaltaan Sawyerin henkilöhahmo omiessaan tavaroita itselleen. Sawyer rupeaa kauppaamaan kuolleilta ryöstämiään esineitä vaihtamalla niitä joko palveluksiin tai muihin ruokiin.

Erilaiset henkilöhahmot ovat merkittävässä asemassa Lostissa, mikä parasta kukaan ei ole sarjan sankari tai pääosan esittäjä. Aiemmin mainitsemani Sawyer on tärkeä hahmo tuodessaan esille anarkistisen ja itsekkään henkilön, Jack edustaa jonkinlaista yhteiskunnalista järjestystä lääkärinä, Kate on naapurin tyttö jolla on omat salaisuutensa, Hurley on "dude", mukava poikamainen hahmo. Muita kulttuureja ei ole unohdettu, Sayid on sodan kokenut Irakilainen, korealainen pariskunta tuo esille vivahteita aasialaisesta kulttuurista. Mielenkiintoisena asiana Jin ei osaa lainkaan englantia, tämä on harvinainen poikkeus sarjassa joka keskittyy pitkälti ihmisten väliseen kommunikointiin. John Locke on yksi Lostin tärkeimmistä hahmoista, hän edustaa ihmistä jolla on kokonaan muista poikkeava visio. Hän on poppamies, itseoppinut älykkö ja metsästäjä. Locke opettaa muille henkilöille kuinka he voivat löytää itsestään uusia tuntemattomia asioita. Hän tuo esille kuinka elämä kokonaisuudessaan on jotain ihmeellistä, kuinka jokaisesa persoonassa piileskelee selviytyjä ja mystinen puoli. Mikä parasta Locke toimi arkielämässä laatikonpakkaajana joka autokolarin seurauksena on joutunut pyörätuoliin. Saari tuo esille hänen todellisen puolensa. Uskon että juuri Locken henkilöhahmossa toteutuu se asia mistä monet ihmiset uneksivat. Kaikkia hahmoja en jaksa luetella nyt, sarjaan tulee lisäksi muutama uusi henkilöhahmo toisella seasonilla, en kommentoi heistä koska saattaisin spoilata liikaa.

Lostissa on paljon yliluonnollisia tai muuten ihmeellisiä tapahtumia. Ne on kuitenkin ovelasti sovitettu sarjaan niin että ne eivät ole liian yliampuvia vaan säväyttävät sopivasti ja jättäjät katsojat tyhjän päälle vähäksi aikaa. Ihmisellä on luonnollinen kaipuu yliluonnolliseen, se on meissä oleva piirre joka ei ole karsiutunut edes sekularisoituneessa yhteiskunnassamme. Ihmiset uskovat ihmeisiin ja toivovat niiden toteutuvan omassa elämässään. Lostissa ihmeitä riittää, kaikki tapahtumat eivät kuitenkaan mene juuri niin kuin ihmiset toivovat. Saari on välillä kuin Carl Jungin kuvailema Jobin kirjan Jumala; mielipuolinen ja säälimätön. Tämä tuo oman piristävän kauhuelementin sarjaan.

Kaiken kaikkiaan Lost on toimiva paketti jossa ihmiselämän variaatiot toteutuvat, sarja on onnistunut tuomaan esille ansiokkaasti ne asiat jotka ovat meille kaikkein merkityksellisimpiä ja koskettavimpia. Elämän jatkuva kamppailu, ihmissuhteet, tragediat, onnelliset tapahtumat, huumori ja muut asiat nivoutuvat sopivasti juoneen. Saari on koko maailma pienoiskoossa, ehkä juuri sellainen yhteisö jossa me kaikki toivoisimme elävämme. Yhteisön selviytyminen saa usein muuten riitaisat yksilöt puhaltamaan samaan hiileen. Mikäli Jungin mainitsema ihmislajin kollektiivinen alitajunta on olemassa niin Lost onnistuu koskettamaan sitä. Tämä selittäisi sen miksi se on yksi maailman suosituimmista sarjoista. Populaariviihde ei ole aina pelkkää kuraa. Echi suosittelee.

Vierailija
Palk0
Aina olen suhtautunut negatiivisesti asioihin, joita kaikki on hehkuttanut älyttömästi. Lost ei ollut poikkeus. Noh, yhden jakson päätin katsoa (erittäin negatiivisella asenteella), ja paskaahan se oli. Vaan minkäs sitä luonteelleen mahtaa.

Onkos lostia sitten jossain hehkutettu?
No taisin minäkin nähdä joskus mainoksen jossain bussipysäkin kupeessa kun täälläpäin alkoivat sitä näyttämään telkusta. Itsellä taisi olla tuolloin jo kakkoskausi hyvällä mallilla katsottuna.

No. Kuka pitää mistäkin. Katsoohan jotkut jopa urheilua.

Vierailija
Cosmic-Fairy
No. Kuka pitää mistäkin. Katsoohan jotkut jopa urheilua.

Niin ja sitä jos mitä hehkutetaan joka helkkarin tuutissa. Ei voisi vähempää kiinnostaa vaikkapa jonkun formulatähden Suomenvierailu tai keihäänheittäjän dopingkäry.

Echin analyysi oli hyvää, eipä siihen juuri ole lisättävää. Tai no, ehkä se, että sarjan yksi kantavista tokaisuista "what if everything that happened here, happened for a reason?" vetoaa monen kohtalouskoon ja haluun uskoa, että kaikella on syynsä vaikka kaikki vaikuttaakin täysin sattumanvaraiselta. Varsinkin jos on huono säkä ja kaikki tuntuu menevän päin seiniä on lohduttavaa uskoa siihen, että kaikki tapahtuu koska niin on määrätty. Locken henkisen johtajan rooli saarella perustuu pitkälti juuri tähän, siis siihen, että hän antautuu kohtalolle ja kuuntelee intuitiotaan vaikka se vaikuttaisikin täysin järjettömältä. Saari paljastaa ihmisissä aistinvaraisen ärsykkeisiin reagoinnin urbaanin elämän kylmän loogisen, intuitiovastaisen reagoinnin sijaan. Peloille on syynsä, ja niitä täytyy kuunnella, kuitenkin toimintakykynsä säilyttäen.

Vierailija

Ai LOST! Jaksoin katsoa ensimmäisestä tuotantokaudesta jotain 5 jaksoa, ja sen jälkeen rupersi kyllästyttämään.
[size=150:z1zrkb0e]Ei tarvitse katsoa![/size:z1zrkb0e]

Vierailija

KAS, "Cosmic Fairy" ja "Desi", löytyihän tuo yhteinen
sävel meille, vaikken olisi uskonut

Se mitä sanotte
urheiluksi kutsutusta massahysteriasta, on painavaa
asiaa

En minäkään ymmärrä, kuinka joku vielä 12 täytettyään
kehtaa juosta kuola suusta valuen pienen nahkaisen
pallon perässä tai istua guttaperkkakorisen naurettavan
leikkiauton ratissa kun oikeitakin on kaupan.

Amerikkalainen aivokirurgi ja psykiatri Harold Chapman
saattaa olla jäljillä, kun hän ensin ruodittuaan psykologian
kannalta tätä "apinataitojen ihannointia" toteaa, että
homoseksuaalinen lataus on käsinkosketeltava urheilu-
seurojen pukuhuoneissa.

Siinä voisi olla pohtimista
Wanhassa Kreikassahan miekkoset panesk...siis painiske-
livat öljyttyinä nakuina eikä naisia päästetty stadionille
ensiskään

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat