evoluutio todisteiden lista

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko sellaista sivua vielä luotu missä olisi listattu kaikki todisteet yksityiskohtaisesti?

Tällainen sivu olisi aika kiva ja saisivatpahan kreationistitkin jotain tekemistä yrittää murtaa ne kaikki.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija
Dinomaniac
Onko sellaista sivua vielä luotu missä olisi listattu kaikki todisteet yksityiskohtaisesti?

Kaikki? Ei taitaisi mikään serveri kyetä käsittelemään sellaista tietomäärää.

Vierailija

Ei tuollaisella listalla varmaan olisi mitään virkaa kun eivät sitä luupäiset uskovaiset kuitenkaan joko lue, ymmärrä tai jotain muuta vastaavaa. Vaikka olisi kuinka tuoreita tutkimustuloksia, ne voi aina kumota 50 vuotta vanhalla, virheellisellä johtopäätöksellä jonkun sanomisista, niinkuin kreationistit ovat tähänkin asti tehneet.

Parasta olisi vaan antaa asian olla. Kuten Prismassakin todettiin, ovat kressut saaneet erävoiton jo sillä, että tiedemiehet ovat alentuneet väittelemään näistä naurettavuuksista. Ei siinä enää minunkaan mielestäni ole mitään järkeä, että tutkijat joutuvat kuluttamaan aikaansa maallikoiden kanssa kinastellessaan. Jos ei ymmärrys riitä niin se ei vaan riitä. Harvemmin tähtitieteilijäkään jää jankkaamaan lukiolaisen kanssa jostain päähänpistoista, joita kyseinen puberteetikko latelee voimainsa tunnossa kuvitellen murskaavansa koko tieteenalan vartin ajatustyön jälkeen.

Vierailija
kiittäen
1. Millerin koe



Aminohappoja voi tosiaan syntyä "kuoleesta" materiasta. Tällä ei tosi ole paljon tekemistä evoluution kanssa.

kiittäen
2. Sikiöiden samankaltaisuus



Asiaa koskevat, täällä pyörineet, valokuvat tilattu.

kiittäen
3. Elämän puu



Tälläinen on tosiaan havaittavissa fossiileissa. Tätä ei ole voitu perustellusti kiistää. Valheellisen, propagandalinkkisi ei_ei on vain (itsestäänselvästi) valheellista propagandaa(ja vielä kehnoa sellaista).

kiittäen
4. Luiden samankaltaisuus



Niin, eikö ole merkillistä että lähisukulaisilla luutkin muistutaa toisiaan?

kiittäen
5. Teollisuusmelanooma



Tämäkin evoluution mekanismi toimii.

kiittäen
4. Darwinin sirkut

Tottakai!

Vierailija

Ohessa asiaan liittyvä copypaste. En viitsi editoida kun minua syytetään milloin mistäkin: copypastesta, todisteiden vääristelystä ym.

Oletuksia alkuilmakehästä

Ensimmäinen edellytys on siis se, että maapallon muinainen ilmakehä olisi ollut sellainen, että siinä salamoinnin tai ultraviolettisäteilyn tai jonkin muun energialähteen vaikutuksesta olisi syntynyt yksinkertaisia molekyylejä, elämän perusraaka-aineita. Vuonna 1953 Stanley Miller kertoi juuri tällaisesta kokeesta. Hän oli valinnut alkuilmakehän vastineeksi vetypitoisen kaasuseoksen, johtanut sen läpi sähköpurkauksia ja tuottanut näin kahta yksinkertaista aminohappoa niistä 20 aminohaposta, jotka ovat välttämättömiä proteiinien eli valkuaisaineiden rakenneosina.1 Kukaan ei kuitenkaan tiedä, millainen ilmakehä on ollut maapallon alkuaikoina.2 Miksi Miller valitsi tällaisen kaasuseoksen? Hän myöntää omien ennakkokäsitystensä vaikuttaneen valintaan, sillä kyseinen seos oli ainut, jossa ”biologisesti merkittävää yhdisteiden synteesiä [rakentumista] tapahtuu”.3

Minulle selvisi, että kokeet suunnitellaan usein sellaisiksi, että niillä päästään haluttuihin tuloksiin. Monet tiedemiehet myöntävät, että kokeen tekijä voi ’suuresti manipuloida lopputulosta’ ja että ’hän voi tietojensa vaikutuksesta muodostaa käsityksensä jostakin kokeesta jo ennen sen tekemistä’.4 Millerin kaasuseosta on käytetty myös useimmissa sittemmin tehdyissä kokeissa, ei sen takia, että se johdonmukaisesti ajatellen tai kaiken todennäköisyyden mukaan olisi ollut samanlainen kuin maapallon alkuilmakehä, vaan sen takia, että ”siitä oli hyötyä evolutionistisissa kokeissa” ja että ”laboratoriokokeiden tulokset suosittelevat sitä”.5

Kaikesta huolimatta kehitysopin kannattajat tervehtivät Millerin suoritusta suurena läpimurtona. Sen jälkeen on tehty paljon kokeita, joissa on käytetty erilaisia energialähteitä ja lähtöaineita. Manipuloimalla ja peukaloimalla kokeitaan, piittaamatta myöskään koeolosuhteitten järjestämisestä luonnonmukaisiksi, tutkijat ovat tuottaneet laboratorioissaan lisää elämän synnylle välttämättömiä kemiallisia yhdisteitä. Millerin koetta pidettiin jonakin aivan ennen näkemättömänä. Se avasi tien elämän perusraaka-aineiden kertymiselle meriin alkuliemeksi. Vai avasiko sittenkään?

Alkuliemi täyttä tarua

Kävi niin, ettei Millerin koe kestänytkään kriittistä tarkastelua, ja samalla sortui kaikki muukin, mitä sen varaan oli jo ehditty rakentaa. Miller oli hajottanut sähköpurkauksilla kaasuseoksessaan olleita yksinkertaisia yhdisteitä, minkä jälkeen näistä hajonneista yhdisteistä syntyi aminohappoja. Mutta sähköpurkaukset olisivat vieläkin nopeammin hajottaneet syntyneet aminohapot. Niinpä Miller muutti koejärjestelyjään: hän rakensi laitteistoonsa eräänlaisen loukun, johon aminohapot synnyttyään pääsivät heti turvaan sähköpurkauksilta. Tiedemiehet väittävät kuitenkin, että varhaisten aikojen maapallolla aminohapot olisivat päässeet pakoon salamointia ja ultraviolettisäteilyä sukeltamalla meriin. Tällainen on kehitysopin kannattajien vastaus alkuliemen olemassaolon epäilijöille.

Selitys on kuitenkin useista syistä kestämätön. Aminohapot hajoavat vedessä itsestään, ja niitä olisi ollut alkumerissä vain häviävän vähän. Mikäli alkulientä olisi ollut joskus olemassa, osa sen yhdisteistä olisi varmasti jäänyt loukkuun kerroskivilajeihin, mutta 20 vuotta kestäneistä etsinnöistä huolimatta ”vanhimmista kivilajeista ei ole tavattu minkäänlaisia todisteita alkuliemestä”. Silti sillä, ”onko alkulientä ollut olemassa vai ei, on ratkaiseva merkitys”. Niinpä ”on – – järisyttävää tajuta, ettei sen olemassaolosta ole kerrassaan minkäänlaisia varmoja todisteita”.6

Proteiinien muodostumisen todennäköisyys

Annetaan alkuliemelle vielä yksi mahdollisuus, vaikka luonto ei sille sitä soisikaan. Alkuliemi siis sisältää miljoonia aminohappoja, joita on satoja erilaisia, ja noin puolet niistä on vasenkiertoisia eli ”vasenkätisiä” ja puolet oikeakiertoisia eli ”oikeakätisiä”. Rakentuisiko aminohapoista nyt proteiineja aminohappojen liittyessä toisiinsa pitkiksi ketjuiksi? Valikoituisivatko tarvittavat 20 aminohappoa sattumalta oikein aminohapoista, joita alkuliemessä on toistasataa lajia? Entä olisivatko nämä oikein valikoituneet 20 aminohappoa sattumalta kaikki myös vasenkätisiä, sillä kaikki elollisen luonnon aminohapot ovat vasenkätisiä? Lisäksi asettuisivatko jokaista erilaista proteiinia varten tarvittavat aminohapot sattumalta oikeaan järjestykseen ja täsmälleen oikeaan muotoon?7 Siihen tarvittaisiin ihmettä.

Tavallinen proteiini koostuu noin sadasta aminohaposta ja tuhansista atomeista. Elävä solu tarvitsee eri tarkoituksiin noin 200 000:ta proteiinia. Niistä 2000 toimii entsyymeinä, joiden apua ilman solu kuolisi. Miten todennäköistä on, että nämä entsyymit olisivat muodostuneet sattumalta alkuliemessä, mikäli sitä olisi koskaan ollut? Yksi mahdollisuus 10 40 000:sta. Se on niin suuri luku, että siinä on ykkösen perässä 40 000 nollaa, jotka perätysten kirjoitettuna täyttäisivät 14 tämän lehden sivua. Tai toisin ilmaistuna todennäköisyys on sama kuin jos arpanoppaa heittämällä saataisiin perätysten 50 000 kuutosta. Tässä oli kuitenkin kyse vasta 2000 proteiinin saamisesta, kun elävä solu tarvitsee niitä kaikkiaan 200 000.8 Niiden kaikkien saamisen todennäköisyys on siis verrattavissa siihen, että arpanopalla pystyttäisiin pyöräyttämään peräkkäin vielä 5 000 000 kuutosta.

Nyt minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut pieksemässä kuollutta hevosta liikkeelle. Mutta en antanut vielä periksi. Jos oletetaan, että proteiinit syntyivät alkuliemessä, niin miten on nukleotidien laita? Leslie Orgel Kalifornian Salk-instituutista on kiinnittänyt huomiota siihen, että nukleotidit ovat ”pahimpia ongelmia elämän esiasteiden synteesissä”.9 Nukleotidit ovat nukleiinihappojen (DNA:n ja RNA:n) perusrakenneosia, ja nukleiinihappojen synty on myös erittäin vaikeasti selitettävä asia kehitysopin kannattajalle. Sivumennen sanoen proteiineja ei synny ilman nukleiinihappoja eikä nukleiinihappoja voi muodostua ilman proteiineja.10 Tähän kemistien ongelmaan soveltuu se iänikuinen ongelma, että kumpi oli ensin, muna vai kana.

Siirretään tämä ongelma kuitenkin syrjään ja annetaan kehitysopin kannattajan Robert Shapiron, kemian professorin New Yorkin yliopistosta ja DNA-tutkimuksen asiantuntijan, ratkaista, millaiset mahdollisuudet nukleotideillä ja nukleiinihapoilla olisi ollut muodostua sattumalta maapallon alkuaikojen olosuhteissa:

”Aina kun kaksi aminohappoa liittyy yhteen, reaktiossa vapautuu vesimolekyyli. Nukleotidin muodostuessa rakenneosistaan täytyy vapautua kaksi vesimolekyyliä, ja vettä vapautuu jälleen nukleotidien yhdistyessä nukleiinihapoiksi. Valitettavasti veden syntyminen ympäristöön, joka on jo täynnä sitä, on kemiallisesti samanarvoista kuin jos Saharaan kannettaisiin hiekkaa. Se on epäedullista, ja siihen tarvitaan energiaa. Tällaisia prosesseja ei helposti tapahdu itsestään. Itse asiassa päinvastaisia reaktioita tapahtuu kyllä itsestään. Vesi hyökkää erittäin mielellään isojen biologisten molekyylien kimppuun. Se irrottaa nukleotidejä toisistaan, hajottaa sokeri-fosfaattisidoksia ja irrottaa sokereista emäksiä.”11

Kuudes ja viimeinen alussa luettelemistani päävaiheista oli solukalvo. Ensimmäinen solu ei olisi voinut säilyä ilman sitä. Solua täytyy suojella vedeltä, ja tätä tehtävää hoitavat solukalvon vettä hylkivät rasvat.12 Kalvon tekemiseen tarvitaan kuitenkin ”proteiinisynteesikoneistoa”, ja ”proteiinisynteesikoneisto” voi toimia ainoastaan siinä tapauksessa, että solukalvo pitää sen koossa.13 Jälleen herää kysymys: kumpi oli ensin, muna vai kana?

Molekyylibiologian antama kuolinisku

Kehitysopin kannattajien unelmana oli löytää äärimmäisen yksinkertainen elävä alkusolu. Molekyylibiologia on muuttanut heidän unelmansa painajaiseksi. Molekyylibiologian asiantuntija Michael Denton antaa sille lopullisen kuoliniskun. Hän selittää:

”Molekyylibiologia on osoittanut, että yksinkertaisimmatkin kaikista nykyisistä maapallon eliöistä, bakteerisolut, ovat rakenteeltaan erittäin monimutkaisia. Vaikka kaikkein pikkuriikkisimmät bakteerisolut ovat uskomattoman pieniä, alle gramman biljoonasosan painoisia, kukin niistä on sananmukaisesti äärettömän pienikokoinen tehdas tuhansine taidokkaasti suunniteltuine, monimutkaisine molekyylikoneineen, koostuu kaiken kaikkiaan sadasta miljardista atomista ja on paljon monimutkaisempi kuin mikään ihmisen rakentama kone ja ehdottomasti vailla vertaa elottomassa maailmassa.

”Molekyylibiologia on myös osoittanut, että kaikilla maapallon eliöillä bakteereista nisäkkäisiin asti solut ovat perusrakenteeltaan pohjimmiltaan samanlaisia. DNA:lla, lähetti-RNA:lla ja proteiineilla on kaikissa eliöissä samanlainen rooli. Geneettisen koodin sisältö on sekin käytännöllisesti katsoen samanlainen kaikissa soluissa. Proteiinisynteesikoneisto on kooltaan, rakenteeltaan ja osatekijöiltään käytännössä samanlainen kaikissa soluissa. Sen tähden mitään eliötä ei voida biokemiallisen perusrakenteensa puolesta pitää alkukantaisena tai mistään muusta eliöstä polveutuvana, eikä solujen uskomattomasta moninaisuudesta ole tutkimuksissa löytynyt minkäänlaista viittausta asteittain etenevään kehitykseen.”14

Ei siis pidä ihmetellä sitä, millaisiin lukuihin fyysikko Harold Morowitz Yalen yliopistosta on päätynyt arvioidessaan sen todennäköisyyttä, että yksinkertaisin elävä bakteeri olisi muodostunut sattumanvaraisten muutosten kautta. Hänen mukaansa sen todennäköisyys on yksi mahdollisuus sellaisesta mahdollisuuksien määrää ilmaisevasta luvusta, jossa ykkösen perässä on sata miljardia nollaa. Robert Shapiro kirjoittaa: ”Tämä luku on niin suuri, että tavanomaiseen muotoon kirjoitettuna se täyttäisi satojatuhansia tyhjiä kirjoja.” Hän syyttää kemiallista evoluutiota kannattavia tiedemiehiä siitä, että nämä viittaavat kintaalla lisääntyville todisteille ja ”ovat halunneet mieluummin pitää sitä kiistämättömänä totuutena ja vaalia näin sitä myyttinä”.15

Erään solubiologin mukaan vuosimiljoonia sitten ”yksi ainoa solu saattoi tehdä aseita, pyydystää ravintoa, sulattaa sen, vapautua tuottamistaan jätteistä, liikkua, rakentaa taloja, harrastaa seksiä totunnaisia muotoja noudattaen tai tavanomaisesta poikkeavasti. Tällaisia eliöitä elää yhä kaikkialla. Alkueliöillä – täydellisillä mutta silti vain yhdestä ainoasta solusta koostuvilla elollisilla kokonaisuuksilla on monia kykyjä mutta ei kudoksia, ei elimiä, ei sydäntä eikä aivoja – on todellakin kaikki se mitä meilläkin.” Hän puhuu siitä, miten yhdessä ainoassa solussa tapahtuvat ”sadattuhannet samanaikaiset kemialliset reaktiot, jotka merkitsevät elämää”, saavat solun suorastaan poreilemaan.16

Solun sisällä käy uskomaton vilske kemiallisten yhdisteiden liikkuessa paikasta toiseen solun sokkeloissa, mutta silti ei koskaan synny liikenneruuhkaa. Tähän on aivan varmasti tarvittu ylivertaisen lahjakasta Mestarisuunnittelijaa. ”Alle gramman miljardisosan painoiseen” DNA-pätkään tallennetulla tietomäärällä voidaan ”kuvailla yksityiskohdittain eliö, joka on niinkin monimutkainen kuin ihminen”.17 Pelkästään yhteen ainoaan soluun varastoidun tietomäärän ”kirjoittaminen paperille täyttäisi tuhat 600-sivuista kirjaa”.18 Tällainen herättää väkisinkin suurta kunnioitusta. Elämän alulle panemiseen maapallolla on ehdottomasti tarvittu sellaista älyä, joka suuresti ylittää oman käsityskykymme.

Loppupäätelmäni kaikesta tästä on: Ilman koostumukseltaan sopivaa ilmakehää ei olisi syntynyt alkulientä. Ilman alkulientä ei olisi muodostunut aminohappoja. Ilman aminohappoja ei olisi syntynyt proteiineja. Ilman proteiineja ei olisi muodostunut nukleotidejä. Ilman nukleotidejä ei olisi syntynyt DNA:ta. Ilman DNA:ta yksikään solu ei olisi kyennyt lisääntymään. Ilman suojaavaa solukalvoa solu ei olisi kyennyt elämään. Ja ilman älyllistä suunnittelua ja ohjausta maapallolle ei olisi syntynyt elämää.

Yhtä kaikki tiedemiehet ovat tehneet luomiseen uskoville suuren palveluksen. Se mitä elollinen luonto on paljastanut heille itsestään, on suuresti vahvistanut uskoani luomiseen, ja aina kun luen Roomalaiskirjeen 1. luvusta jakeet 20, 21 ja 28, teen sen entistä syvempää arvostusta tuntien. Ne kuuluvat: ”Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa; – – he tulivat järkeilyissään tyhjänpäiväisiksi, ja heidän älytön sydämensä pimeni. Ja niin kuin he eivät hyväksyneet Jumalan täsmällisen tuntemuksen säilyttämistä, niin Jumala jätti heidät kelpaamattomaan mielentilaan tekemään sopimattomia.”

Vierailija

Kiittäen ei voisi olla enempää väärässä. Ainutkaan noista ei ole "paras todiste". Esim. Millerin koe on elämän syntyä - eikä edes paras niistä. Kiittäen osoittaa oman "tietoni on 1950 -luvulle tutkimussysteemin alkuun jäänyttä"~likimain sama virhe kuin väittäisi että Intelligent Design on "flat earth society".

Parhaat evoluution todisteet löytyvät
http://www.talkorigins.org/faqs/comdesc/

Kiittäen on hyvä vaan ja kumoaa nuo kaikki 29+ kohtaa, kun niin hyvin osaa ja on alkuun päässyt.
Parhaat todisteet ovat:
1:Geenipuiden "twin nested hierarchy"
2:Eri fylogenioiden keskinen yhteneväisyys
3:Fossiiliaineiston järjestäytyminen siten että "välimuototulkinnat" sopivat edelliseen.
4:Sikiöiden yhteiset piirteet(huom! eri asia kuin Haeckelin oppi kts:
http://www.geocities.com/evonkeliumi/re ... aatio.html )
jne.

*Ja nämä todisteet erittäin pätevät siksi että
Todisteet yhteiselle alkuperälle ovat yhtenevät riippumatta mekanismista.

Ei ole muuta falsifioitavissa olevaa teoriaa(mikä havainto todistaisi Suunnittelun tapahtumattomaksi?)
Kiittäen, onnittelut, rakensit viestissäsi "olkiukon", jonka lyömisellä koit voittaneesi.

Esim. jos ajoitusmenetelmät ovat epätoimivia, niin miksi fossiilit ovat järjestäytyneet siten kuin ovat?

Kreationistit sen kuin sekoilee, vuorotellen kambrikauden räjähdys todellinen "varhainen tapahtuma"(ja samalla unohtavat prekambrikauden kerrostumien löydöt..) ja vuorotellen fossiilit ovat kaikki tulvan aikaansaamia(tai vaihtoehtoisesti tulva on tuhonnut varhaiset, tulvan aikaiset ja sitä edeltäneet kerrostumat).

PS:
Miksi kreationisteilla on aina kaksi asiaa Millerin kokeet ja Alkuliemi.
(Ja miksi ne toistuvasti liitetään "evoluutioon" vaikka eri asioista on kyse? Missä viipyy *tieteelliseen viitteeseen nojaava* perustelu sille, että biogeneesi=evoluutiota?)
Vaikka ne ovat ainoastaan "ensimmäiset hypoteesit". Esimerkiksi taitavat harvassa olla ne alkusyntytutkijat jotka uskovat "lämpimään lätäkköön".
Ja paljon muutakin on aikaansaatu:
http://web99.arc.nasa.gov/~astrochm/originlinks.html

Vierailija
squirrel

PS:
Miksi kreationisteilla on aina kaksi asiaa Millerin kokeet ja Alkuliemi.
(Ja miksi ne toistuvasti liitetään "evoluutioon" vaikka eri asioista on kyse? Missä viipyy *tieteelliseen viitteeseen nojaava* perustelu sille, että biogeneesi=evoluutiota?)
Vaikka ne ovat ainoastaan "ensimmäiset hypoteesit". Esimerkiksi taitavat harvassa olla ne alkusyntytutkijat jotka uskovat "lämpimään lätäkköön".
Ja paljon muutakin on aikaansaatu:
http://web99.arc.nasa.gov/~astrochm/originlinks.html

Juuri tuo evoluution ja elämän syntymisen yhdistely tuntuu olevan vakiojuttu kretiineille. Tämä vain osoittaa sen, että he eivät ymmärrä lukemastaan edes alkeita. Ja vaikka asia selvitettäisiin yhdessä säikeessä niin ei ole vaikeaa suoltaa sama vale uudesssa säikeessä.

Vierailija
squirrel
PS:
Miksi kreationisteilla on aina kaksi asiaa Millerin kokeet ja Alkuliemi.
(Ja miksi ne toistuvasti liitetään "evoluutioon" vaikka eri asioista on kyse?l

Koska heidän on pakko. Jos he eivät näin tekisi, niin heiltä menisi oma maailman katsomus palasiksi. He eivät voi käsittää tälläistä logiikkaa, koska sen seuraus on niin vahvasti ristiriidassa oman uskon kanssa, että ei sitä näe. Jos he näkisivät, he eivät olisi enää uskovaisia.

Silmät pullahtelee sattumalta maailmaan tosta noin vain. Tsimsalat ja plimmit ja syntyi elävä kuolleesta salamalla. Sama sumu saa aikaiseksi nuo väitteet. Sitten samat henkilöt väittävät, että blazaaam ja näin syntyi nainen miehestä.

Vierailija

Tässä esimerkiksi syvempää ymmärrystä Millerin kokeeseen (copy pastea) ja pokkeuksellisesti lähdeviitteet lopussa:
Oletuksia alkuilmakehästä

Ensimmäinen edellytys on siis se, että maapallon muinainen ilmakehä olisi ollut sellainen, että siinä salamoinnin tai ultraviolettisäteilyn tai jonkin muun energialähteen vaikutuksesta olisi syntynyt yksinkertaisia molekyylejä, elämän perusraaka-aineita. Vuonna 1953 Stanley Miller kertoi juuri tällaisesta kokeesta. Hän oli valinnut alkuilmakehän vastineeksi vetypitoisen kaasuseoksen, johtanut sen läpi sähköpurkauksia ja tuottanut näin kahta yksinkertaista aminohappoa niistä 20 aminohaposta, jotka ovat välttämättömiä proteiinien eli valkuaisaineiden rakenneosina.1 Kukaan ei kuitenkaan tiedä, millainen ilmakehä on ollut maapallon alkuaikoina.2 Miksi Miller valitsi tällaisen kaasuseoksen? Hän myöntää omien ennakkokäsitystensä vaikuttaneen valintaan, sillä kyseinen seos oli ainut, jossa ”biologisesti merkittävää yhdisteiden synteesiä [rakentumista] tapahtuu”.3

Minulle selvisi, että kokeet suunnitellaan usein sellaisiksi, että niillä päästään haluttuihin tuloksiin. Monet tiedemiehet myöntävät, että kokeen tekijä voi ’suuresti manipuloida lopputulosta’ ja että ’hän voi tietojensa vaikutuksesta muodostaa käsityksensä jostakin kokeesta jo ennen sen tekemistä’.4 Millerin kaasuseosta on käytetty myös useimmissa sittemmin tehdyissä kokeissa, ei sen takia, että se johdonmukaisesti ajatellen tai kaiken todennäköisyyden mukaan olisi ollut samanlainen kuin maapallon alkuilmakehä, vaan sen takia, että ”siitä oli hyötyä evolutionistisissa kokeissa” ja että ”laboratoriokokeiden tulokset suosittelevat sitä”.5

Kaikesta huolimatta kehitysopin kannattajat tervehtivät Millerin suoritusta suurena läpimurtona. Sen jälkeen on tehty paljon kokeita, joissa on käytetty erilaisia energialähteitä ja lähtöaineita. Manipuloimalla ja peukaloimalla kokeitaan, piittaamatta myöskään koeolosuhteitten järjestämisestä luonnonmukaisiksi, tutkijat ovat tuottaneet laboratorioissaan lisää elämän synnylle välttämättömiä kemiallisia yhdisteitä. Millerin koetta pidettiin jonakin aivan ennen näkemättömänä. Se avasi tien elämän perusraaka-aineiden kertymiselle meriin alkuliemeksi. Vai avasiko sittenkään?

Alkuliemi täyttä tarua

Kävi niin, ettei Millerin koe kestänytkään kriittistä tarkastelua, ja samalla sortui kaikki muukin, mitä sen varaan oli jo ehditty rakentaa. Miller oli hajottanut sähköpurkauksilla kaasuseoksessaan olleita yksinkertaisia yhdisteitä, minkä jälkeen näistä hajonneista yhdisteistä syntyi aminohappoja. Mutta sähköpurkaukset olisivat vieläkin nopeammin hajottaneet syntyneet aminohapot. Niinpä Miller muutti koejärjestelyjään: hän rakensi laitteistoonsa eräänlaisen loukun, johon aminohapot synnyttyään pääsivät heti turvaan sähköpurkauksilta. Tiedemiehet väittävät kuitenkin, että varhaisten aikojen maapallolla aminohapot olisivat päässeet pakoon salamointia ja ultraviolettisäteilyä sukeltamalla meriin. Tällainen on kehitysopin kannattajien vastaus alkuliemen olemassaolon epäilijöille.

Selitys on kuitenkin useista syistä kestämätön. Aminohapot hajoavat vedessä itsestään, ja niitä olisi ollut alkumerissä vain häviävän vähän. Mikäli alkulientä olisi ollut joskus olemassa, osa sen yhdisteistä olisi varmasti jäänyt loukkuun kerroskivilajeihin, mutta 20 vuotta kestäneistä etsinnöistä huolimatta ”vanhimmista kivilajeista ei ole tavattu minkäänlaisia todisteita alkuliemestä”. Silti sillä, ”onko alkulientä ollut olemassa vai ei, on ratkaiseva merkitys”. Niinpä ”on – – järisyttävää tajuta, ettei sen olemassaolosta ole kerrassaan minkäänlaisia varmoja todisteita”.6

Proteiinien muodostumisen todennäköisyys

Annetaan alkuliemelle vielä yksi mahdollisuus, vaikka luonto ei sille sitä soisikaan. Alkuliemi siis sisältää miljoonia aminohappoja, joita on satoja erilaisia, ja noin puolet niistä on vasenkiertoisia eli ”vasenkätisiä” ja puolet oikeakiertoisia eli ”oikeakätisiä”. Rakentuisiko aminohapoista nyt proteiineja aminohappojen liittyessä toisiinsa pitkiksi ketjuiksi? Valikoituisivatko tarvittavat 20 aminohappoa sattumalta oikein aminohapoista, joita alkuliemessä on toistasataa lajia? Entä olisivatko nämä oikein valikoituneet 20 aminohappoa sattumalta kaikki myös vasenkätisiä, sillä kaikki elollisen luonnon aminohapot ovat vasenkätisiä? Lisäksi asettuisivatko jokaista erilaista proteiinia varten tarvittavat aminohapot sattumalta oikeaan järjestykseen ja täsmälleen oikeaan muotoon?7 Siihen tarvittaisiin ihmettä.

Tavallinen proteiini koostuu noin sadasta aminohaposta ja tuhansista atomeista. Elävä solu tarvitsee eri tarkoituksiin noin 200 000:ta proteiinia. Niistä 2000 toimii entsyymeinä, joiden apua ilman solu kuolisi. Miten todennäköistä on, että nämä entsyymit olisivat muodostuneet sattumalta alkuliemessä, mikäli sitä olisi koskaan ollut? Yksi mahdollisuus 10 40 000:sta. Se on niin suuri luku, että siinä on ykkösen perässä 40 000 nollaa, jotka perätysten kirjoitettuna täyttäisivät 14 tämän lehden sivua. Tai toisin ilmaistuna todennäköisyys on sama kuin jos arpanoppaa heittämällä saataisiin perätysten 50 000 kuutosta. Tässä oli kuitenkin kyse vasta 2000 proteiinin saamisesta, kun elävä solu tarvitsee niitä kaikkiaan 200 000.8 Niiden kaikkien saamisen todennäköisyys on siis verrattavissa siihen, että arpanopalla pystyttäisiin pyöräyttämään peräkkäin vielä 5 000 000 kuutosta.

Nyt minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut pieksemässä kuollutta hevosta liikkeelle. Mutta en antanut vielä periksi. Jos oletetaan, että proteiinit syntyivät alkuliemessä, niin miten on nukleotidien laita? Leslie Orgel Kalifornian Salk-instituutista on kiinnittänyt huomiota siihen, että nukleotidit ovat ”pahimpia ongelmia elämän esiasteiden synteesissä”.9 Nukleotidit ovat nukleiinihappojen (DNA:n ja RNA:n) perusrakenneosia, ja nukleiinihappojen synty on myös erittäin vaikeasti selitettävä asia kehitysopin kannattajalle. Sivumennen sanoen proteiineja ei synny ilman nukleiinihappoja eikä nukleiinihappoja voi muodostua ilman proteiineja.10 Tähän kemistien ongelmaan soveltuu se iänikuinen ongelma, että kumpi oli ensin, muna vai kana.

Siirretään tämä ongelma kuitenkin syrjään ja annetaan kehitysopin kannattajan Robert Shapiron, kemian professorin New Yorkin yliopistosta ja DNA-tutkimuksen asiantuntijan, ratkaista, millaiset mahdollisuudet nukleotideillä ja nukleiinihapoilla olisi ollut muodostua sattumalta maapallon alkuaikojen olosuhteissa:

”Aina kun kaksi aminohappoa liittyy yhteen, reaktiossa vapautuu vesimolekyyli. Nukleotidin muodostuessa rakenneosistaan täytyy vapautua kaksi vesimolekyyliä, ja vettä vapautuu jälleen nukleotidien yhdistyessä nukleiinihapoiksi. Valitettavasti veden syntyminen ympäristöön, joka on jo täynnä sitä, on kemiallisesti samanarvoista kuin jos Saharaan kannettaisiin hiekkaa. Se on epäedullista, ja siihen tarvitaan energiaa. Tällaisia prosesseja ei helposti tapahdu itsestään. Itse asiassa päinvastaisia reaktioita tapahtuu kyllä itsestään. Vesi hyökkää erittäin mielellään isojen biologisten molekyylien kimppuun. Se irrottaa nukleotidejä toisistaan, hajottaa sokeri-fosfaattisidoksia ja irrottaa sokereista emäksiä.”11

Kuudes ja viimeinen alussa luettelemistani päävaiheista oli solukalvo. Ensimmäinen solu ei olisi voinut säilyä ilman sitä. Solua täytyy suojella vedeltä, ja tätä tehtävää hoitavat solukalvon vettä hylkivät rasvat.12 Kalvon tekemiseen tarvitaan kuitenkin ”proteiinisynteesikoneistoa”, ja ”proteiinisynteesikoneisto” voi toimia ainoastaan siinä tapauksessa, että solukalvo pitää sen koossa.13 Jälleen herää kysymys: kumpi oli ensin, muna vai kana?

Molekyylibiologian antama kuolinisku

Kehitysopin kannattajien unelmana oli löytää äärimmäisen yksinkertainen elävä alkusolu. Molekyylibiologia on muuttanut heidän unelmansa painajaiseksi. Molekyylibiologian asiantuntija Michael Denton antaa sille lopullisen kuoliniskun. Hän selittää:

”Molekyylibiologia on osoittanut, että yksinkertaisimmatkin kaikista nykyisistä maapallon eliöistä, bakteerisolut, ovat rakenteeltaan erittäin monimutkaisia. Vaikka kaikkein pikkuriikkisimmät bakteerisolut ovat uskomattoman pieniä, alle gramman biljoonasosan painoisia, kukin niistä on sananmukaisesti äärettömän pienikokoinen tehdas tuhansine taidokkaasti suunniteltuine, monimutkaisine molekyylikoneineen, koostuu kaiken kaikkiaan sadasta miljardista atomista ja on paljon monimutkaisempi kuin mikään ihmisen rakentama kone ja ehdottomasti vailla vertaa elottomassa maailmassa.

”Molekyylibiologia on myös osoittanut, että kaikilla maapallon eliöillä bakteereista nisäkkäisiin asti solut ovat perusrakenteeltaan pohjimmiltaan samanlaisia. DNA:lla, lähetti-RNA:lla ja proteiineilla on kaikissa eliöissä samanlainen rooli. Geneettisen koodin sisältö on sekin käytännöllisesti katsoen samanlainen kaikissa soluissa. Proteiinisynteesikoneisto on kooltaan, rakenteeltaan ja osatekijöiltään käytännössä samanlainen kaikissa soluissa. Sen tähden mitään eliötä ei voida biokemiallisen perusrakenteensa puolesta pitää alkukantaisena tai mistään muusta eliöstä polveutuvana, eikä solujen uskomattomasta moninaisuudesta ole tutkimuksissa löytynyt minkäänlaista viittausta asteittain etenevään kehitykseen.”14

Ei siis pidä ihmetellä sitä, millaisiin lukuihin fyysikko Harold Morowitz Yalen yliopistosta on päätynyt arvioidessaan sen todennäköisyyttä, että yksinkertaisin elävä bakteeri olisi muodostunut sattumanvaraisten muutosten kautta. Hänen mukaansa sen todennäköisyys on yksi mahdollisuus sellaisesta mahdollisuuksien määrää ilmaisevasta luvusta, jossa ykkösen perässä on sata miljardia nollaa. Robert Shapiro kirjoittaa: ”Tämä luku on niin suuri, että tavanomaiseen muotoon kirjoitettuna se täyttäisi satojatuhansia tyhjiä kirjoja.” Hän syyttää kemiallista evoluutiota kannattavia tiedemiehiä siitä, että nämä viittaavat kintaalla lisääntyville todisteille ja ”ovat halunneet mieluummin pitää sitä kiistämättömänä totuutena ja vaalia näin sitä myyttinä”.15

Erään solubiologin mukaan vuosimiljoonia sitten ”yksi ainoa solu saattoi tehdä aseita, pyydystää ravintoa, sulattaa sen, vapautua tuottamistaan jätteistä, liikkua, rakentaa taloja, harrastaa seksiä totunnaisia muotoja noudattaen tai tavanomaisesta poikkeavasti. Tällaisia eliöitä elää yhä kaikkialla. Alkueliöillä – täydellisillä mutta silti vain yhdestä ainoasta solusta koostuvilla elollisilla kokonaisuuksilla on monia kykyjä mutta ei kudoksia, ei elimiä, ei sydäntä eikä aivoja – on todellakin kaikki se mitä meilläkin.” Hän puhuu siitä, miten yhdessä ainoassa solussa tapahtuvat ”sadattuhannet samanaikaiset kemialliset reaktiot, jotka merkitsevät elämää”, saavat solun suorastaan poreilemaan.16

Solun sisällä käy uskomaton vilske kemiallisten yhdisteiden liikkuessa paikasta toiseen solun sokkeloissa, mutta silti ei koskaan synny liikenneruuhkaa. Tähän on aivan varmasti tarvittu ylivertaisen lahjakasta Mestarisuunnittelijaa. ”Alle gramman miljardisosan painoiseen” DNA-pätkään tallennetulla tietomäärällä voidaan ”kuvailla yksityiskohdittain eliö, joka on niinkin monimutkainen kuin ihminen”.17 Pelkästään yhteen ainoaan soluun varastoidun tietomäärän ”kirjoittaminen paperille täyttäisi tuhat 600-sivuista kirjaa”.18 Tällainen herättää väkisinkin suurta kunnioitusta. Elämän alulle panemiseen maapallolla on ehdottomasti tarvittu sellaista älyä, joka suuresti ylittää oman käsityskykymme.

Loppupäätelmäni kaikesta tästä on: Ilman koostumukseltaan sopivaa ilmakehää ei olisi syntynyt alkulientä. Ilman alkulientä ei olisi muodostunut aminohappoja. Ilman aminohappoja ei olisi syntynyt proteiineja. Ilman proteiineja ei olisi muodostunut nukleotidejä. Ilman nukleotidejä ei olisi syntynyt DNA:ta. Ilman DNA:ta yksikään solu ei olisi kyennyt lisääntymään. Ilman suojaavaa solukalvoa solu ei olisi kyennyt elämään. Ja ilman älyllistä suunnittelua ja ohjausta maapallolle ei olisi syntynyt elämää.

Yhtä kaikki tiedemiehet ovat tehneet luomiseen uskoville suuren palveluksen. Se mitä elollinen luonto on paljastanut heille itsestään, on suuresti vahvistanut uskoani luomiseen, ja aina kun luen Roomalaiskirjeen 1. luvusta jakeet 20, 21 ja 28, teen sen entistä syvempää arvostusta tuntien. Ne kuuluvat: ”Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa; – – he tulivat järkeilyissään tyhjänpäiväisiksi, ja heidän älytön sydämensä pimeni. Ja niin kuin he eivät hyväksyneet Jumalan täsmällisen tuntemuksen säilyttämistä, niin Jumala jätti heidät kelpaamattomaan mielentilaan tekemään sopimattomia.”
[Lähdeviitteet]

1. Robert Shapiro, Origins: A Skeptic’s Guide to the Creation of Life on Earth, 1986, s. 105; Francis Crick, Elämän synty, suom. Ilona Sevelius, 1983, s. 83.

2. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 96, 97.

3. Stanley L. Miller ja Leslie E. Orgel, The Origins of Life on the Earth, 1974, s. 33.

4. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 103.

5. R. C. Cowen julkaisussa Technology Review, huhtikuu 1981, s. 8; R. A. Kerr julkaisussa Science 210, 1980, s. 42. (Molemmat lainaukset teoksesta The Mystery of Life’s Origin: Reassessing Current Theories, 1984, s. 76.)

6. Michael Denton, Evolution: A Theory in Crisis, 1985, s. 260, 261, 263; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 112, 113.

7. Evolution: A Theory in Crisis, s. 234–238.

8. Fred Hoyle, The Intelligent Universe, 1983, s. 12–17.

9. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 188.

10. Evolution: A Theory in Crisis, s. 238; Origins: A Skeptic’s Guide, s. 134, 138.

11. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 173, 174.

12. Sama, s. 65.

13. Evolution: A Theory in Crisis, s. 268, 269.

14. Sama, s. 250.

15. Origins: A Skeptic’s Guide, s. 32, 49, 128.

16. L. L. Larison Cudmore, The Center of Life, 1977, s. 5, 13, 14.

17. Evolution: A Theory in Crisis, s. 334.

18. National Geographic, syyskuu 1976, s. 357.

Vierailija

Yrittääkö teijoster vihjata jotain sellaista että
"Koska Millerin kokeet eivät olleet riittävä todiste elämän synnystä itsestään, kumoaa se makroevoluution(joka ei siihen mitenkään liity) ja koska Millerin kokeet ovat väärässä(eikä suinkaan pelkästään riittämättömiä) on todistettu että emme tiedä miten kemiallinen evoluutio voisi olla mahdollinen, joten sitä ei ole voinut tapahtua, josta päättelemme että Jumala on luonut elämän"?

Melko upeaa, kun ottaa huomioon kyseisen ketjun, ja mitä siinä on sanottu tähän asti

Vierailija
teijoster
Kiitos, kiitos. Sinä sen sanoit.

Koska kerrot sen välimuotokriteerisi?

Vai onko tuokin liian hankala kysymys sinulle, kun se paljastaa lennosta älyttömyytesi ja argumenttiesi olemattomuuden.

D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat